Lue keskustelun säännöt.
Mies on pettynyt minuun
10.04.2007 |
meidän suhde on ollut kriisissä jo varmaan vuosia ja taas keskustelimme tilanteesta. Selvisi että mies on pettynyt minuun: Oikeasti hän haluaa vaimon joka hoitaa kotia, lapset (100%) eikä laita rahaa turhuuksiin kuten omiin vaatteisiin tai kampaajalle. Minä en ole tällainen. Ja itseasiassa minusta ei sellaista konetta koskaan saakaan. Minulle on muut asiat tärkeämpia kuin kiiltävä koti ja pullea pankkitili. Haluan että lapseni ja minä olemme onnellisia; haluan tehdä mielekästä työtäni; haluan opiskella; haluan huolehtia ulkonäöstäni.
Myös koti on/oli minulle tärkeä; näen sen mieheni ja minun ystävyyden ja kumppanuuden (rakkauden) kotina. Mutta kun olen miehelle vain väline, en ystävä.... koti on vain seinät.
Nyt mietin voinko hyväksyä sen että mieheni ei koskaan tule olemaan tyytyväinen minuun. En minäkään voi olla häneen (syyt on toiset mitä nyt en jaksa selittää). Onko tässä järkeä?
Kommentit (16)
Tilanne pitäisi saada muuttumaan niin, että miehesi arvostaa sua tuollaisena. Eihän tuossa ole muuten mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
terapia on kokeiltu, mies ei halua kenenkään kaivelevan " päätään" eikä halua siis istua terapiassa.
Muuten aina kun tilitän parisuhdettani täällä, ennen kuin saan yhtäkään vastausta, omaa tekstiä lukiessa tulee mieleen että " eihän tuossa ole mitään järkeä" ...
En siis toki odota että mies tuosta vain hyväksyisi puutteeni vaimona. En itsekään usko pystyväni hyväksymään sitä, että mies ei osoita minuun minkäänlaista fyysistä kiintymystä. Kaipaan valtavasti hellyyden ja halun kohteena olemista ja mies on sanonut että koskaan ei voi muuttua sellaiseksi että voisi sitä antaa.
ei helvetti... tää on sairasta. Jos eroan, saan kaikkien läheisten ja kaukaisten vihat niskaani kun jätin hyvän miehen ja laitan lapset kärsimään... niinhän se menee.
Jos kumpikaan ei muutu sellaiseksi kuin toinen haluaa, niin teillä on ongelma. Minä en todellakaan olisi miehen kanssa joka olettaisi minun hoitavan lapset 100% yksin. Mitä helvettiä sellaisella miehellä tekee. Miksi mies alkoi olla kanssasi, miksei suoraan ottanut esim jotain uskovaista jota ei maalliset asiat kiinnosta.
Minusta miehesi ei kunnioita sínua lainkaan ja tuskin rakastaakaan.
Äläkä välitä mitä muut on mieltä jos eroatte se on sun oma asia ja niinkuin joku sanoikin meillä on vain yksi elämä. Lapsenne kärsii enemmän jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan. Luulen että ajan saatossa vain katkeroituisit ja hukkaisit itsesi jos jäät niin silloin et pystyisi olemaan kovin hääppöinen äiti.
Ja jos joku alkaa valittamaan nettä jtit hyvän miehen jne niin korjaa tämän ihmisen harhaluulo.
joka huolehtisi tylsistä kotitöistä, rasittavista lapsista, miehen seksintarpeesta eikä tuhlaisi rahaa niinkin turhaan asiaan kuin itsensä laittaminen. Minäkin haluaisin itselleni palvelustytön. Tässä ei ole mitään ihmeellistä.
Mutta miehen pitää sitten myös ymmärtää jos kotona on kotkan näköinen hermoraunio, jolla ei ole mitään käsitystä muusta kuin uusimmista kantoliinoista ja viimeisimmästä käänteestä jossain saippuasarjassa. Kaikkea kun ei voi saada.
Miksi, oi miksi jotkut naiset vielä nykypäivänäkin suostuvat kuin itsestään selvänä tällaiseen elämään? Tuskin kukaan haaveili pikkutyttönä pesevänsä vuodesta toiseen niitä likaisia sukkia minkäänlaista huomiota tai edes ihmisarvoa saamatta? Minä en ainakaan.
Parisuhde on kahden ihmisen tahdon asia, siinä ei paksu lompakko auta mitään. Varsinkaan, jos toinen kokoajan kontrolloi, mihin sitä rahaa saa käyttää. Pirun huonolta näyttävät minusta noi työajat- ja olosuhteet palkkaan nähden jos tällaista elämää suostuu elämään.
Älkää menkö siskot halpaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys: Oletko käynyt edes yksin juttelemassa missään?
Olemme käyneet kerran yhdessä. Ehkä vois ajatella että menisin yksin vielä.
Kysymys: Millainen läheisyys suhteessanne oli alkuaikoina?
Ei paljon kummempaa, mutta en osannut silloin nuorena ajatella että se olisi näin iso juttu ja ratkaiseva ero...
Kysymys: Miksi ajattelet, että kaikkien sympatiat olisi miehesi puolella? Eikö kukaan tiedä todellisuutta teidän elämästä? Onko miehelläsi ns. hyvä maine tuttujen silmissä?
Mies on ns. täydellinen vävy eli myös mun suvun sympatiat olis luultavasti miehen puolella :) Kiltti ja mukava kaveri, josta harvalla on pahaa sanottavaa. Sen haluan sanoa että ei mun mies mikään hirviö ole. Se haluaa hyvää kaikille, meillä on vaan niin erilainen käsitys siitä hyvästä...
Mikä on saanut sinut jaksamaan tähän asti? Mikä on ollut se kantava voima?
