Pidättekö soolo matkailusta

On pakko ryhtyä pitämään, koska  mies vihaa matkustamista. 

Aina yksin kaikki kokemukset jää itselle. Ei tarvi jakaa.

Pidän. Tälläkin hetkellä 10 vkoa ulkomailla ja siitä 6,5 vkoa yksin

En. Matka menee silloin ryyppäämiseksi.

Ei ole ongelma, nuorempana reissasin paljonkin yksin, nyt useimmiten puolison kanssa. Just olen katsellut muutaman vrk määmatkaa Kreikkaan ens kuulle. 

Onko lähtöoletuksena siis se, että yksin on ikävämpi kuin kaksin tai porukalla?

Kyllä mä mieluummin matkustan jonkun seurassa.

Minä olen sosiaalinen ihminen, joten mielummin matkustelen puolisoni tai kavereideni kanssa. Ei seuran puute silti estä minua yksinkään reissaamasta.

Yksin matkaillessa näkee ja kokee enemmän.

Kyllä, todellakin pidän. On ihan parasta reissata yksin. Voi tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa ilman, että tarvitsee tehdä kompromisseja muita huomioiden.

Elämäni parhaat reissut on olleet ne, kun olen reissannut yksin. Vastaus siis on, että pidän.

Vierailija kirjoitti:

En. Matka menee silloin ryyppäämiseksi.

Matkustaminen ei ole ongelmasi vaan alkoholismi.

Itsellä päinvastoin, ravintolassa voin tilata pienen lasillisen viiniä ruuan kanssa. Tosin siitäkin juon vain puolet koska olen autolla liikkeellä.

Lomatalossa ei tule avattua pulloa koskaan koska en saisi viikossa juotua. 

En pidä matkailusta millään kokoonpanolla. 

Matkustan useimmiten yksin, koska olen huomannut sen olevan minulle kaikkein mieluisin tapa matkustaa. Haen usein reissuiltani jännitystä ja ajaudun tietoisesti pois mukavuusalueeltani. Silloin tunnen olevani elossa isolla eellä. 

Pakko matkustaa yksin. Ei minulla ole ystävää, jolla olisi mahdollisuutta matkalla mihinkään.

Matkustan nykyään mieheni kanssa, mutta aiemmin sinkkuna pääasiassa yksin. Puolisoni kanssa on mukava matkustaa, meillä on hyvin samat mieltymykset. Toiseksi parasta on yksin matkustaminen, en haluaisi ketään muuta seuraani muuta kuin satunnaiseksi juttukaveriksi. 

Pidän kovastikin. Riippuu toki maasta. Italiassa yksin matkustava nainen yleisesti saa huonoa kohtelua. Ei kuulu sen maan kulttuuriin ja naisessa täytyy silloin olla jotain vikaa. Näin siis heillä se ajatus menee. Sen sijaan yksin Pariisissa minut kohdattiin todella ystävällisesti. Receptionissa oikein innostui vastaanottovirkailija kehumaan heidän soata, hiukan aikaa itselleen ja näytti, miten sinne pääsee ja miten varataan aika. Siellä on todella erilainen se asenne yksin matkustavat naista kohtaan. 
Jossain paikoissa, kuten Ruotsin laivalla, en matkusta yksin. Se on tylsää, eikä siellä ole varsinaisesti mitään nähtävää. Enkä Lapissa myöskään matkusta yksin. Ei sillä etteikö siellä ole kivoja hotelleja, mutta ulkoilureiteillä mieluiten kuljen seurassa, jos jotain sattuisi. Kerran olimme vuosia sitten ystäväjoukolla hiihtämässä, kun kova lumipyry yllätti. Se oli niin valtava, että ladut alkoivat nopeasti peittyä lumen alle. Välillä tuntui, että ollaan eksyttiin reitiltä ja toki kun oli talvi, oli hämärää myös keskellä päivää. Yksin en haluaisi tuollaiseen tilanteeseen.

Yksin matkustaminen on helpointa ja etenkin leskenä. Kyselin aikani matkaseuraa, mutta se vaatisi melkoista sopimista ajankohdista ja minne halutaan mennä. Kaikki kaverini ovat parisuhteissa, niin puoliso menee aina edelle matkasuunnitelmissakin. Minulle sopivat nopeat lähdöt ja viipyminen kohteessa useamman viikon. Harva suostuisi sellaiseen etenkin, kun tykkään kohteissa ulkoilla, vaeltaa, tutustua paikalliseen elämään kuin huhkia nähtävyyksistä toiseen tai shoppailla tai litkiä viiniä koko illan. Kaiken lisäksi yksin matkustavalle saattuu ja tapahtuu enemmän kuin jos liimautuisi kaveriin koko reissun ajan.