Onko tällaisessa parisuhteessa järkeä enää? (Lapsi-asia)

Meillä oli kaksi lasta, kun mies päätti ettei halua enempää. Itse toivoin 3-4 lasta ja näin oltiin miehenkin kanssa aina puhuttu. Mutta ei. Hän ilmoitti toisen jälkeen että enempää ei halua, ja meni vasektomiaan.

Arvostin ydinperhettä, en todellakaan halunnut sitä rikkoa lapsilta, vain että olisin saanut lisää lapsia. Vaikka aikaa kyllä olisi ollut, olin vasta 26v. 

Jonkun aikaa olin katkera ja aikaa meni asiaa surressa, mutta sitten ajatukseen tottui. Järki voitti. 

Olen tuntenut nuo tunteet. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu ettei mikään riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja elämän epätäydellisyyden. Puhutaan sielun pimeästä yöstä. Ainoa tapa on kulkea sen läpi, vaikka se sattuu. Siitä alkaa eheytyminen, sisäinen rauhoittuminen ja itsensä hyväksyminen ja sen rakastaminen mitä sinulla on. 

Vierailija kirjoitti:

Et katkeroidu jos päätät olla katkeroitumatta. Se on valinta.

Jos on katkera ja velloo samoissa tunteissa aamusta iltaan, niin on taatusti ikävä olo kaiket päivät. Monelle tuntuu olevan vaikea myöntää, että omilla ajatuksilla on jotain merkitystä. Kyllä niillä on. Ajatuksista syntyy asenne, joka tuottaa toimintaa. Toiminta tuottaa seurauksia ja noista seurauksista syntyy elämä.

Vierailija kirjoitti:

Olen tuntenut nuo tunteet. Tarkoitus ei ole toimia vaan tuntea. Tunteet ovat kehollisia. Siksi niitä ei pidä torjua vaan hyväksyä, että nyt tuntuu tältä, nyt sattuu, nyt tuntuu ettei mikään riitä. Ja sitten päästää irti. Hyväksyä itsensä ja elämän epätäydellisyyden. Puhutaan sielun pimeästä yöstä. Ainoa tapa on kulkea sen läpi, vaikka se sattuu. Siitä alkaa eheytyminen, sisäinen rauhoittuminen ja itsensä hyväksyminen ja sen rakastaminen mitä sinulla on. 

Hyvä uutinen on se, että aivot oppivat nopeasti uutta ja mukautuvat uusiin asioihin, kun niitä jaksaa opettaa. Ensin pitää vain sietää epämukavuutta ja hankalia tunteita jonkin aikaa.

Vähän suo siellä, vetelä täällä -tilanne. Oletko puhunut ap miehesi kanssa ja kysynyt MIKSI hän ei halua lisää lapsia. Jos molemmilla on vain fiilis "haluan/en halua" ilman tarkempia perusteluita, tuosta on vaikea päästä yksimielisyyteen. Jompikumpi joustaa ja katkeroituu. Keskustelkaa perusteellisesti asiasta, kuunnelkaa toistenne näkemyksiä ja miettikää, mitä te parina/perheenä haluatte. 

Olen ollut samassa tilanteessa. Ei erottu, eikä lapsia tullut lisää. Olen hyväksynyt sen. Tulevaisuudelta toivon lapsenlapsia <3

Vierailija kirjoitti:

Millainen ap:n palkka on, pystytkö hoitamaan oman nettopuolikkaasi isomman perheen asumisesta ja kuluista?

Millainen ap:n työ on, pystytkö hoitamaan oman puolikkaasi lasten kasvatuksesta ja kasvaneista kotitöistä? Eli oletko kotona työelämässä ollessasi klo 16-22 arkisin ja viikonloput normaalisti?

Onko tunne-elämäsi ja temperamenttisi vakaan rauhallisen positiivinen sekä äidillinen?

Epäilen että vastauksista edellisiin löytyy syy miksi miehen mielestä lisälasten hankkiminen ei ole järkevää.

