Voi hitto, kun olisi resursseja ryhtyä sijaisperheeksi. Koskee siis uutisten

ei halveksunnasta -perheen tai lapsen itsensä, mikä lopulta on aika lailla sama aia - ole niille lapsille kuin haittaa.

sekavassa tilassa uhkaamaan henkeämme ja vaatimaan lasta takaisin. Meillä syynä, ettei aleta sijaisperheeksi, on ihan huoli omien lasten ja meidän turvallisuudesta, ei halveksinta biovanhempia kohtaan.

ole alkoholin tai huumeiden käyttö. Kannattaa kyllä miettiä tarkasti pystyykö olemaan tiiviissä vuorovaikutuksessa myös lapsen vanhempien kanssa. Ja miten kestää lapsen mahdollisen paluun omille vanhemmille.

perheeseen, asenne ehkä muuttuisi, kun näkisi, että ihminen (ja ehkä monella tavalla hyväkin) se siellä ongelmienkin takana on.

Ap

Mekin voitais alkaa ja vakaasti harkitaankin alkamista, kunhan omat lapset vähän kasvaa. En vain tiedä miten kestän, jos lapsi lähtee takaisin vanhemmilleen...

niin siitä ei tietääkseni makseta mitään, kun nykyään vauvat adobtoidaan sijaisperheeseen.

Suurinosa huostaanotetuista on muista syistä.

Media on antanut sen kuvan, että huostaan otettaisiin vain alkoholistien tai narkkarien lapsia.

Aika suuri osa taitaa olla asperger tai ADHD lapsia joilla ei ole diagnoosia. Katsotaan, että vanhemmat on syyllisiä lapsen oireiluun.

Tietenkin ihan normaali korvaus maksetaan vauvankin hoidosta. Muutama sata eruoa kuussa. Vaihtelee jonkin verran kunnittain. Jos perhehoitajuus kiinnostaa kannattaa hakeutua Pride koulutukseen. Sehän ei vielä sido mihinkään, mutta sieltä saa tietoa.

ap:n asenne tulee tarkistaa

perheeseen, asenne ehkä muuttuisi, kun näkisi, että ihminen (ja ehkä monella tavalla hyväkin) se siellä ongelmienkin takana on.

Ap

Onko muuttunut? Kai jokainen sijaisperheeksi ryhtyvä miettii sitäkin, miten tulla toimeen biologisen perheen kanssa.



Myönnän, että olen viime vuosina vieraantunut elämänkirjoista asuinpaikkani ja työpaikkani takia, eikä se ole mikään hyvä asia. Mutta ehkä jotkut tietävät tunteen: Kun työ on siisti sisätyö ja asuinpaikka keskiluokkainen helvetti, missä jo yksinhuoltaja on piristävä poikkeus, niin helposti vieraantuu monista jutuista. Eli päihdeongelmaiset ihmiset alkaa mieltää helposti vain päihdeongelmaisiksi, ihan kuin tämä olisi ainoa näissä ihmisissä oleva asia.Siksi juuri mietin, voisiko käydä näin, että kun olisi tämän huostaanotetun lapsen perheen kanssa tekemisissä, niin näkisikin ihmisen kaikkine ulottuuvuksineen ja pystyisi toimimaan asioissa lapsen parhaaksi, mikä tietysti on hyvä kontakti oikeaan perheeseen. Mutta kun en tiedä - tämä asia vaan aina nousee mieleen, kun esim. uutisissa on tämä aihe esillä.

Hienoa, että toit tämän asian esiin.



Ap

sijoiteta perheeseen, joka mahdollisesti tulee sen myöhemmin adoptoimaan, vaan sijaisperheeseen, jossa sijoitus on todennäköisesti lyhytaikainen tai sitten lastenkotiin.



Ehkä ap on parempi, että teet hyväntekeväisyyttä muussa muodossa kuin sijaisvanhemmaksi ryhtymällä.