Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pahinta mitä olet kadottanut?
23.09.2025 |
Puhutaan esineistä, ei esim. ihmisistä, lemmikeistä tms.
Itselläni hukassa kaikki tärkeimmät paperini. Roskiin en ole heittänyt, eli jossain kyllä ovat. Olen kääntänyt suunnilleen koko kämpän ylös alaisin enkä vaan löydä sitä laatikkoa missä paperit ovat. Muutin jälkeen lajittelin omat ja lasten paperit ja nyt omani ovat kadonneet. Paha hakea esim. töitä ilman tutkinto- tai työtodistuksia. Ahdistaa tosi paljon. Yleensä en hukkaa oikein koskaan mitään.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
No kyllä se puhelin on koska sen jälkeen kaikki on pitkään niin vaikeaa kun siinä menee kaikki.
Se toki aiheuttaa paljon säätöä, mutta jos varmuuskopiointi on ollut kunnossa, niin menettää vain rahaa ja vaivaa. Ymmärrän kuitenkin, itse inhoan puhelimen vaihtamista ja sitä säätöä kaiken kanssa sekä jälkeen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suitset. Kalleimmat mitä olen ikinä omistanut. Kadotin ne ennen kuin ehtivät käyttöön.
Itsearvostukseni, sillä olen niin huonossa suhteessa. Mies pettänyt useiden naisten kanssa.
Joskus nuorena interrailatessa ostin Amsterdamista todella hienon, tukevasta pellavasta tehdyn huivin. Oli jotenkin ajattoman kaunis, indigolla värjätty batiikki luomus. Käytin sitä todella paljon ja ekan lapsen synnyttyä käytin sitä kantoliinanakin. Ja sitten se vain hävisi, varmaan jätin sen jonnekin enkä heti huomannut enkä sitten osannut miettiä minne se jäi. Kuitenkin toinen lapsi ja muutto vielä luultavasti siihen päälle niin en vaan huomannut ajoissa.
En yleensä kiinny tavaroihin ihan niin syvästi, mutta tämä oli mun aarre. Eikä vastaavaa ole tämän kahdenkymmenen vuoden aikana tullut vastaan. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että joku, joka sen on löytänyt on arvostanut sitä ehkä yhtä paljon kuin minä. Ehkä olen tietämättäni tehnyt jonkun todella onnelliseksi siitä :). Toivottavasti
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena interrailatessa ostin Amsterdamista todella hienon, tukevasta pellavasta tehdyn huivin. Oli jotenkin ajattoman kaunis, indigolla värjätty batiikki luomus. Käytin sitä todella paljon ja ekan lapsen synnyttyä käytin sitä kantoliinanakin. Ja sitten se vain hävisi, varmaan jätin sen jonnekin enkä heti huomannut enkä sitten osannut miettiä minne se jäi. Kuitenkin toinen lapsi ja muutto vielä luultavasti siihen päälle niin en vaan huomannut ajoissa.
En yleensä kiinny tavaroihin ihan niin syvästi, mutta tämä oli mun aarre. Eikä vastaavaa ole tämän kahdenkymmenen vuoden aikana tullut vastaan. Lohduttaudun sillä ajatuksella, että joku, joka sen on löytänyt on arvostanut sitä ehkä yhtä paljon kuin minä. Ehkä olen tietämättäni tehnyt jonkun todella onnelliseksi siitä :). Toivottavasti
Toivottavasti on tosiaan mennyt ansaitsemaansa käyttöön!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suitset. Kalleimmat mitä olen ikinä omistanut. Kadotin ne ennen kuin ehtivät käyttöön.
Tämä on jo aika erikoinen juttu. Harmittaa homma!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsetunto ja kyky tuntea muitakin tunteita kuin ahdistuneisuus.
Kadotin työtakkini, jonka taskussa erittäin tärkeät avaimet. Siitä nousi aivan hirveä meteli ja haloo ja usean päivän hulabaloo. Ei löytynyt ikinä. Hieman kallis paukku kun kyseessä erityislukko, jollaisia oli joitain satoja, jotka piti sarjoittaa uudelleen, kerätä kaikkien avaimet pois ja kaikille uudet avaimet tilalle. Olin kuulemma historian ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen, joka on sen avaimen hukannut. Hienoa kun saa olla edes jossain ainoa laatuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ainakin ovat kadottaneet sielunsa ja identiteettinsä.
Lahjaksi saatu laadukas ja varmasti melko paljon maksanut huppari. Olen melko varma, että tiedän kuka sen vei, mutta en voi todistaa sitä, että sen vei juuri hän jota epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää moittiko Orpoa.Hän on hyvä ja älykäs ihminen, tekee parhaansa rehellisesti tämän maan eduksi.
ilmestyy työpaikalleen aina tasapainoisena ja hyväntuulisena. Kunnioitan.
Vierailija kirjoitti:
Kadotin työtakkini, jonka taskussa erittäin tärkeät avaimet. Siitä nousi aivan hirveä meteli ja haloo ja usean päivän hulabaloo. Ei löytynyt ikinä. Hieman kallis paukku kun kyseessä erityislukko, jollaisia oli joitain satoja, jotka piti sarjoittaa uudelleen, kerätä kaikkien avaimet pois ja kaikille uudet avaimet tilalle. Olin kuulemma historian ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen, joka on sen avaimen hukannut. Hienoa kun saa olla edes jossain ainoa laatuaan.
Kääk!
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hopeasormus. Vajaan satasen ehkä hinta. Eka puhelin katosi vuosituhannen vaihteessa, tosin olen aika varma että se pöllittiin.
500 euron setelin ja asunnon osakekirjan.
Kauniin kultaisen sormuksen, jonka olin saanut lahjaksi isovanhemmaltani. Katosi mystisesti kauppareissulla. Varmaan pudonnut sormesta, kun se oli hieman liian iso. Kyllä harmittaa vieläkin ja paljon.
No kyllä se puhelin on koska sen jälkeen kaikki on pitkään niin vaikeaa kun siinä menee kaikki.