Mitä on äidinvaisto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin vaistoa on se että heräät just ennen kuin vauva alkaa itkemään nälkäänsä esimerkiksi. Muuten on vain arvailuja, esimerkiksi lapsi katoaa, siinä on kaikenlaisia ajatuksia päässä, muttet tiedä onko kunnossa vai ei, jälkiviisaana sitten voi kertoa mitä hyvänsä.

Entäs kun vauva itkee oikeastaan koko ajan. 🙄

Hauska juttu on se, että on tutkittu, että esim. nälänhädän aikana nk. vaativat, paljon itkevät vauvat selviävät todennäköisemmin hengissä kuin tyytyväisemmätt vauvat. Toki monet äidit tietävät, miten raskasta se on, kun vauva itkee paljon.

Saavatko sitten mielihyvää siitä itkusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin vaistoa on se että heräät just ennen kuin vauva alkaa itkemään nälkäänsä esimerkiksi. Muuten on vain arvailuja, esimerkiksi lapsi katoaa, siinä on kaikenlaisia ajatuksia päässä, muttet tiedä onko kunnossa vai ei, jälkiviisaana sitten voi kertoa mitä hyvänsä.

Entäs kun vauva itkee oikeastaan koko ajan. 🙄

Hauska juttu on se, että on tutkittu, että esim. nälänhädän aikana nk. vaativat, paljon itkevät vauvat selviävät todennäköisemmin hengissä kuin tyytyväisemmätt vauvat. Toki monet äidit tietävät, miten raskasta se on, kun vauva itkee paljon.

Saavatko sitten mielihyvää siitä itkusta?

Eivät, vaan paljon itkevä vauva muistuttaa koko ajan olemassaolostaan. Ei kukaan siitä itkusta mielihyvää saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut voimakas äidinvaisto. Tekee mieli hoivata, imettää ja hellitellä vauvaa.  Syntyy voimakas side.  Äidinvaisto herättää yöllä kun lapsi MEINAA oksentaa.  Mies herää vasta siihen kun lakanat on jo koneessa ja pedit levitetty olohuoneeseen. 

 

Kyllä mäkin pelkäsin lapsen puolesta ja että teen jotakin väärin. Mutta en silti edelleenkään ole tuntenut mielihyvää hoitamisesta. 🙄

Pakko kysyä, jäikö lapsiluku yhteen?

Kyllä jäi, ei ole mun juttu. :)

Vauvat meinaan...

Tosin pakko lisätä tähän vielä, että miehen vauva-ajan sivusuhteella on myös osuutensa tähän, etten ole halunnut enempää lapsia tehdä.

Ei silti poista sitä, että vauvavuosi oli minusta ennemminkin todella rankkaa, kuin miellyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut voimakas äidinvaisto. Tekee mieli hoivata, imettää ja hellitellä vauvaa.  Syntyy voimakas side.  Äidinvaisto herättää yöllä kun lapsi MEINAA oksentaa.  Mies herää vasta siihen kun lakanat on jo koneessa ja pedit levitetty olohuoneeseen. 

 

Kyllä mäkin pelkäsin lapsen puolesta ja että teen jotakin väärin. Mutta en silti edelleenkään ole tuntenut mielihyvää hoitamisesta. 🙄

Pakko kysyä, jäikö lapsiluku yhteen?

Kyllä jäi, ei ole mun juttu. :)

Vauvat meinaan...

Tosin pakko lisätä tähän vielä, että miehen vauva-ajan sivusuhteella on myös osuutensa tähän, etten ole halunnut enempää

Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kommentoimassa sulle, että kuulostaa kyllä aika kammonttavalta, että vauvan molemmat vanhemmat suhtautuvat tähän kuin lihapalaan.

 

Mutta vastaukseksi kysymykseen "mitä on äidinvaisto": Se on se juttu, joka on mahdollistanut lajimme selviytymisen. Ihmisen poikanen on avuton pitempään kun minkään muun lajin jälkeläinen ja siksi se vaatii molemmilta vanhemmilta ehdottoman sitoutumisen selviytyäkseen. Tämän evolutiivisen kehityksen tuloksena on syntynyt se asia, jota nimitämme äidinvaistoksi. Tietenkään sitä ei kaikilla ole, mutta nykyolosuhteissa lapsi voi selvitä ilman sitäkin.