Hah, tai sitten mies itse vain kokee ettei jaksa enempää lapsia? :D joillekin se yksi lapsi on jo niin kuormittava tekijä ettei enempää haluta. Sellaisella ihmisellä on sietokyky tosi alhaalla lapsen kiukutteluille tai sairasteluille, vaikka lapsi olisikin "helppo", joten ihan normaali arkikin kuormittaa vietävästi. Oma mieheni on tällainen, päätti lapsemme syntymän jälkeen ettei enempää tule ja PISTE. Ei vaan jaksa, hermostuu itse heti jos taapero kiukkuaa ikäkaudelleen normaaleja juttuja tai jos yhtenä yönä unet jäävät vähän katkonaisiksi. Mies ei jaksa lapsen sitovuutta ja sitä ettei enää voi ajatella vain itseään. Hauskinta tässä on että lasta yritettiin pitkään ja mieskin oli isänä jo vanhemmasta päästä eli mikään nuoren päähänpisto tuo lapsi ei ollut. Kaikki eivät vain tajua kuinka elämä muuttuu, kunnes se lapsi syntyy ja realiteetit iskevät päin näköä. Siinä kumppani voi taipua ja joustaa vaikka kuinka, maksaa kaiken ja hoitaa kaiken ja SILTI toinen kokee arjen liian raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ap:n palkka on, pystytkö hoitamaan oman nettopuolikkaasi isomman perheen asumisesta ja kuluista?

Millainen ap:n työ on, pystytkö hoitamaan oman puolikkaasi lasten kasvatuksesta ja kasvaneista kotitöistä? Eli oletko kotona työelämässä ollessasi klo 16-22 arkisin ja viikonloput normaalisti?

Onko tunne-elämäsi ja temperamenttisi vakaan rauhallisen positiivinen sekä äidillinen?

Epäilen että vastauksista edellisiin löytyy syy miksi miehen mielestä lisälasten hankkiminen ei ole järkevää.

Hah, tai sitten mies itse vain kokee ettei jaksa enempää lapsia? :D joillekin se yksi lapsi on jo niin kuormittava tekijä ettei enempää haluta. Sellaisella ihmisellä on sietokyky tosi alhaalla lapsen kiukutteluille tai sairasteluille, vaikka lapsi olisikin "helppo", joten ihan normaali arkikin kuormittaa vietävästi. Oma mieheni on tällainen, päätti lapsemme s

Elämässä ei ole ennustettavuutta. Mistä hitosta sitä voi etukäteen tietää millainen on vanhempana? Itsekin olen väkisinkin suorittanut äitiyttä sen kummempien tunteiden herättämättä. Se tuntuu niin väärältä ja ahdistavalta, ettei tästä oikein mitään tule.

Vierailija kirjoitti:

kuulostat ap aika egoistiselta, jos oikeasti harkitset, että eroat miehestäsi ja rikot lapsesi perheen vain siksi, että SINÄ haluat vauvan.

Tämä. Miksi ei osata arvostaa ja nauttia siitä mitä on, vaan koko ajan haaveillaan siitä mitä ei ole.

En osaa antaa oikeita vastauksia vaikeaan tilanteeseesi, koittakaa keskustella avoimesti asioista ja kerro miten tilanne saa sinut tuntemaan. Meillä oli vuosia sitten samanlainen vaihe, olisin halunnut yrittää toista lasta  mutta mieheni ei suostunut vaikka itkien pyysin. Aikoinaan ei ollut puhetta lapsiluvusta muttei myöskään sitä etteikö yhtä enempää... Tämä on ollut itselleni musertavaa, olen itse ainoa lapsi ja olisin toivonut lapsellemme toisin. Enää en luomusti varmastikaan raskautuisi iänkään takia joten tämän vuoksi en enää eroa harkitse, vaikka muita haasteita suhteessa onkin. En voi kiistää etteikö asia edelleen mieltäni paina, olen koittanut olla vatvomatta asiaa. Mutta vaakakupissa on painanut ehjä perhe. Tsemppiä ap:lle

Provohan tämä on, mutta. Minä valitsin mieheni ja lapseni isän, hän ei ole vain välikappale johonkin mitä minä haluan.

Tsemppiä ap. Tuntuu varmaan raskaalta, mutta jos haluat, voit päästä noista katkeruuden tunteista yli tai olla katkeroitumatta ollenkaan. Tiedostat itsekin että uuden parisuhteen löytyminen ajoissa olisi epätodennäköistä. Surisit eroa ensin jonkin aikaa ennen kuin olisit tarpeeksi ehjä etsimään uutta. Joka tapauksessa saattaisit olla uuden löytyessä jo liian vanha. Sinuna keskittyisin nyt vaan siihen lapseen, joka teillä jo on. Ehkä parisuhdekin korjaantuu sitten kun olet saanut prosesoitua tunteesi. Oletko kysynyt aikaa perheneuvolasta?

