Mölysikö teidän vanhemmat viikonloppuöisin kännissä kotona?

Ei. Varmasti oli tällaisia perheitä silloin, mutta ei se mitenkään normaalia ollut silloinkaan. Edelleen tällaisia perheitä on, eikä se ole normaalia edelleenkään.

Kyllä. Äiti ja isä myös hakkasi kännissä toisiaan. Läpsi ja joskus oli ihan silmäkin mustana vuorotellen.

Minä jouduin olemaan heidän erotuomari tai juristi, joka selvittää kumpi on syypää. Olin hyvin diplomaattinen, koska en halunut loukata kumpaakaan. Sisimmissäni aina tiesin kuka oli syypää ja aloittanut riidan ja kenellä oli mikäkin motiivi milloinkin. Siksi minusta tuli lakinainen. Avioerot ja perheväkivallan selvittelyt oli minulle parasta. 

Sitten jotain sattui. Persoonani muuttui ja aloin kokea ahdistusta menneisyydestä ja koin voimakkaasti ettei tämä ole normaalia. Ei sellaista pitäisi kenenkään kokea että joutuu olemaan vanhempien välissä erotuomarina ja huolehtia ettei mene autoon kännissä ja että menevät ajoissa nukkumaan. Mun piti valvoa heitä. 

Lopetin työt mielenterveydellisistä syistä ja olen ollut kohta parikymmentä vuotta niistä hommista poissa. Vanhemmista äiti on enää elossa ja emme ole väleissä.  Siinä välissä kouluttauduin viherrakentajaksi ja vähän tein niitäkin hommia, mutta ahdistus jatkuu. Olenkin ollut nuori eläkeläinen niistä päivistä asti. Tykkään puutarhanhoidosta, mutta työksi se on liian raskasta ja matalasti palkattua. En ymmärrä edes miten ihmiset tulee toimeen niillä palkoilla. 

Vanhemmat aina uhkaili itsemurhalla toisiaan ja sitten minä olin kuulemassa hädissäni silmät vetisenä ja stressaantuneena. Mun piti pilottaa auton avaimet ja isän ase sängyn alle. Koko lapsuus tulvahti mun päästä ja olin padonnut sen kolmekymppiseksi asti jonnekin säilöön. Miten vanhemmat voi tehdä sellaista omalle lapselleen ja toisilleen.

Pelkäsin aina että isä hiippailee aseen luoksi ja tappaa äidin ja mut sit itsensä. Tai että äiti löytää avaimet ja ajaa itsensä alas sillalta tai päin rekkaa kuten uhkaili. Olen vieläkin ihan hajalla. Yksi hetki oli kamalin kun äiti ja isä riiteli viinoista lauantaina, et kuka on juonut viinat tai piilotellut niitä. Minä piilottelin niitä viinoja toisinaan ja kaadon kukkapuskiin, sit sekotin vettä sekaan. Olin taustapiruna aina. Niin avasin saunan oven ja isä kuristi äitiä kovaa, äidin pää retkotti ja silmät oli ympäri, valkuaiset vai näkyi. 

Aloin itkeä ja pudotin smurffilimsan lattialle. Olin 8v. Isän ote heltesi ja hän puhui mulle lohduttavasti samalla, kun äiti yski ja heräsi tokkurastaan. Hän näytti ihan siniseltä. Sitten he nauroivat ja sanoivat ettei mitään hätää, äiti ja isä vain pelleilee. Mutta tiesin että isä yritti tappaa äidin. 

Korkeastikoulutettuja ja käyttäytyivät kuin rikosrekisterin omaavat ihmiset ja kyllähän heille olisi pitänyt antaa rikosrekisteri, sekä tuomioita vaikka mistä. Kummallekaan ei tullut koskaan edes ylinoppeussakkoa. Hyvin arvostettuja ihmisiä lähipiirissä. 

Ei. Ei oltu / olla Wt- porukkaa.

T.N 50+

Kai nykyvanhemmatkin tuota harrastaa.

Ja kyllä, näin meilläkin oli. Vihasin viikonloppuja enkä halunnut että kavereita tulee käymään.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei oltu / olla Wt- porukkaa.

T.N 50+

Tätä lukiessa näyttäisi sille ettei oikein wt- porukoilla ole edes varaa sikailla. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äiti ja isä myös hakkasi kännissä toisiaan. Läpsi ja joskus oli ihan silmäkin mustana vuorotellen.