Hyvä kysymys. Usko ihmeeseen?
Sitten siihen kysymyskseen kuka tekee kotityöt: meidän työnjako on, että mies on lasten kanssa n. 4 tuntia päivässä kun olen töissä (teen täyttä päivää kyllä mutta vähän eri aikaan kun mies.) Ne varsinaiset kotityöt teen minä. Mies joutuu joskus viemään lapsia lääkäriin tms ja lämmittämään valmisruokaa lapsille.
Ajatukseen että valitanko vain ja jatkan samaan malliin... voi olla. Ajattelin edetä niin, että totean miehelle tilanteen: emme koskaan tule kumpikaan sellaiseksi kuin toinen toivoo: miten elämme sen asian kanssa? erikseen, yhdessä, millaisin pelisäännöin? Tässä nyt alkuun miettimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku kriisi, joita parisuhteessa käydään läpi. Meillä kans nyt pieniä lapsia ja mies on asenteella, että kun olet äippälomalla (tai työttömänä jo) niin hoidat sitten kotityöt ja muksut ja ruuan,, hän tekee sitte niitä miesten töitä ja oikeita töitä. No pikkuhiljaa olen saanut meille yhteisen siivouspäivän, joka auttaa kovasti, kun kerran viikossa saa oikeasti koko talon siistiksi! Yksin ei ehtis millään. Sitten olen pikkuhiljaa saanut miehenki touhuamaan enempi lasten kanssa ja vaihtaan vaippaa jne. Ei asiasta tarvi välttämättä tehdä ylitsepääsemättömän isoa. Tilanteet tietty aina erilaisia, kuten ihmisetki, mutta aina kannattaa yrittää, sillä se liitto on myös tahdon asia!
Vierailija:
terapia on kokeiltu, mies ei halua kenenkään kaivelevan " päätään" eikä halua siis istua terapiassa.Kysymys: Oletko käynyt edes yksin juttelemassa missään?
Muuten aina kun tilitän parisuhdettani täällä, ennen kuin saan yhtäkään vastausta, omaa tekstiä lukiessa tulee mieleen että " eihän tuossa ole mitään järkeä" ...
En siis toki odota että mies tuosta vain hyväksyisi puutteeni vaimona. En itsekään usko pystyväni hyväksymään sitä, että mies ei osoita minuun minkäänlaista fyysistä kiintymystä. Kaipaan valtavasti hellyyden ja halun kohteena olemista ja mies on sanonut että koskaan ei voi muuttua sellaiseksi että voisi sitä antaa.Kysymys: Millainen läheisyys suhteessanne oli alkuaikoina?
ei helvetti... tää on sairasta. Jos eroan, saan kaikkien läheisten ja kaukaisten vihat niskaani kun jätin hyvän miehen ja laitan lapset kärsimään... niinhän se menee
Kysymys: Miksi ajattelet, että kaikkien sympatiat olisi miehesi puolella? Eikö kukaan tiedä todellisuutta teidän elämästä? Onko miehelläsi ns. hyvä maine tuttujen silmissä?.
Mikä on saanut sinut jaksamaan tähän asti? Mikä on ollut se kantava voima?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan tyylipuhdas sovinisti. Ei tota teidän tilannetta ratkaise muu kuin ero. Eron aikana mies ehkä tulee järkiinsä tai sitten ei, mutta minusta noin ei voi jatkua. Miksi jatkaa roikkumista, kun suhde ei kulje mihinkään suuntaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en kyllä tommosta sovinistia kattelis!!! mäkeen tommoset!!!
kyllä meillä hoidetaan koti ja lapset 50/50!!!!
Tuosta miehesi ajattelusta saa sen kuvan, että hän joutuu tekemään kaiken ja tienaamaan vielä perheen elannonkin. Eli onko totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenkin ihmetellyt, miten jaksat veljeäni. Itse en olisi hänen kanssaan pärjännyt päivääkään, niin itsekäs otus hän on. Muille on korkeat odotukset, mutta itse ei ole valmis mihinkään uhraukseen. Vaikea tapaus.
Häntä et voi muuttaa. Itseäsi voit. Voit joko muuttaa ajatusmaailmaasi ja hyväksyä tilanteen sellaisena kuin se on tai erota ja lähteä hakemaan onnea muualta.
Ei suku sinua kuitenkaan hylkää. Siis miehesi suku. Hänen puutteensa on nähty ja todettu.
Itse olen miettinyt, kuinka moni täällä vaan valittelee ja jatkaa kotona samaa rataa. Eli ei yritä itse muuttaa omia kuvioitaan tahi tedä mitään päätöksiä puoleen tai toiseen. Te, jotka täällä purnaatte parisuhteesta: onko teillä ketään tosi elämässä, jolle puhua, joka tietää ja tuntee sekä sut että miehesi, ja jolla voisi olla yleiskuva tilanteesta. Totuus pariskunnan tilanteesta on usein jossain keskivaiheilla siitä, mitä kumpikin kertoo. Täällä tulee se vaimojen kuvaus asioista ja toisten naisten kommentit lähes tyyliin ´jätä se sika, ansaitset parempaa´.
Ap kirjoitti:
Ajatukseen että valitanko vain ja jatkan samaan malliin... voi olla. Ajattelin edetä niin, että totean miehelle tilanteen: emme koskaan tule kumpikaan sellaiseksi kuin toinen toivoo: miten elämme sen asian kanssa? erikseen, yhdessä, millaisin pelisäännöin? Tässä nyt alkuun miettimistä.
Ehdotan, että kysy mieheltä, mitä hänen mielestään voisi tehdä, jotta yhteuselo paranisi. Ihan sellaisia käytännön ehdotuksia.