Haluaisin lähestyä entistä työkaveriani, mutta en uskalla
Mitä miehet yleensä ajattelevat naisten yhteydenotoista? Ovatko mielissään vai naureskelevatko, että mitä tuokin kuvittelee?
Kommentit (35)
Riippuu miehestä. On niitä kivikautisen asenteen omaavia, joiden mielestä nainen on "halpa" ja tyrkyttää itseään, jos nainen tekee aloitteen. Pitää saada itse jahdata, ugalabugalakeihäs, muuten ei saa mitään suhteesta.
Sitten on niitä normaalijärjellä varustettuja, jotka voivat olla ihan mielissään asiasta.
Yllätys taas, että vastakkaista sukupuolta..
Vierailija kirjoitti:
Koska työkaveri on entinen, et menetä mitään yhteydenotolla. Mikäli häntä ei kiinnosta, niin ei tarvitse häpeillä töissä. Tsemppiä!
Juurikin tuolla asenteella! Jos saa pakit, niin ei tarvitse jäädä asiaa nolostelemaan, kun on eri työpaikat. Ja mikä ihaninta, niin tuosta yhteydenotosta voi kehkeytyä rakkaustarina!
Tulta päin!
Arvelen itse, että olen tavannut jonkun sortin kaksoisliekkini tai tulevan vaimoni tms. En osaa selittää sitä, mutta tunnen selittämätöntä vetoa erästä työkaveriani kohtaan. Aina kun puhumme toisillemme, on kuin aika pysähtyisi, olisi vain me kaksi... Ollut aina. On kuin olisi tullut kotiin.
Pitkään ajattelin, että olen vain ihastunut (mitä tietenkin olen ollut jo vuosia) ja että tuskinpa hän tuntee samoin. Mutta olen aika varma, että se on molemminpuolista. Näen sen kyllä selvästi meistä molemmista.
Miksi en tee mitään? Hänellä on perhe.
Ja en voisi tehdä sitä kenellekään, minkä itsekin olen kokenut; pettämisen.
Hänellä on kaunis perhe, mies joka on arvostettava, jne. En voisi ikinä tulla siihen väliin. Enkä tule.
Joskus voi olla toisin, mutta en elä elämääni sellaista ajatellen. Kunhan olen rehellinen itselleni: minä todella pidän hänestä.
Joka tapauksessa. Hän on jokin universumin vastakappale, kaksoisliekki, mikä nyt sitten sitä kuvaa parhaiten. Minulle. Ja minä hänelle
Jos haluat miesnäkökulmaa asiaan, niin minä olen aina ollut otettu siitä, jos nainen on minua lähestynyt. Koska olen varattu, niin olen aina kohteliaasti kieltäytynyt treffikutsusta. Silti niistä lähestymisistä on aina jäänyt hyvä olo.
Vierailija kirjoitti:
Arvelen itse, että olen tavannut jonkun sortin kaksoisliekkini tai tulevan vaimoni tms. En osaa selittää sitä, mutta tunnen selittämätöntä vetoa erästä työkaveriani kohtaan. Aina kun puhumme toisillemme, on kuin aika pysähtyisi, olisi vain me kaksi... Ollut aina. On kuin olisi tullut kotiin.
Pitkään ajattelin, että olen vain ihastunut (mitä tietenkin olen ollut jo vuosia) ja että tuskinpa hän tuntee samoin. Mutta olen aika varma, että se on molemminpuolista. Näen sen kyllä selvästi meistä molemmista.
Miksi en tee mitään? Hänellä on perhe.
Ja en voisi tehdä sitä kenellekään, minkä itsekin olen kokenut; pettämisen.
Hänellä on kaunis perhe, mies joka on arvostettava, jne. En voisi ikinä tulla siihen väliin. Enkä tule.
Joskus voi olla toisin, mutta en elä elämääni sellaista ajatellen. Kunhan olen rehellinen itselleni: minä todella pidän hänestä.
Joka tapauksessa. Hän on
Ehkä teidän aikanne vielä koittaa. Ei voi tietää. Elämä yllättää joskus.
Mutta hienosti kunnioitat häntä ja hänen elämäntilannettaan. Tuo kertoo sinun aidoista tunteista, eli haluat hyvää hänelle etkä mene vain omien halujesi mukaan.
Olet hieno ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat miesnäkökulmaa asiaan, niin minä olen aina ollut otettu siitä, jos nainen on minua lähestynyt. Koska olen varattu, niin olen aina kohteliaasti kieltäytynyt treffikutsusta. Silti niistä lähestymisistä on aina jäänyt hyvä olo.
Tuo on kunniallista toimintaa. Uskollisuus on päätös. Ja sinä olet tehnyt oikean päätöksen.
Jätä mies rauhaan. Ehkä voisit säälipanoksi päästä.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys taas, että vastakkaista sukupuolta..
En voi mitään sille, että olen hetero. Olen pahoillani.
Ap
Päätyisit vitsiksi. Mies nauraisi kaveriensa kanssa kippurassa.
Vierailija kirjoitti:
Se mies olis jo lähestynyt, jos olisit kiinnostava. Teet itsesi naurettavaksi ja säälittäväksi reppanaksi.
Ei mieskään aina uskalla lähestyä vaikka kiinnostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mies nauraisi päin naamaa kuitenkin.
Tätä mä pelkään eniten. Tai oikeastaan vielä enemmän sellaista säälinsekaista naureskelua, että voi tyttö rukkaa.
Ap
Missä oli työkaverina?
Tehtaassa.
Ap
Oliko margariinitehdas?
Aku Ankka?
Vierailija kirjoitti:
Se mies olis jo lähestynyt, jos olisit kiinnostava. Teet itsesi naurettavaksi ja säälittäväksi reppanaksi.
Älä nyt hulluja puhu. Mies voi arkailla yhtä lailla kuin ap.
Ei ole mitään hävettävää, jos kiinnostus onkin yksipuolista. Jokainen on mielissään asiallisesta lähestymisestä, sitä ei kannata arkailla yhtään 😊.
Anna mennä vain!
Kun olette kahdestaan, niin kosketa hellästi hänen hiuksiaan tai tai käsi hänen reitensä päälle. Jos hän ei vastusta, niin etene lähemmäksi ja suutele niskaa tai poskea. Sen jälkeen voit edetä intohimoiseen suuteluun. Varaa kondomi käsilaukkuun siltä varalta, että pääsette niin pitkälle
Ehkä AP:n mielenkiinnon kohde oli vähän fiksumpi. Työpaikkaromanssit on sellainen asia, että useimmat tekevät sen kylmän laskutoimituksen, että lähes aina niissä on enemmän menetettävää. Hätiköidä niissä ei ainakaan kannata. Koska kyseessä on eniten työkaveri, ei useimmat näe siinä mitään estettä. Antaa mennä AP!