80 -luvun ruuhkavuodet

Olin itse lapsi 80-luvulla. Isä kokopäivätöissä, äiti osa-aikaisena ensin. Myöhemmin molemmat ryhtyivät yrittäjiksi. Ei meillä mitään kotihoitajia ollut, eikä kotihoidontukia.

Oma äitini palasi työelämään kun minä olin 7 viikkoa vanha. Ensimmäiset kuukaudet minulla oli hoitaja kotona. Tosin tämä oli 70-luvun lopulla. Veljeni syntyi -81 ja hän oli 3 kuukautta vanha kun äitini palasi töihin. Käsittääkseni päivähoitoon suoraan mutta tästä en ole varma. 

Minun lapset oli 1980-luvulla jo kouluikäisiä, joten mitään kotihoidontukia ei saatu. Saati sitten että olisi joku kunnan kodinhoitaja käynyt. 

Ruuhkavuodet lienee aika samanlaisia nykyään kuin silloinkin. Meillä kasarilla tosiaan lapset oli ala-asteikäisiä, molemmat vanhemmat töissä, lisäksi minun äitini sairastui muistisairauteen ja vaati perään katsomista ja auttamista. Pari vuotta hän asui meidän kotonammekin, kunnes touhu meni sen verran vaaralliseksi, että hoitolaitos oli ainoa vaihtoehto. Olihan se stressaavaa aikaa, työ, omakotitalon rakennusprojekti, lapset, dementikkoäidin hoiva. Mutta sellaista se nykyäänkin on, ei olennaista eroa onko kasarilla vai nykyajassa.

80-luvun lopulla lapsi tarhaan heti, kun ottivat eli 9 kk ikäisenä. Pakko mennä töihin. Bussi-juna-bussi ja sama takaisin, paluumatka ruokakaupan kautta. Kotihommat tietysti, lisäksi järjestötyö vei aikaa todella runsaasti. Ei ollut ns. vapaata juuri koskaan. Kesäisin lapsi oli toisella mummollaan 1 - 2 vkoa ja rakasti muutosta. Kävimme viikonloppuisin ihan pienestä lähtien ilmaistapahtumissa, museoissa, kirjastossa, kirppiksillä, "retkeilimme" tuolloin vielä rakentamattomalla alueella. Syötiin halpaa kotiruokaa, ei valmisruokia. Luettiin, lapsi kuunteli kasettikirjojakin, rakenneltiin junaratoja ja legoja. En minä mitään stressiä muista kokeneeni kuin uskiksen tarhan johtajattaren osalta, joka yritti pakottaa ruokarukouksiin (ja lapsi jätettiin sitten ilman ruokaa). Julkisilla kuljettiin tai käveltiin, välillä auraamattomia teitä aamuisin. Se oli sitä aikaa. Eipä tuolle lapsellekaan mitään PTSD:ta tai traumoja ole tullut. En siis ymmärrä tätä ruuhkavuosi-käsitettä nykypäivänä.

Äitini oli töissä aamusta iltaan. Usein oli illallakin tekemässä jotain juttuja. Tai harrastus. Oma kestokykyni on vähäinen ja tulee helposti kuormitus.