Ei vaadi, ei vaadi edes äidin vaistoa hoitaa sitä avutonta lastaan, vaan ihan vaan eläimelliset vaistot pistävät syöttämään jne. Eikä vaadi molemmilta vanhemmilta, vain toiselta tai joltain kolmannelta osapuolelta. Ihmislajin isät eivät ole hoitaneet vauvoja kuin v

Aukoton fakta, etteivät voimakkaammat isät olisi koskaan kantaneet lapsiaan metsästäjä-keräilijä aikoina. Aika monta muutakin stereotyyppistä asiaa ihmislajin historiasta on jo kumottu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kommentoimassa sulle, että kuulostaa kyllä aika kammonttavalta, että vauvan molemmat vanhemmat suhtautuvat tähän kuin lihapalaan.

 

Mutta vastaukseksi kysymykseen "mitä on äidinvaisto": Se on se juttu, joka on mahdollistanut lajimme selviytymisen. Ihmisen poikanen on avuton pitempään kun minkään muun lajin jälkeläinen ja siksi se vaatii molemmilta vanhemmilta ehdottoman sitoutumisen selviytyäkseen. Tämän evolutiivisen kehityksen tuloksena on syntynyt se asia, jota nimitämme äidinvaistoksi. Tietenkään sitä ei kaikilla ole, mutta nykyolosuhteissa lapsi voi selvitä ilman sitäkin.

Ei vaadi, ei vaadi edes äidin vaistoa hoitaa sitä avutonta lastaan, vaan ihan vaan eläimelliset vaistot pistävät syöttämään jne. Eikä vaadi molemmilta vanhemmilta, vain toiselta tai joltain kolmannelta osapuolelta.

Aukoton fakta, etteivät voimakkaammat isät olisi koskaan kantaneet lapsiaan metsästäjä-keräilijä aikoina. Aika monta muutakin stereotyyppistä asiaa ihmislajin historiasta on jo kumottu.

Saisko jotain lähdettä tuolle, että metsästäjä-keräilijäisät (metsästäjä-keräilijöitä on edelleen olemassa) eivät koskaan kanna lapsiaan, jos se on kerran aukoton fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin vaistoa on se että heräät just ennen kuin vauva alkaa itkemään nälkäänsä esimerkiksi. Muuten on vain arvailuja, esimerkiksi lapsi katoaa, siinä on kaikenlaisia ajatuksia päässä, muttet tiedä onko kunnossa vai ei, jälkiviisaana sitten voi kertoa mitä hyvänsä.

Entäs kun vauva itkee oikeastaan koko ajan. 🙄

Hauska juttu on se, että on tutkittu, että esim. nälänhädän aikana nk. vaativat, paljon itkevät vauvat selviävät todennäköisemmin hengissä kuin tyytyväisemmätt vauvat. Toki monet äidit tietävät, miten raskasta se on, kun vauva itkee paljon.

Saavatko sitten mielihyvää siitä itkusta?

Eivät, vaan paljon itkevä vauva muistuttaa koko aj

No entäs jos vauva ei oikeastaan tee muuta, kuin itkee, niin milloin sitä mielihyvää sitten pitäisi tuntea ollakseen "oikea äiti"? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin vaistoa on se että heräät just ennen kuin vauva alkaa itkemään nälkäänsä esimerkiksi. Muuten on vain arvailuja, esimerkiksi lapsi katoaa, siinä on kaikenlaisia ajatuksia päässä, muttet tiedä onko kunnossa vai ei, jälkiviisaana sitten voi kertoa mitä hyvänsä.

