Virren omituiset sanat
Oi muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin
Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin
Se antoi rintahan rauhaa, se uskoa unehen loi
Jos muistat vielä sen virren, nyt laula, laula se oi
Oi muistatko vielä sen virren, jota äitini lauleli
Kun pienoista helmahan unten hän hellästi tuuditteli
Se rauhan enkelit taivaan luo lapsosen vuoteehen toi
Oi muistanhan vielä sen virren, mut laulaa, laulaa en voi
Oi muistatko vielä sen virren, vaikka sointu sen himmeni
Kun eksyin syntien teille, se vienosti väreili
Se katkoi kahlehet valheen, se rintahan taistelon toi
Niin, muistanhan vielä sen virren, vaan laulaa, laulaa en voi
Oi vielä mä kerran sen virren, sun kanssasi laulelen
Jos siivin puhtahin tullen saan vuoksesi taivaaseen
Saan uuden kirkkahan hengen, minun luojani lahjaksi soi
Ja silloin, silloin sen virren, taas laulan, laulan ma oi
Tulkintoja?
Kommentit (13)
Mikäs tuossa on omituista?
Kirkkoon kuulumattomana ateistina kysyn.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tuossa on omituista?
Kirkkoon kuulumattomana ateistina kysyn.
No "mut laulaa, laulaa en voi".
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tuossa on omituista?
Kirkkoon kuulumattomana ateistina kysyn.
No "mut laulaa, laulaa en voi".
eri
Meni se lapsen viattomuus, jota laulun alussa kuvattiin. Vanhemmiten sen löytää taas kun lakkaa hössöttämästä ja kuolema lähestyy.
Sä et paljon taida harrastaa runoutta jos tuo on vaikeaselkoinen.
Tuo ei kyllä ole virsi vaan lähinnä kehtolaulu. Mun isä lauloi mulle tuota kun olin ihan pieni 1960-luvulla. Otanpa sanat talteen ja laulan sen hänelle kun hän täyttää 90 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs tuossa on omituista?
Kirkkoon kuulumattomana ateistina kysyn.
No "mut laulaa, laulaa en voi".
eri
Vaikeaa on laulaa, kun ei muista.
Ei voi laulaa, koska sydän on raskas synneistä ja on eksynyt kauas Jumalasta. Kuitenkin toivoo, että taivaassa voi taas puhtaana laulaa.
Ei ole kylläkään virsi.
Oskar Merikannon laulu, sanat Eino Leinon. Mistäs muusta Leino kirjoitti kuin elämästä kaikkineen, mukaanlukien kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Oskar Merikannon laulu, sanat Eino Leinon. Mistäs muusta Leino kirjoitti kuin elämästä kaikkineen, mukaanlukien kuolema.
Vain ensimmäinen säkeistö Leinon.
Se virsi, jota tässä muistellaan, on "Sun haltuus, rakas Isäni, mä aina annan henkeni", joka on hautajaisvirsi. Miksi pienelle lapselle lauletaan tällaista?
Olen kirjannut hautajaistahtooni että krematoriossa jäähyväistilaisuudessa (ei siunaustilaisuudessa koska en kuulu kirkkoon) kukkien laskun jälkeen joku laulaa tuon 'Oi muistatko vielä sen virren'.
Viimeisessä säkeistössä on pari virhettä. "Kun siivin puhtahin tullen", ei "jos". Ja "uuden kirkkahan hengen, min Luojani lahjaksi soi". Oskar Merikannon hieno sävellys, ei alkujaan ole virsi mutta olisiko ehkä uusimman virsikirjan lisäosassa, en muista. En ole itse koskaan pitänyt tekstiä omituisena. Se puhutteli minua jo lapsena, koska äidilläni oli tapana laulaa virsiä ja hengellisiä lauluja, vanhojen iskelmien ym. lisäksi. Äidin ääni valoi lapseen turvallisuutta ja laulut tallentuivat syvälle mieleen.