Lue keskustelun säännöt.
Naiset, se ujo jännittäjä mies kannattaa viedä kotitreffeille
13.09.2025 |
eikä kahvilaan. Jos pyydät sitä kahville niin mieluummin sun luo juhla mokkaa nauttimaan. Kahvilassa joutuu kiusallisiin tilanteisiin helposti. Pahentaa jännityystä huono ympäristö
Kommentit (154)
Aikuisen naisen ei kannata ottaa mitään hyväntekeväisyysprojektitaakkamiestä, joka ei työstä ylänuppiaan kuntoon.
Aikuisen miehen on vaan kannettava omavastuu itsestään ja viitsittävä nähdä vaivaa elämänhallinnan tasapainoon.
Jos ei omin avuin kykene saamaan yläpäätään kuntoon niin on haettava sotepuolen apua, eikä riippak ivittää naista.
Naisten kannattaa muistaa: mies (kuin mies) on juuri niin laiska ja välinpitämätön kuin kykenee olemaan (hyysättynä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska tämä superujo ja erityisen arka jännittäjänainen on onnistunut työstämään itsensä kahvila-, treffi- ja parisuhdekuntoon, edellytän samaa myös ujolta jännittäjämieheltä.
Noin 20 vuotta siten tapasin nelosen tekstiviesti chatissa miehen joka pyysi luokseen ja lupasi maksaa taksin. Olin nuori,masentunut,tylsistynyt ja vailla itsesuojeluvaistoa joten suostuin. Miehen piti olla 30 mutta oli varmaan 45 jo eikä muutenkaan tyyppiäni. Laittoi kahvit kiehumaan ja koetti koko ajan hieroa hartioitani maanitellen "ota tää pois" (neuletakki), Kahvin jälkeen siiryimme olohuoneeseen jossa mies pisti pornoleffan pyörimään ja höpötti makukondomeista joita oli ostanut. Sanoin meneväni vessaan,mutta juoksin ulos. En jäänyt odottamaan hissiä vaan juoksin seitsemän kerrosta alas, kengät käsissä. Jotain mies huusi perääni parvekkeelta.
Tuolloin lähinnä nauroin ystäville että "viddu mikä reissu" mutta nyt vanhempana puistattaa kun miettii,mitä olisi voinut käydä. Olin selvästi pilde kotiinkuljetuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein just noin. Tuossa se tuhisee vieressä.
Sillä on todella hyvä kunto ja terveys. Se on älykäs, ja hyvässä duunissa nykyään (ei kylläkään tavatessamme). Se on komea. Se on mukava, rauhallinen, huumorintajuinen. Ei mikään johtaja, esiintyjä, tai sellainen. Mutta uskomattoman hyvä puoliso, olen ollut hulluna häneen jo toistakymmentä vuotta!
Se? Tuhisee vieressä? Tulee kyllä mieleen koira.
Koirahulluille nyt tulee rakit mieleen ihan kaikesta. Ollaan sen verran tuttuja jo, ettei tarvitse puhua niin muodollisesti, tuli nyt sitten jatkettua samaa tuttavallista puhekielen sävyä palstalla. Osaan kyllä tarvittaessa viestiä monellakin eri tyylillä. Lauantaiaamuna palstalla en niin virallinen ole. Ja kyllä, mies tosiaan nukkuu lauantaisin pidempään kuin minä.
Palstavittuiluahan tämäkin ketju enimmäkseen on, tyypillistä oman pahan mielen purkamista. Mutta kai tässä joku totuuden siemenkin on.
Moni ulisee, että mies ei muka pysty tulemaan kahvilaan. Varmasti pystyy, mutta treffit nyt on aika latautunut tilanne, jossa haluaa onnistua. Joku voi kokea sen kahvilan sen verran hankalaksi ympäristöksi, että siellä tuntuu vaikealta onnistua.
Ei tässä ketään ase ohimolla olla uhkaamassa treffeille kenenkään kanssa. Sen kun haaveilette niistä tietyn sosiaalisuustason miehistä, jos se on ehdoton kriteeri. Jos näin on, niin miten edes viitsii tuhlata aikaansa palstalla ulisemalla miehistä, jotka ovat ihan vääränlaisia itselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotitreffit on hyvä vaihtoehto. Rauhallinen ympäristö ja tulee halvemmaksi kuin kahvila.
Hienoa, treffaile itseäsi.
Aloituksesi perusteella sinussa on jotain ihan helvetin pahasti pielessä.
Naiset suuttuu kun eivät saa ilmaisia virvokkeita. Miksi rakkaus ei merkitse vaan hyöty?