Minä jouduin olemaan heidän erotuomari tai juristi, joka selvittää kumpi on syypää. Olin hyvin diplomaattinen, koska en halunut loukata kumpaakaan. Sisimmissäni aina tiesin kuka oli syypää ja aloittanut riidan ja kenellä oli mikäkin motiivi milloinkin. Siksi minusta tuli lakinainen. Avioerot ja perheväkivallan selvittelyt oli minulle parasta. 

Sitten jotain sattui. Persoonani muuttui ja aloin kokea ahdistusta menneisyydestä ja koin voimakkaasti ettei tämä ole normaalia. Ei sellaista pitäisi kenenkään kokea että joutuu olemaan vanhempien välissä erotuomarina ja huolehtia ettei mene autoon kännissä ja että menevät ajoissa nukkumaan. Mun piti valvoa heitä. 

Lopetin työt mielenterveydellisistä syistä ja olen ollut kohta parikymmentä vuotta niistä hommista poissa. Vanhemmista äiti on enää elossa ja emme

Miksi sun vanhemmat ei eronneet? 

Isäpuoli oli kännissä arkisinkin. Välillä oli viikkoja ryyppyreisdulla ja ryömi yöllä kotiin ja sammui mun huoneen oven taakse. Näin toimi 15 vuotta.

Välillä mentiin kyläilemään  sukulaisille tai  muualle ha vanhemmat joivat niin että sammuivat jäimme yöksi yleensä. Känniporukoita ei meillä ollut mitta isän luona kyllä, myi myös huumeita ja kuoli yliannostukseen.

Nyt olen itse äiti enkä ole juonut alkoholia raskauden alun jälkeen, kerran join yhden siiderin. En halua näillä geeneillä ottaa mitään riskiä.

Äitini väittää ettei näitä asioita ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Varmasti oli tällaisia perheitä silloin, mutta ei se mitenkään normaalia ollut silloinkaan. Edelleen tällaisia perheitä on, eikä se ole normaalia edelleenkään.

Aloittaja yrittää leimata kaikki ysärin vanhemmat samanlaisiksi ja kehua nykyvanhempia, ei mee kyllä provo läpi.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei oltu / olla Wt- porukkaa.

T.N 50+

Kiva sulle hei! Me muut ei olla voitu päättää itse sitä millaiseen perheeseen ollaan synnytty.

Eivät, yrittäjiä olivat eli viikonloppuisinkin töissä.

Meillä isä oli vähän väliä kännissä kuin käki. Hän suurimmaksi osaksi kiskoi viinaa yksinään kotisohvalla, mutta ei ollut kiva pienenä lapsena kuunnella kännisen horinoita jatkuvasti. Mutta viinan juominen aiheutti sitten riittelyä tietysti äidin kanssa ja sitäkään ei ollut kiva kuunnella. 

Isä muutenkin keskittyi tuohon juomiseen ja omien ongelmiensa märehtimiseen, joten ei hänestä isäksi ollut meille lapsille ja joskus olen todella kateellinen niille joilla on ollut hyvä ja osallistuva isä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Äiti ja isä myös hakkasi kännissä toisiaan. Läpsi ja joskus oli ihan silmäkin mustana vuorotellen.

Minä jouduin olemaan heidän erotuomari tai juristi, joka selvittää kumpi on syypää. Olin hyvin diplomaattinen, koska en halunut loukata kumpaakaan. Sisimmissäni aina tiesin kuka oli syypää ja aloittanut riidan ja kenellä oli mikäkin motiivi milloinkin. Siksi minusta tuli lakinainen. Avioerot ja perheväkivallan selvittelyt oli minulle parasta. 

Sitten jotain sattui. Persoonani muuttui ja aloin kokea ahdistusta menneisyydestä ja koin voimakkaasti ettei tämä ole normaalia. Ei sellaista pitäisi kenenkään kokea että joutuu olemaan vanhempien välissä erotuomarina ja huolehtia ettei mene autoon kännissä ja että menevät ajoissa nukkumaan. Mun piti valvoa heitä. 

