Kerroin miehelle, että sain potkut. Oikeasti irtisanouduin, koska en jaksa tehdä kokopäivätyötä ja hoitaa sen jälkeen KAIKKI, kun mies lepää

Vierailija kirjoitti:

Ap:n ongelma on yleinen. Ap:n ratkaisu on tyhmin mahdollinen.

Tuttuni ongelma hoitaneet tilanteen näin: Nainen ilmoittaa miehelle että nyt ei jaksa enää. Muutetaan erilleen. Asunnot ovat halvempia kuin koskaan. Lapsille tietysti vuoroviikkohuoltajuus. Nainen jatkaa tietenkin töissä ja joka toinen viikko saa ihanasti aikaa itselleen töiden ulkopuolella. Mies saa makustella joka toinen viikko sitä mitä on olla yksin vastuussa lapsista. Siinä se miehen ymmärrys herää. Sitten voidaan palata yhteen kun mies on oppinut hoitamaan oman osuutensa. Jos mies ei tajua siinäkään vaiheessa niin sitten toki parempi ilman sitä ukkoa.

Ap on tyypillinen vauva palstan draama sekoilija joka ei vahingossakaan tee mitään loogisia ratkaisuja. Ja paskaa miestä ei tietenkään voi jättää yksin ihmettelemään. Ei vaan pitää jäädä huonoon suhteeseen sekoilemaan ja draamailemaan, valehtelemaan ja juonittelemaan

Kuinka monessa perheessä elät päivittäistä arkeasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsejärjestettyjä kiireitä nuo on.

 

Ota vielä pari koiraa,kissa,kani,papukaija, heppa..

 

Kerropa, miten lasten toimittamine päikkyyn ja kouluun on itsejärjestetty kiire? Tai lapsen hammaslääkäriin toimittaminen? Tai perheen ruokkiminen? Tai lapsen harrastus? Tai lapsen syntymäpäiväjuhlat?

 

Kai ne lapset on ihan itse tehty, eikä vaan haikara heittänyt pakolla ikkunasta sisään. 

Kun nimenomaan ei ole ITSE tehty. Siinä tekemisessä on ollut KAKSI. Silloin on syytä olla myös kaksi huoltajaa, jos saman katon alla asutaan.

Meillä oli naapurina tollanen ääliömies. Vaimo kävi kokopäivätöissä ja mies oli työtön. Vaimo ei jaksanut työn lisäksi kaikkea muutakin hoitaa, joten heillä kävi siivooja. Mies oikeasti makasi sohvalla ja siivoja imuroi. Näin heidän suurista ikkunoista sisään. 

Osa heille ja meille tulevasta tiestä oli yhteistä ja tää äijä tuli mulle huutamaan lumitöistä, ei se jaksanut niitäkään tehdä. Oli aivan äärimmäinen lokki ja naisvihaaja. Ei huutanut mun exälle vaan mulle.

Vierailija kirjoitti:

Miten sä selität sille työttömyyspäiväraha-karenssin? Eikö se ole 3kk?

Ja miten selität että olet perseauki ja saat  kenties leikattua ansiosidonnaista joskus 7 viikonpäästä.

Ap'n menettely on todella typerää. Nythän joudut varmuudella tekemään kaikki kotityöt yksin myös sitten, jos haluat palata vielä työelämään takaisin jonain päivänä. Ja miehesi ei ole 'oppinut' mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

itsejärjestettyjä kiireitä nuo on.

 

Ota vielä pari koiraa,kissa,kani,papukaija, heppa..

 

Kerropa, miten lasten toimittamine päikkyyn ja kouluun on itsejärjestetty kiire? Tai lapsen hammaslääkäriin toimittaminen? Tai perheen ruokkiminen? Tai lapsen harrastus? Tai lapsen syntymäpäiväjuhlat?

 

Kai ne lapset on ihan itse tehty, eikä vaan haikara heittänyt pakolla ikkunasta sisään. 

Kun nimenomaan ei ole ITSE tehty. Siinä tekemisessä on ollut KAKSI. Silloin on syytä olla myös kaksi huoltajaa, jos saman katon alla asutaan.

Kyllä ne molemmat aikuiset on ITSE ne lapset tehnyt. Jokainen yksilö tekee lisääntymispäätöksensä ihan omasta puolestaan. Molemmilla on 100% vastuu riippumatta siitä mitä toinen vanhempi tekee.

Apn ongelma ei ole mitenkään harvinainen eikä tavaton, jokainen lisääntyjä tietää että vastuu lapsista voi jäädä 100% itselle. Kumppani voi aina myös sairastua, kuolla, tai lähteä. 

Ja jos kumppanista puhutaan, niin itsehän sekin on valittu. Ja vielä USEAMPI lapsi sen kanssa tehty. 

Jos ei halua itselleen sitä mahdollisuutta että joutuu vastaan 100% yksin lapsistaan, ei lapsia tule tehdä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Tee itestäs lasu ja lapset huostaan niin sit on aikaa maata sohvalla perse homeessa

Et siis näe ongelmaa siinä että lasten isä makaa sohvalla perse homeessa ja elää muutenkin itsekkäästi kuin täysihoitolassa. Onhan se näkökulma tuokin. Toki olet asenteesi kanssa osa isompaa ongelmaa mutta en usko se sua häiritsevän. Sitä joko osaa asettua toisen asemaan ja kantaa vastuunsa tai ei osaa. Henkisestä kypsyydestä pitkälti kyse ja sitä sinulla ei ole.

