Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ei lämmitä eron jälkeen ajatus siitä, että olihan meillä hyviä hetkiä?
22.09.2025 |
Siis, en muistele hyviä hetkiä eksien kanssa, en edes niiden, joiden kanssa on erottu vuosikausia sitten, eikä mitään ns. ole enää hampaankolossa asiaan liittyen sen kummemmin. Itse olen kai vaan ajattelussani niin mustavalkoinen, etten pysty sellaiseen. Muistiin jää tasan ne viimeisten hetkien huonot muistot ja jos jotain hyviä hetkiä edes koittaa muistella, niin ne lähinnä ällöttää tai muuten ei halua muistella niitä.
Tulipa vaan mieleen, kun tulin tässä jätetyksi ikävästi ja mies yritti kovasti että toivottavasti oltaisiin joskus vielä kavereita ja ei muistella pahalla. En. Pysty. Sellaiseen. Kaikki hyvä ikäänkuin pyyhkiytyy pois sillä sekunnilla, kun koen, että minua kohdeltiin väärin tai huonosti.
Niin. Luonnollisesti en ole tekemisissä yhdenkään eksän kanssa. Paitsi lasten isän ja siinäkin vain pakolliset.
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoilla linjoilla. Jotkut suhteet ovat päättyneet niin ikävästi, että ei tee mieli edes tervehtiä kadulla. Ei ole hyvää sanottavaa. Ei tarvitse yrittää olla hyvänpäivän tuttuni, saati mikään ystävä. Ei kiitos. Niin makaa kuin petaa.
Ihminen ymmärtää sen, että rakkaus loppuu. Mutta ei sitä, ettei sitä koskaan ollutkaan.
Mun yksi ystävä on tällainen, kun ihmissuhde päättyy niin se todellakin päättyy jokaisella tasolla. Minusta tuo on tuntunut jotenkin järkyttävältä, en haluaisi parisuhdetta noin jyrkän asenteen omaavan kanssa. Mutta ehkä mun on helppo sanoa, omat erot eivät ole olleet kovin äkkinäisiä ja draamapitoisia ja välit on olleet jälkeenpäin asialliset, yhden kanssa jopa ystäviä ollaan.
Juuri näin. En ikinä myöntäisi, että koskaan edes ajattelen heitä edes hetkeäkään. Ovat lopullisesti menettäneet luottamukseni ja mielenkiintoni.