Entäs kun vauva itkee oikeastaan koko ajan. 🙄

Hauska juttu on se, että on tutkittu, että esim. nälänhädän aikana nk. vaativat, paljon itkevät vauvat selviävät todennäköisemmin hengissä kuin tyytyväisemmätt vauvat. Toki monet äidit tietävät, miten raskasta se on, kun vauva itkee paljon.

Saavatko sitten mielihyvää siitä itkusta?

No entäs jos vauva ei oikeastaan tee muuta, kuin itkee, niin milloin sitä mielihyvää sitten pitäisi tuntea ollakseen "oikea äiti"? 

 

Miksi sä et aloittanut tätä koko avausta siitä, että sun lapsesi vauva-aika oli sellaista, että vauva itki koko ajan ja miehellä oli salasuhde? Voisko tuo tilanne olla syynä siihen, että et oikein kehittänyt minkäänlaista suhdetta vauvaasi, vaan se tuntui vain velvollisuudelta, ja ainoa asia, joka esti sua lyömästä vauvaasi laimin oli syyllisyyden tunne? 

 

"Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista."

No eikös sen vaiston nyt pitäisi ajaa tuollaisten stressien ohi? Jos mielihyvä parisuhteesta loppuu, niin eikö luulisi mielihyvän vauvasta kasvavan? Jos vauvan hoitamisesta kerran teorian mukaan pitäisi saada mielihyvää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hoivan tärkeydestä vauvalle on kirjoittanut paljon ainakin Winnicott. Olen vain pintapuolisesti lueskellut, mutta jos joku nyt kovasti epäilee, että se rakastava hoiva ei olisi vauvalle ja vauvan minäkuvan kehitykselle tärkeää, niin kannattaa tutustua Winnicottiin.

Ei edellytä, että hoivan antaja on äiti tai edes nainen.

Eipä niin, mutta kuka se on yleensä eniten läsnä vauvan elämässä. Äiti. Vastasyntynyt vauva myös reagoi omaan äitiinsä, tunnistaa äänen, sydämenlyönnit.

(Muuten ihmettelen hieman sitä, että vastasit viestiini, jossa ei mainittu äitiä tai naisia, ikään kuin argumentoiden sitä vastaan, että hoivaajan ei tarvitse olla äiti tai edes nainen. Mutta mitä äidinvaistoon tulee, niin sehän on prosessi, joka tapahtuu naisessa, äidissä, raskauden aikana, synnytyksessä ja synnyt

En ole myöskään raskaana ollessa tuntenut mitään psyykkistä yhteyttä vauvaan. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin juuri kommentoimassa sulle, että kuulostaa kyllä aika kammonttavalta, että vauvan molemmat vanhemmat suhtautuvat tähän kuin lihapalaan.

 

Mutta vastaukseksi kysymykseen "mitä on äidinvaisto": Se on se juttu, joka on mahdollistanut lajimme selviytymisen. Ihmisen poikanen on avuton pitempään kun minkään muun lajin jälkeläinen ja siksi se vaatii molemmilta vanhemmilta ehdottoman sitoutumisen selviytyäkseen. Tämän evolutiivisen kehityksen tuloksena on syntynyt se asia, jota nimitämme äidinvaistoksi. Tietenkään sitä ei kaikilla ole, mutta nykyolosuhteissa lapsi voi selvitä ilman sitäkin.

Miksi isät sitten ovat hankkineet jälkeläisilleen resursseja, jos heillä ei ole mitään vaistoa? 

Toisaalta, mitä väliä sillä on, jos mielihyvää ei hoitamisesta nouse, kun kuitenkin vauva saa kaiken tarvitsemansa ja hänestä huolehditaan?

H

Ap on keksinyt koko jutun tai ei jostain syystä ymmärrä oman toimintansa vaistonvaraisuutta, mitä se suurimmassa määrin on.

Vanhemmuuteen pienen vauvan ja isompienkin lasten kanssa liittyy monenlaista herkistymistä sen tarpeille, niin äidillä kuin isällä.

En esim. itse ole innostunut hoitamaan muiden vauvoja tai edes lapsia, kun en osaa samalla tavalla lukea niiden tarpeita. Jos hoitaisin pieniä koko ajan, niin pysyisi osaaminen yllä.