Otit siis eron työstäsi kun oikea muuvi olisi ollut erota turhakkeesta jota mieheksi kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran ihmettelen, miten aikuiset, parisuhteessa olevat ihmiset eivät osaa puhua keskenään.

 

5 vuotiaatkin osaa kommunikoida paremmin kuin ap. 

 

Ehkä ap:n mies ei osaa keskustella, hoksasitko ajatella asiaa siltä kannalta?

Kohta pääset työllistettynä entiseen työhösi 9 e päiväpalkalla! Kannattiko?

Eikö tuossa olisi ollut oikea toimenpide erota? Nyt valehtelit aika rankasti parisuhteessa mikä ei ole koskaan hyvä. Samalla sabotoi omaa tulevaisuutta. Vaikuttaa sinun eläkkeisiin yms. Eikä se mies siitä paremmaksi muutu.

MItä, jos sen miehen kanssa ei neuvotella? Jos mies sanelee ehdot, millä hän suostuu olemaan yhdessä. Eronneenakaan ei raha-asiat ole aivan yksinkertaisia hoitaa, koska rahasta on jatkuvasti puute. Avioero prosessina on myös raskas. En ole ap.

Pakotit miehen eron uhalla suostumaan lastenhankintaan ja nyt kiukuttelet, kun lapsia joutuu hoitamaan?

Tämän ratkaisun pohjalla on pitkä harkinta eri vaihtoehtoja ja juuri minun ja lasteni parasta ajatellen tämä oli oikea ratkaisu tähän hetkeen.

Vaikka mies on oikeastaan täysi juntti, ei hän ole läpeensä paha ihminen. Olen rakastanut häntä kaksi vuosikymmentä, hän rakastaa minua ja lapsiamme paljon.

Jos ennen muinoin mies on voinut elättää perheensä, kun vaimo hoitaa kodin ja lapset, niin en näe ettei se voisi toimia myös tänä päivänä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on tyypilistä kaikille suomalaisille naisille, eivät kykene kertomaan totuutta ja sitten tekevät suomen suurimmalle miesvihapalstalle ketjun aiheesta.

Niin, miehethän ei kuulemma ikinä yleistä mitään eikä käy keskustelussa henkilökohtaisuuksiin.

99 pinnaa täällä käyvistä naisia...

Sinullako on ihan tilastoja esitettäväksi?

Teetkö mitään muuta kuin valitat koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni luulee että teen jatkuvasti ylitöitä, todellisuudessa teen vaan 6h päivää mutta tyttöystäväni asuu 60km päässä niin menee aikaa tapaamisiin.

m.43

Pakko arvostaa, nyt on kunnolliset setit!

Se kyllä oikein että ei kumartele millekään vitunkantotelineille, vaan käyttää niitä surutta kuten luonto ne käytettäväksi on tarkoittanutkin.

Outo ratkaisu, jos totta.

Oikeasti olisi pitänyt pakottaa mies tekemään puolet koti- ja lastenhoitotöistä ja jos ei tee, ottaa ero.

Ap on nyt paitsi kotiorja, myös täydellisen riippuvainen miehestä taloudellisesti. Työpaikka on tärkeä itseisyydelle.

Epäilenkin että koko aloitus on jonkun naisvihaajamiehen keksimää satua, jolla yrittää saada naiset ryhtymään palkattomiksi kotiorjiksi miehen määräysvallan alle.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos miestä ei olisi kuvioissa ollenkaan? Ihan sama työmäärä sinulla olisi ollut siinäkin tapauksessa.

Usein kyllä eronneilta naisilta kuulee, että työmäärä nimenomaan vähenee kun laiskapaska ukosta pääsee eroon. Miehet sotkevat yllättävän paljon ja eipähän enää tarvitse katsella kun toinen vetää lonkkaa ja luismuilee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni luulee että teen jatkuvasti ylitöitä, todellisuudessa teen vaan 6h päivää mutta tyttöystäväni asuu 60km päässä niin menee aikaa tapaamisiin.

m.43

Pakko arvostaa, nyt on kunnolliset setit!

Se kyllä oikein että ei kumartele millekään vitunkantotelineille, vaan käyttää niitä surutta kuten luonto ne käytettäväksi on tarkoittanutkin.

Aila daijuhan tuo on kun ajelee yhden toosan perässä jatkuvasti 120 km ja ansiotkin jäävät sen takia vajaiksi. Eikö helpommalla saa? Siltä vaimolta?

Miksi täällä niin usein tarjotaan ratkaisuksi eroa. Eroissakin on omat haasteensa ja ei elämä todellakaan ole sen jälkeen mitään ruusuilla tanssimista.

Jos tämä oli ap:n mielestä oikea ratkaisu, hän eläköön nyt sen ratkaisunsa kanssa ja nähtäväksi jää, kuinka elämä lopulta sujuu.

Minä ainakin arvostan ihmistä, joka rakastaa lapsiaan niin paljon, että antaa näille ehjän lapsuuden ydinperheessä eikä vuoroviikoin eri vanhempien luona asumista ja sen mukanaan tuomaa epävarmuutta.