Menisitkö exän hautajaisiin?
Kommentit (59)
Menin. Varmistin, että on varmasti kuollut ja kuopattu. Loppuisi samalla pelkääminen. Kerroin hautajaisissa kaikille, millainen kuspää henkilö oli eläessään. Poistuin paikalta pää pystyssä.
En tiedä menisinkö. Siellä on se minun jälkeeni tulleitten vaimojen ketju, joten ehkä he riittävät.
Kyllä menisin, jos kutsuttaisiin. Hän oli aikoinaan tosi reilu lapselleni. Myös hänen vanhemmat kohtelivat minun lasta kuin omaa lapsenlasta.
Vaikka kaksi ihmistä eroaa ja tunteet ovat myrskyisät, ei se sitä tarkoita, että kaikkea hänessä täytyisi vihata ja vihan täytyisi kestää ikuisuus.
Kaikki meni kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin. Kukaan ei tehnyt henkirikosta.
Jos ex menehtyisi nyt lähiaikoina, niin kutsuttaessa menisin. Yhteiset lapsemme ovat nyt 6 ja 10.
Sain vastikään kuulla, että entinen kihlattuni on saattohoidossa. Meidän yhteiselosta on vierähtänyt jo miltei kaksi vuosikymmentä eri teillä. Omat tunteeni asiasta ovat vähän sekavat (hän oli kuitenkin ensirakkauteni), hyvin hyvin harvakseltaan on kyselty kuulumisia vuosien aikana. En usko saavani kutsua hautajaisiin, tuskin sukunsa edes muistaa minua ja minun jälkeeni entisiä kihlattuja ja aviopuolisojakin on ehtinyt kertyä kuitenkin useampi. Mutta jos kutsu tulisi, en tiedä menisinkö. Ehkä menisin jos oma elämä ei olisi edennyt, erosta olisi huomattavasti vähemmän aikaa tai jos oltaisiin pidetty yhteyttä tiiviimmin.
Ja nyt jäin miettimään hautajaisia, joissa arkun vierus on tungokseen asti täynnä vainajan exiä... Kivat muistopuheet saisi lasillisen jos toisenkin ääressä.
Minusta hautajaiset ovat tapahtuma johon mennään tukemaan niitä lähiomaisia ja kunnioittamaan poismenneen muistoa.
Ilman muuta siis menisin exäni hautajaisiin, tukemaan myös yhteistä lastamme hänen surutyössään. Muistelemaan tämän henkilön elämää hänen läheistensä kanssa. Vaikkapa hänen veljensä ja siskonsa kanssa. Vaikka olisin 70v ja lapsemme olisi 35-vuotias.
Lasten isän hautajaisiin kyllä menisin lähinnä lasteni vuoksi ja heidän tuekseen. Muiden exien hautajaisiin tuskin, koska ovat kaukaa menneisyydestä, enkä ole pitänyt yhteyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ilman muuta. Hän on lapseni isä.
En, en kuulu enään sukuun.
Ethän sinä ole ollut koskaan sukua puolisolle jos et ole ollut serkku. Tiedän pariskunnan jotka ovat serkuksia, mutta ei ole onneksi lapsia. Eivätkä iän vuoksi enää saisikaan.
"Kuulua sukuun" ja "olla puolison sukulainen" ovat kyllä 2 ihan eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Lasten isän hautajaisiin kyllä menisin lähinnä lasteni vuoksi ja heidän tuekseen. Muiden exien hautajaisiin tuskin, koska ovat kaukaa menneisyydestä, enkä ole pitänyt yhteyksiä.
Lisäys vielä, etten ole kyllä pitänyt yhteyksiä tuon lasteni isän sukulaisiin, että jos he järjestävät hautajaiset, niin voi olla, etten edes saisi niistä tietoa. Vähän outoa toki, jos lapsiakaan ei siis kutsuttaisi, mutta jotkuthan on sitä mieltä, että hautajaiset voi olla lapsettomat, ja nuo exän sukulaiset tosiaan ei pidä yhteyksiä paljoa minnekään, että hautajaiset olisi varmasti todella pieni tilaisuus. Voi siis olla, etten edes kuulisi niistä, eikä ehkä lapsetkaan.
Minulla ei ole eksää. Mutta minusta oli tosi liikuttavaa, kun eräissä hautajaisissa nuorehkon miehen arkun ääreen kukkia laskemaan meni nykyinen puoliso, miehen lapset ja lasten äiti eli eksä, kaikki yhtä aikaa. Minusta se oli kaunista ja kunnioittavaa, että olivat kaikki yhdessä sen hirveän surun äärellä.
En. Koska en ole tekemisissä hänen kansa muutenkaa..
Minulla ei ole exää, mutta miehelläni oli. Ei kutsuttu ex-vaimon hautajaisiin. Miksi ihmeessä olisi? Ei mitään yhteyksiä yli 40 vuoteen.
Yleensä rikollinen palaa takaisin rikospaikalle... Oliko x:sän kuolema luonnollinen tapahtuma?
En mene. Tuskin tulee edes kutsua mutta jättäisin nämä väliin.