Voitko sanoa puolisolle "rakastan sinua"
Voisi olla ihan aihe vapaa- puolellakin tämä mutta tehdään nyt tänne.
Minua ihmetyttää kun vaimo ei ole koskaan sanonut minulle rakastavansa minua. Ja oletetaan nyt, kaikesta päätellen että rakastaa, yhteiselämä kun on ollut hyvää jo 40 vuotta.
Mutta onko se joku kasvatus juttu vai mistä johtuu että jotkut meistä eivät vain tunteista PYSTY puhumaan.
Kommentit (15)
Kerroin mieskaverille tänä kesänä. Ollaan nyt tunnettu n. vuosi.
En pysty. Puoliso sanoo silti minulle usein.
Itselläni se on kasvatus, traumatkin. Tuskailin tätä viimeksi eilen. Yritän joskus sanoa sen mutta jäädyn vain täysin. Usein yritän jos ollaan lähekkäin kun puoliso sanoo sen niin kiehnätä tai halata. Ja sanon paljon muita positiivisia asioita kyllä. Menen vain ihan lukkoon. Paras mihin pystyn on jos hän kysyy asiasta suoraan niin vastaan kyllä.
En osaa sanoa vaimolle, tulee joku lukko päälle, mutta motarin levarilla kun laukesin raimon suuhun, parahdin: rakastan sua.
T. Veijo
Suomen kielellä se on vähän vaativampaa, mutta englanniksi, saksaksi tai vaikka ruotsiksi ihan helppoa. No tottakai sanon ja tarkoitan mitä sanon.
Erittäin hankalaa se oli mutta opettelin. Usean vuoden ajan sitä vaimolle silloin tällöin sanoin mutta olen sen sittemmin lopettanut koska mitään vastakaikua ei tule sanoin eikä teoin hänen puoleltaan
Tottakai pystyn sanomaan ja sanonkin, mutta en hoe päivittäin.
T: Tuntematon
en, en ole juuri kehuja kuullut, en osaa itsekään, olen myös nepsykirjopisteissä keskitason yläpuolella ja se on hankalaa tunnistaa todellisuutta ja omia tunteita
Vierailija kirjoitti:
En pysty. Puoliso sanoo silti minulle usein.
Itselläni se on kasvatus, traumatkin. Tuskailin tätä viimeksi eilen. Yritän joskus sanoa sen mutta jäädyn vain täysin. Usein yritän jos ollaan lähekkäin kun puoliso sanoo sen niin kiehnätä tai halata. Ja sanon paljon muita positiivisia asioita kyllä. Menen vain ihan lukkoon. Paras mihin pystyn on jos hän kysyy asiasta suoraan niin vastaan kyllä.
mee terapiaan, rakkaus voi olla sanoja ei tekoja
Pystyisin, mutta harvemmin tullut sanottua. Sen sijaan teoillani osoittanut päivittäin, että rakastan ja haluan häntä. Ruuhkavuosina ehkä vähemmän, mutta mitä enemmän tullut ikään sen enemmän myös sanonut ja varsinkin viestitellyt emojein. Mutta rakkaus ollut alusta lähtien selvää, kun menty nukkumaan alusta alkaen lusikassa tai vaimo selällään ja minä siinä kyljellä halaten ja hänen pilluaan silitellen. Jälkimmäinen sellainen tapa ja läheisyyden osoitus, että jos en siihen nukkumaan mennessä mene ja laita kättänyt pillulle, kysyy vaimo heti, että miksi murjotan tai mikä vialla. Vaimoni rauhoittuu ja nukahtaakin paremmin kun silittelen hänet uneen ja toisinaan jopa vaatii rauhoittuakseen turvallisuuden tunnetta lisäämään pillun hierontaa pikkareiden päältä. Silloin tuntee ja saa varmuuden, että haluan häntä ja pillua yhä edelleen. Tämä myös herättää hänen halunsa.
Voin sanoa ilman ongelmia, vaikka en ole enää varma rakastanko.
Voin sanoa, mutta en sano koska se ei olisi totta.
Meillä on enempikin asiallisen toverilliset välit.
Sanon suoraan, jos rakastan. Pysyn hiljaa, tai keksin kiertoilmauksia, jos en rakasta. Ja useinhan sitä vaan päätyy yksiin jonkun kanssa ilman sen kummempia syvempiä tunteita.
Tietysti kerrotaan päivittäin toisillemme miten ihana toinen on ja kuinka paljon rakastetaan, välillä pusujen kera ja välillä ihan vaan peppua hellästi taputtaen. Seksikin on sellaiset 10-20 kertaa kuukaudessa ja suhteella pituutta yli 30 vuotta.