Mä olin todella ujo, arka, hiljainen ja kömpelö lapsena
Kommentit (12)
Kömpelyys on selvä hälytysmerkki, ne muut normaaleja.
En ollut hiljainen ja arka taaperona, enkä ala-asteellakaan. Mutta teininä mä olin se joka seisoi jokaisen välitunnin yksin. Ja olin absoluuttisen ujo ja arka. Aikuisena taas siirryin normaalimpaan käytökseen. Enkä tiedä mistä se johtui.
No mistä se nyt johtuu että ihmiset on erilaisia? Ei mistään.
Vierailija kirjoitti:
Kömpelyys on selvä hälytysmerkki, ne muut normaaleja.
Mistä se on hälytysmerkki?ap
No joillain vaan on sellainen temperamentti luonnostaan, että on varovaisempia ja hiljaisempia. Kömpelöyskin lienee pitkälti geneettistä. Itsekin olin kaikkia noita lapsena ja nuorena, ja oikeastaan olen vielä viisikymppisenäkin. Mutta eipä se ole elämää haitannut mitenkään. Enkä ole pitkään aikaan hävennyt sitä että olen arka ja introvertti, kuten nuorena tein. Saan olla juuri tällainen kuin olen. Ja niin saat sinäkin ap.
Ap, olin samanlainen lapsi. Nyt pitkälle keski-ikäisenä sain autismi-diagnoosin. Olen koko ikäni yrittänyt mukautua ja sopeutua elämään ihmisten maailmassa, joutunut ylikuormituksen takia eläkkeelle jo nuorena. Vasta nyt selvisi, miksi kaikki on ollut niin vaikeaa, vaikka älykkyyttä on enemmän kuin monella muulla.
Nyt vanhempana väsyn nopeasti kaikesta sosiaalisuudesta aikuisten kanssa, joten olen enimmäkseen yksin tai sitten lasten/eläinten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, olin samanlainen lapsi. Nyt pitkälle keski-ikäisenä sain autismi-diagnoosin. Olen koko ikäni yrittänyt mukautua ja sopeutua elämään ihmisten maailmassa, joutunut ylikuormituksen takia eläkkeelle jo nuorena. Vasta nyt selvisi, miksi kaikki on ollut niin vaikeaa, vaikka älykkyyttä on enemmän kuin monella muulla.
Nyt vanhempana väsyn nopeasti kaikesta sosiaalisuudesta aikuisten kanssa, joten olen enimmäkseen yksin tai sitten lasten/eläinten kanssa.
Mä olen miettinyt paljon tuota, että voisiko mulla olla autismia. Ilmeisesti sitä on.ap
Vierailija kirjoitti:
Äitiäni se vaivasi hirveästi. Hän olisi halunnut, että olisin ollut rohkea.ap
Meillä oli sama. Ja tämä aiheutti mulle paljon ihan turhaa häpeää ja yrityksiä muuttaa itseni erilaiseksi, huonolla menestyksellä. Vasta nelikymppisenä tajusin, että olin sisäistänyt äitini hyvin epäterveen kritiikin osaksi omaa sisäistä kriitikkoani, ja vieläkin koin olevani huono koska äiti oli niin ajatellut ja hävennyt minua. Silloin päätin, että äiti oli väärässä, ihminen SAA olla ujo, arka ja hiljainen eikä siinä ole mitään vikaa. Että ongelma oli äidin häpeä, en minä. Ja olen siitä asti elänyt ihan rauhassa sen kanssa millainen olen. Elämässäni olen myös menestynyt oikein hyvin, koska olen valinnut esim. uran, jossa saa rauhassa olla yksin tietokonetta näpyttävä epäsosiaalinen introvertti.
Luonteenpiirteet ja kasvatus vaikuttaa, ennen oli normaali että tytöistä kasvatetaan hiljaisia ja arkoja, eikä keinot siihen ole olleet kovin positiivisia...
Moni lapsi on kömpelö, tähän voi vaikuttaa se että on kookas, arka lapsi on yleensä arka kokeilemaan uusia asioita, mikä vaikuttaa myös liikkumiseen tai lapsi ei ole saanut mahdollista harrastaa riittävästi erilaista liikuntaa, pelkästään koululiikunta ei riitä opettamaan mitään taitoja...
Moi Valis. 🍀🌿🍁🍂
Oot taas pohtivassa
intromoodissa, huomaan.
^_^
Sitähän me kaikki teemme,
yhä enenevissä määrin keski-ikää
ylös kivutessamme.. Menemme takaisin
lapsuuteen ja nuoruuteen. Haemme
uutta, syventävää kulmaa ymmärtää
itseämme sekä meitä edeltäviä sukupolvia.
Eipä muuta. Toivotan hyvää keskiviikkoa,
samoin loppuviikkoa!
God is good. 🧡💚🤎
Vierailija kirjoitti:
Moi Valis. 🍀🌿🍁🍂
Oot taas pohtivassa
intromoodissa, huomaan.
^_^
Sitähän me kaikki teemme,
yhä enenevissä määrin keski-ikää
ylös kivutessamme.. Menemme takaisin
lapsuuteen ja nuoruuteen. Haemme
uutta, syventävää kulmaa ymmärtää
itseämme sekä meitä edeltäviä sukupolvia.
Eipä muuta. Toivotan hyvää keskiviikkoa,
samoin loppuviikkoa!
God is good. 🧡💚🤎
Niin, kyllähän sitä lapsuutta ja nuoruutta miettii, kun on näin vanhaksi elänyt. Ja miettii kaikkia virheitä joita on elämänsä aikana tehnyt. Mukavaa keskiviikkoa ja loppuviikkoa myös sulle!ap
Äitiäni se vaivasi hirveästi. Hän olisi halunnut, että olisin ollut rohkea.ap