Olen niiiiiiiiin kade (hävettää)

Mulla on pari ystävää saanut tänä keväänä vakituisen työpaikan /viran. Olen toki iloinen heidän puolestaan mutta salaa minua juilii tosi pahasti. Omat työkuviot näet tökkii pahasti: Ensin edellinen firma sulki toimipisteen kotikaupungissani eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta muuttaa työn perässä, koska mieheni yritys toimii kotipaikkakunnallamme. Tuo oli kova isku, mutta onneksi löysin uuden työn.

Nykyisessä työpaikassa minulle oli jo luvattu vakkaripaikkaa mutta vähän aikaa sitten selvisi etten saakaan sitä, vaan työni loppuu määräaikaisuuden jälkeen. Tämä ei pomon mukaan ole mitenkään henkilökohtaista mutta..

Olen asian suhteen aika masentunut, tuntuu raskaalta taas lähteä etsimään töitä ja tsempata jatkuvasti. Tuntuu epäreilulta (tajuan kyllä ettei elämä ole reilua).

Mistä löytäisin motivaation työnhakuun? Tuntuu, että masennus asian suhteen vaanii kantapäillä. Inhottaa myös kadehtia ystäviä, en yleensä ole kateellinen :(