Miehet suuttuu kun eivät saa ilmaista pimppaa eivätkä edes alihintaan maksullistakaan. Edes otollisia olosuhteita ei saa onnistuneesti koijattua.
Ei ne "ilmaiset virvokkeet" olekaan lainkaan ilmaisia, jos/kun ne pitää/pitäisi kuitenkin hetimmiten maksaa (kuitata takaisinmaksu) karvalompsalla? Ei ole normaalia odottaa voivansa shoppailla toisen ihmisen intiimeintä sukupuolivärkkiä "ilmaisilla virvokkeilla". Jo pelkkä ajatuskin on puistattava: minäminäminällä on yksinoikeus mihin vain minäminäminä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainenko ei saa olla ujo jännittäjä? Pitää olla rohkea ja äidillinen?
Vieraan miehen kutsuminen kotiin on sitä paitsi riski.
Ei jatkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tein just noin. Tuossa se tuhisee vieressä.
Sillä on todella hyvä kunto ja terveys. Se on älykäs, ja hyvässä duunissa nykyään (ei kylläkään tavatessamme). Se on komea. Se on mukava, rauhallinen, huumorintajuinen. Ei mikään johtaja, esiintyjä, tai sellainen. Mutta uskomattoman hyvä puoliso, olen ollut hulluna häneen jo toistakymmentä vuotta!
Se? Tuhisee vieressä? Tulee kyllä mieleen koira.
Koirahulluille nyt tulee rakit mieleen ihan kaikesta. Ollaan sen verran tuttuja jo, ettei tarvitse puhua niin muodollisesti, tuli nyt sitten jatkettua samaa tuttavallista puhekielen sävyä palstalla. Osaan kyllä tarvittaessa viestiä monellakin eri tyylillä. Lauantaiaamuna palstalla en niin virallinen ole. Ja kyllä, mies tosiaan nukkuu lauantaisin pidempään kuin minä.
Toki ennen niitä ensimmäisiä kotitreffejä kuljeskelin miehen kanssa reilun tunnin kaupungilla. Teki mieli kahvia, joten hetken mielijohteesta meille.
En nyt kaikkiin tilanteisiin suosittele.
Samalla viikolla mentiin jo ravintolaan syömään. Mies muuten tarjosi.
Mutta ymmärrän, että ekoilla treffeillä tarjoileminen kävisi kukkarolle nopeasti, kun harva löytää ihan ensimmäisestä molemmin puolin sopivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin 20 vuotta siten tapasin nelosen tekstiviesti chatissa miehen joka pyysi luokseen ja lupasi maksaa taksin. Olin nuori,masentunut,tylsistynyt ja vailla itsesuojeluvaistoa joten suostuin. Miehen piti olla 30 mutta oli varmaan 45 jo eikä muutenkaan tyyppiäni. Laittoi kahvit kiehumaan ja koetti koko ajan hieroa hartioitani maanitellen "ota tää pois" (neuletakki), Kahvin jälkeen siiryimme olohuoneeseen jossa mies pisti pornoleffan pyörimään ja höpötti makukondomeista joita oli ostanut. Sanoin meneväni vessaan,mutta juoksin ulos. En jäänyt odottamaan hissiä vaan juoksin seitsemän kerrosta alas, kengät käsissä. Jotain mies huusi perääni parvekkeelta.
Tuolloin lähinnä nauroin ystäville että "viddu mikä reissu" mutta nyt vanhempana puistattaa kun miettii,mitä olisi voinut käydä. Olin selvästi pilde kotiinkuljetuksella.
Minulle oli vähällä käydä samoin. Olin niin naiivi, että kuvittelin miehen "onpa tylsää, nähtäiskö?" -puheiden tarkoittavan samaa kuin omani. Oltiin jo sovittu tapaamisesta, kunnes viime metreillä vielä viestitin, että ihan kiva nähdä näin rennosti ilman mitään seksiajatuksia. Siihen hän onneksi vastasi suoraan, että sitä siis juuri odotin. Jonka jälkeen toki haukkui minut yksinäiseksi luuseriksi, kun niin kovasti olin ihan vain hengailuseuraa vailla. Ei ollut kuulemma normaalia.
No, ei kai sitten. Mutta en todellakaan sitä ymmärtänyt silloin. Ja se kannattaa kyllä kaikkien nuorten ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Nainenko ei saa olla ujo jännittäjä? Pitää olla rohkea ja äidillinen?
Vieraan miehen kutsuminen kotiin on sitä paitsi riski.
Ei jatkoon.
Miksi toisen pitää aina olla rohkea? Kyllä kai yleisintä on, että molempia jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran Tinderissä kutsuin erään nelikymppisen miehen treffeille ravintolaan syömään, johon hän vastasi, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen. Ja hän oli siis ammatiltaan lääkäri, niin luulisi hänen olevan tottunut olemaan sosiaalinen.