Tavallaan ymmärrän, että miltä susta tuntuu. Mäkin ajattelin aikoinaan, että mun täytyy saada lapsia, tai muuten katkeroiduin. Lopulta sain 2. Mies olisi halunnut 3. yhdessä vaiheessa, ja sanoin hänelle, että jos kolmas hankitaan, hän jää koti-isäksi ja hoitaa yöheräilyt 85%. No, ei meille tullut kolmatta. Muutin kyllä mieleni sitten kun lapset oli vanhempia eli nyt voisin haluta vielä yhden, mutta enää se ei tunnut järkevältä yrittää iän takia. Meillä mies ei ollut mitenkään ehdoton asian kanssa, eikä se ollut hänelle mikään iso juttu, etten halunnut silloin yhdessä vaiheessa kolmatta. Vähän molemmat edelleen mietitään, että olisi se kiva, mutta kun ollaan jo niin vanhoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ap:n palkka on, pystytkö hoitamaan oman nettopuolikkaasi isomman perheen asumisesta ja kuluista?

Millainen ap:n työ on, pystytkö hoitamaan oman puolikkaasi lasten kasvatuksesta ja kasvaneista kotitöistä? Eli oletko kotona työelämässä ollessasi klo 16-22 arkisin ja viikonloput normaalisti?

Onko tunne-elämäsi ja temperamenttisi vakaan rauhallisen positiivinen sekä äidillinen?

Epäilen että vastauksista edellisiin löytyy syy miksi miehen mielestä lisälasten hankkiminen ei ole järkevää.

Hah, tai sitten mies itse vain kokee ettei jaksa enempää lapsia? :D joillekin se yksi lapsi on jo niin kuormittava tekijä ettei enempää haluta. Sellaisella ihmisellä on sietokyky tosi alhaalla lapsen kiukutteluille tai sairasteluille, vaikka lapsi olisikin "helppo", joten ihan normaali arkikin kuormittaa vietävästi. Oma mieheni on tällainen, päätti lapsemme s

Iässä tuppaa olemaan se, että sitä tulee koko ajan lisää. Jos ikää on reilusti jo ensimmäisen lapsen syntyessä, sitä on vielä enemmän myöhemmin. Kolmekymppisenä on vielä helppo ennustaa omaa jaksamistaan, eikä monilla ole vielä paljoa vaivoja, mutta +neljäymppiselle saattaa tulla jo joka vuosi uusi vaiva jota ei olisi voinut mitenkään ennustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ap:n palkka on, pystytkö hoitamaan oman nettopuolikkaasi isomman perheen asumisesta ja kuluista?

Millainen ap:n työ on, pystytkö hoitamaan oman puolikkaasi lasten kasvatuksesta ja kasvaneista kotitöistä? Eli oletko kotona työelämässä ollessasi klo 16-22 arkisin ja viikonloput normaalisti?

Onko tunne-elämäsi ja temperamenttisi vakaan rauhallisen positiivinen sekä äidillinen?

Epäilen että vastauksista edellisiin löytyy syy miksi miehen mielestä lisälasten hankkiminen ei ole järkevää.

Hah, tai sitten mies itse vain kokee ettei jaksa enempää lapsia? :D joillekin se yksi lapsi on jo niin kuormittava tekijä ettei enempää haluta. Sellaisella ihmisellä on sietokyky tosi alhaalla lapsen kiukutteluille tai sairasteluille, vaikka lapsi olisikin "helppo", joten ihan normaali arkikin kuormittaa vietävästi. Oma mieheni on tällainen, päätti lapsemme s

Ja sulle tuli yllätyksenä että miehesi on sama ihminen myös lapsen synnyttyä? Ei meidän tuttavapiirissä ihmiset ole mitenkään erityisesti muuttuneet kun ovat saaneet lapsia, introvertit ovat introvertteja, uratykit ovat edelleen uratykkejä, rennot rentoja ja tiukkapipot tiukkapipoja. Ei omatkaan huonot tai hyvät puolet mihinkään kadonneet vanhemmuuden myötä, vaikka hyvin vanhemmuuteni hoidankin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin ehdit hankkia toisen lapsen mutta pidä kiirettä. 

Tuohan riippuu ihan siitä, kelpaako isäksi kuka vaan vastaantulija, kunhan siittää osaa. Kaikille ei kelpaa.

Miksi rikkoisit teidän kolmen hyvän elämän? Ei aina saa olla niin itsekäs, että näin tekisi. Nauttikaa teidän elämästä, kyllä sinä tuosta harmituksesta toivut ajan kanssa. 

Liian itsekkäitä ihmiset nykyään, vain omat halut merkitsee. Hyi. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi rikkoisit teidän kolmen hyvän elämän? Ei aina saa olla niin itsekäs, että näin tekisi.

Pitäisi miettiä myös se että jos nyt eroaa ja hommaa uuden suhteen, ja siihen lapsen, ja tuleekin taas ero. Onko sitten kahden lapsen yksinhuoltajana oleminen se mitä elämältä haluaa?