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista."

No eikös sen vaiston nyt pitäisi ajaa tuollaisten stressien ohi? Jos mielihyvä parisuhteesta loppuu, niin eikö luulisi mielihyvän vauvasta kasvavan? Jos vauvan hoitamisesta kerran teorian mukaan pitäisi saada mielihyvää?

Tarkoittaako tämä, että refluksivauvojen äideillä ei välttämättä herää vaistoa tai ainakaan mielihyvää ja se on luonnollista?

Oma äitini aikanaan rakasti kertoa ihmisille omista vahvoista äidinvaistoistaan, joilla heti tunnistaa kun lapsella on joku hätä. Itse vietin vuosia lapsuudestani masentuneena, ilman että kukaan perheessäni huomasi sitä. Yksin sain hakea apua ongelmiini. En muista että kotona olisi halailtu, pidetty sylissä tms. Äitini pitää kyllä vauvoista, kai ne hänellä tosiaan vaikuttaa esim. oksitosiinitasoihin ja näen että hän kokee hoivaviettiä vauvoja kohtaan ja saa hoivaamisesta mielihyvää. Mitään tekemistä rakkauden tai tunnetilojen /sairauksien tms. aistimisen kanssa sillä ei kuitenkaan mielestäni ole vaan kyseessä on täysin lajin selviytymisen kannalta tärkeä, mutta lähinnä vain hedonistinen piirre, jos vauvoja tykkää hoivata.

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista."

No eikös sen vaiston nyt pitäisi ajaa tuollaisten stressien ohi? Jos mielihyvä parisuhteesta loppuu, niin eikö luulisi mielihyvän vauvasta kasvavan? Jos vauvan hoitamisesta kerran teorian mukaan pitäisi saada mielihyvää?

Miksi sen vaiston pitäisi ajaa tuollaisen stressin ohi? Missä tällainen on määritelty? Ei se symbioottinen hoidasuhde vain tule jostain taivaasta, vaan se kehittyy. Mutta se voi myös olla kehittymättä, jos olosuhteet ovat epäsuotuista. Ei se, että vauvan hoitamisesta saa mielihyvää, ole mikään teoria, vaan se on hormonitoiminnan siivittämä tapahtuma, joka perustuu evoluutioon (ja, kuten on monta kertaa todettu, on lajin selviämisen edellytys niin meillä ihmisillä kuin monella muullakin nisäkkäällä). Ei se, että se ei tapahdu, tarkoita muuta kuin että joko ihminen on poikkeava, tai tilanne on poikkeava. 

Jos et nyt vielä tähän ikään ymmärtänyt, niin eivät tunteet ole samanlaisia luonnonlakeja kuin se, että vesi jäätyy nollassa asteessa ja kiehuu sadassa.

"Ap on keksinyt koko jutun tai ei jostain syystä ymmärrä oman toimintansa vaistonvaraisuutta, mitä se suurimmassa määrin on."

En ole keksinyt, täällä vaan on jo moneen kertaan toitotettu äidinvaiston olevan vauvan hoivaamisesta saatavaa mielihyvää, jota minä en ole tuntenut. Sanottiimpa jopa minun pilanneen lapseni elämän, koska nämä mielihyvän tunteet ovat loistaneet poissaolollaan. 

Ehkä täällä on joku kohtalotoveri, etten ole ainut?

Miksi syntyvyys laskee koko ajan, jos naiset kerran rakastavat vauvojen hoitamista niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista."

No eikös sen vaiston nyt pitäisi ajaa tuollaisten stressien ohi? Jos mielihyvä parisuhteesta loppuu, niin eikö luulisi mielihyvän vauvasta kasvavan? Jos vauvan hoitamisesta kerran teorian mukaan pitäisi saada mielihyvää?

Tarkoittaako tämä, että refluksivauvojen äideillä ei välttämättä herää vaistoa tai ainakaan mielihyvää ja se on luonnollista?

Ei. Kaikki on yksilöllistä. 