Mun mies on lääkäri sekä autisti eikä tykkää syödä ravintoloissa, koska ei tiedä mikä siellä on hyvää. Poisluettuna tutut paikat. Kaikki uusi alkaa ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Koska tämä superujo ja erityisen arka jännittäjänainen on onnistunut työstämään itsensä kahvila-, treffi- ja parisuhdekuntoon, edellytän samaa myös ujolta jännittäjämieheltä.
Tämä on se ainut keino, jolla ap:kin onnistuisi. Muuhan olisi säälihyysäystä naiselta ja hypergamiapakotuspuhallusta ja hyväksikäyttöä mieheltä.
Oma ylänuppi on jokaisen aikuisen omavastuu ja itse laitettava kuntoon ja ylläpidettävä kunnossa. Ylänuppi vähintään normaali on jokaisen normin minimiedellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenko ei saa olla ujo jännittäjä? Pitää olla rohkea ja äidillinen?
Vieraan miehen kutsuminen kotiin on sitä paitsi riski.
Ei jatkoon.
Miksi toisen pitää aina olla rohkea? Kyllä kai yleisintä on, että molempia jännittää.
Mutta ilmeisesti nainen ei saa määritellä treffipaikkaa omien ahdistustensa perusteella. Kun pitää ymmärtää ujoa jännittäjämiestä.
Mies ei uskalla tulla kahvilaan eikä maksaa kahvista = punaiset liput. Ei jatkoon. Tulee vaikutelma että mies on joko sosiaalisesti täysin kömpelö ja supersaita TAI haluaa haluaa ilmaiset kahvit ja pillua.
Vierailija kirjoitti:
Kerran elämässäni erehdyin pyytämään miehen luokseni ensimmäisillä treffeillä. Lopputulos oli että koetin saada itseänsä munasilleen heittäneen äijän ulos. Myöhemmin tuli useita tekstareita jossa haukkui mm pihtariksi ja hulluksi. Opin todella läksyni. Ei ne miehet kahville tule ja juttelemaan vaikka miten vannoisivat. Siksi aina julkinen paikka!
Kyllä. Ei niillä kotiin tunkijoilla ole koskaan pelkkä kahvi mielessä, vaan aina taka-ajatuksia. Tämä on sääntö numero yksi, kun valkataan niitä ensimmäisiä red flagejä treffimiehissä.
Kuule Ap, ette te kumpikaan tunne toisianne vielä ekoilla treffeillä, kenenkään kotiin on liian aikaista mennä. Naiselle se ei ole edes turvallista ja järkevää. Sinulla on paha aukko sivistyksessä ja käytöstavoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran Tinderissä kutsuin erään nelikymppisen miehen treffeille ravintolaan syömään, johon hän vastasi, että häntä ahdistaa ravintolassa syöminen. Ja hän oli siis ammatiltaan lääkäri, niin luulisi hänen olevan tottunut olemaan sosiaalinen.
Mun mies on lääkäri sekä autisti eikä tykkää syödä ravintoloissa, koska ei tiedä mikä siellä on hyvää. Poisluettuna tutut paikat. Kaikki uusi alkaa ahdistaa.
Minuakin ahdistaa tosi paljon kaikki työhaastattelutilanteet. Varsinkin jos pitää syödä jotain samalla. Harmi kyllä, alani on sellainen, että projekteihin hoidetaan haastattelut usein lounastreffeillä. Eipä siinä auta muu kuin sopeutua joko haastatteluihin tai ajatukseen siitä, että mieluisat työt jäävät saamatta. Minusta treffit ovat siinä mielessä sama juttu, että niihin on hyvä olla valmis panostamaan vaikka yli oman mukavuusalueen. Muuten ne eivät voi olla kovin tärkeätkään.
Olikos Suomi naiselle Euroopan toiseksi väkivaltaisin maa? Tekijänä usein tuttu, koska ei osata enää varoa "ujoulia".
Miehille pitäisi tästä huolimatta riittää empatiaa vaikka miehillä kovat misogyniat ja "nainen vain sai mitä ansaitsi".
Kerran elämässäni erehdyin pyytämään miehen luokseni ensimmäisillä treffeillä. Lopputulos oli että koetin saada itseänsä munasilleen heittäneen äijän ulos. Myöhemmin tuli useita tekstareita jossa haukkui mm pihtariksi ja hulluksi. Opin todella läksyni. Ei ne miehet kahville tule ja juttelemaan vaikka miten vannoisivat. Siksi aina julkinen paikka!