Lopetin työt mielenterveydellisistä syistä ja olen ollut kohta parikymmentä vuotta niistä hommista poissa. Vanhemmista äiti on enää elossa ja emme

Meillä isä onnistui mu"haamaan  äidin minun ollessa 9 vuotias, kuristi hengiltä,vankilaan joutui vapautui kun täytin 18,en ole väleissä ollut liki 20 vuoteen, en voi antaa anteeksi elämä meni piloille ja jouduin huumemaailmaan josta vapauduin kyl mutta pitkä tie se oli,nykyään mt ongelmia mutta olen osa aikaisesti töissä, ei perhettä eikä sosiaalista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei. Ei oltu / olla Wt- porukkaa.

T.N 50+

Ootteko BT- porukkaa?

Välillä mutta ne oli niitä ns juhlapäiviä isällä oli huono viinapää yleensä torkkui sohvalla ja höpisi itsekseen, äiti ei juonut itseänsä humalaan, känniporukkaa ei meillä lapannut. 

Turvaton lapsuus voi olla ilman alkonkäyttöäkin. Mun isä käytti henkistä väkivaltaa niin vaimoon kuin lapsiinkin. Saattoi ottaa viikonloppuna drinksun, äidin en muista juoneen alkoholia. Henkisen pahoinpitelyn seurauksena siskoni päätti päivänsä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olivat. Kännistä huutoa ja tappelua kaikki viikonloput. Mustia silmiä ja hajonneita huonekaluja. Naapurustossa asui kaksikin sossua, mutta eivät halunneet puuttua asioihin mitenkään.

Ironista sinänsä, että koulussa luokanopettaja useaan otteeseen kehui kuinka hyvästä perheestä minä olin, kun vanhemmillani oli omakotitalo.

Sossuko siellä alapeukuttaa?

Vierailija kirjoitti:

No ei. Isä käyttä kyllä kannabista lauantaisin, muttei tehnyt siitä numeroa, mutta kaikki kyllä tavallaan tiesi kun sen silmät oli punertavat ja oli tosi hiljanen saunan jälkeen. Se katteli rauhassa telkkaria tai kuunteli vanhoja rokkilevyjä. Ei koskaan riehunut. Isä olisi toivonut eläessään että Suomessa oltisi kannabis laillistettu. Niin ei käynyt koskaan.

Hän kuoli koronaan ollessaan jo yli seitsemänkymppinen.

Ajattele että jos olisit voinut joutua huostaanotetuksi isäsi takia, jos isä olisi jäänyt kiinni. 

Toki jos marketista käy lasten kanssa hakemassa kaksi koppaa olutta, niin mitään ei tapahdu. Se on vain hyvä perinteinen isä.

Mulla tuli niin paha olo tästä ketjusta että itkettää ja huimaa päästä. 

Minulla on vain yksi kokemus, kun isä jolle ei alkoholi sopinut, niin meinasi ohjata taksikuskin ratista ja aiheuttaa kaikille autossa oleville surman. Auto lensi ympäri ja selvittiin kummallisesti elossa. Isä ei enen sitäkään juonut, koska hänelle ei sovi ja sen jälkeen ei koskaan koskenut alkoholiin. Hänet oli juotettu miesporukassa humalaan ja ei osanut kieltäytyä. Siksi melkein kuolimme. Nuoruudessa hän oli alkoholin vaikutuksen aikana melkein tappanut ihmisen ja istunut nuorisovankilassa Keravalla tuomion pahoinpitelystä. Selvinpäin isä on mitä ihanin, mutta muistan sen kerran autossa, kun hän oli kuin joku muu. Kasvot ja ilmeet oli jonkun muun. Alkoholipiru on olemassa, muttei kaikille. Minä näin sen omin silmin vilaukselta ennen kolaria.

Itellä oli/on edelleen täysijärkiset vanhemmat, jotka ei ryypänneet ja mölynneet, kun olin lapsi.

Joivat lauantaisin pullot ykkös olutta ilta uutisia katsellessaan saunan jälkeen ja jouluisin lasit hehkuviiniä. En ole koskaan nähnyt kumpaakaan edes hiprakassa, saati humalassa. Liekkö ovat koskaan olleetkaan, juhlissa yms riennoissa kyllä kävivät, ja järjestivät illanistujaisia yms mutta olivat aina ajokunnossa. Eikä vieraatkaan koskaan humalaan juoneet, vaikka juhlissa vanhemmat alkoholia tarjosivatkin. Olivat valinneet ystävänsä hyvin, ei ollut näitä juoppoja suomi juntteja porukoissa vaan fiksuja aikuisia jotka osasivat ottaa sivistyneesti sen lasillisen ilman tarvetta sekoiluun ja dokailuun.