Vierailija kirjoitti:

"Ap on keksinyt koko jutun tai ei jostain syystä ymmärrä oman toimintansa vaistonvaraisuutta, mitä se suurimmassa määrin on."

En ole keksinyt, täällä vaan on jo moneen kertaan toitotettu äidinvaiston olevan vauvan hoivaamisesta saatavaa mielihyvää, jota minä en ole tuntenut. Sanottiimpa jopa minun pilanneen lapseni elämän, koska nämä mielihyvän tunteet ovat loistaneet poissaolollaan. 

Ehkä täällä on joku kohtalotoveri, etten ole ainut?

Miksi syntyvyys laskee koko ajan, jos naiset kerran rakastavat vauvojen hoitamista niin paljon?

Syntyvyyden laskemisen syyt ovat paljolti yhteiskunnallisia. Mä olisin halunnut enemmän lapsia, mutta kun pitää joskus töissäkin käydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olikohan sulla sitten edes tilaisuutta antaa tuntea niitä ihania tunteita vauvaa kohtaan, jos elämäsi oli tuollaista."

No eikös sen vaiston nyt pitäisi ajaa tuollaisten stressien ohi? Jos mielihyvä parisuhteesta loppuu, niin eikö luulisi mielihyvän vauvasta kasvavan? Jos vauvan hoitamisesta kerran teorian mukaan pitäisi saada mielihyvää?

Miksi sen vaiston pitäisi ajaa tuollaisen stressin ohi? Missä tällainen on määritelty? Ei se symbioottinen hoidasuhde vain tule jostain taivaasta, vaan se kehittyy. Mutta se voi myös olla kehittymättä, jos olosuhteet ovat epäsuotuista. Ei se, että vauvan hoitamisesta saa mielihyvää, ole mikään teoria, vaan se on hormonitoiminnan siivittämä tapahtuma, joka perustuu evoluutioon (ja, kuten on monta kertaa todettu, on lajin selviämisen edellytys niin meillä ihmisillä kuin monella muullakin nisäkkäällä). Ei se, että se ei tapahdu, ta

Olen sitten varmaan poikkeuksellinen yksilö, kun en ole niitä mielihyvän tunteita tuntenut en raskaana ollessa enkä vauvaa kanniskellessa. 🙄

Olin kyllä raskaana ollessa tosi hyvässä kunnossa, mutta ei se minulle ole silti herättänyt mitään ihmeempiä positiivisia tunteita sekään. Ennemminkin jossain kohtaa tuli pelko, että jostain tämä lapsi pitäis saada ulos......

Mites tän vois tietää etukäteen?

Jos kysyjän täytyy kysyä mitä äidinvaisto on, hänellä ei ole sitä. Olen pahoillani hänen lapsensa puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini aikanaan rakasti kertoa ihmisille omista vahvoista äidinvaistoistaan, joilla heti tunnistaa kun lapsella on joku hätä. Itse vietin vuosia lapsuudestani masentuneena, ilman että kukaan perheessäni huomasi sitä. Yksin sain hakea apua ongelmiini. En muista että kotona olisi halailtu, pidetty sylissä tms. Äitini pitää kyllä vauvoista, kai ne hänellä tosiaan vaikuttaa esim. oksitosiinitasoihin ja näen että hän kokee hoivaviettiä vauvoja kohtaan ja saa hoivaamisesta mielihyvää. Mitään tekemistä rakkauden tai tunnetilojen /sairauksien tms. aistimisen kanssa sillä ei kuitenkaan mielestäni ole vaan kyseessä on täysin lajin selviytymisen kannalta tärkeä, mutta lähinnä vain hedonistinen piirre, jos vauvoja tykkää hoivata.

Juuu minunkin anoppi tykkäs kehuskella äidin vaistoillaan ja hoivataidoillaan. Halus sitten näyttää, miten hän kyllä saa minunkin itkuisen vauvan hiljenemään. Kun ei saanut, tuuppasi vauvan vihaisesti takaisin ja tokaisi "mikä tätä lasta oikein vaivaa!?!?".