Mitä ajattelet, jos tapaat henkilön joka on jäänyt 3-kymppisenä eläkkeelle?
Uskotko että hän on oikeasti "niin sairas"? Miten sairas täytyy ylipäätään mielestäsi olla, kun jää ennenaikaiselle eläkkeelle?
Kommentit (21)
Lähipiirissä on 32-vuotiaana aivoverenvuodon kuin salama kirkkaalta taivaalta saanut äiti. Selvisi hengissä, toinen puoli halvaantui ja työmuisti meni. Välttämättä kuntoutuksen ansiosta ei heti päälle huomaa mutta voit uskoa että koko elämään ja myös työkykyyn vaikuttaa!
Kukapa meistä on toisia arvostelemaan. Jollakin muulla mielenterveys pettää eikä sekään näy päälle päin, mutta aiheuttaa täydellisen työkyvyttömyyden.
Toki opiskeli vielä toisen ammatin.
Se ihmetyttää siis jos on pysyvästi eläkkeellä, eikä mitään näy päälle päin.
Eiköhän jokaisella ole joku ihan diagnosoitu syy, miksi on eläkkeellä nuorena henkilönä. Itse ajattelisin, että ko. ihmiselle on aika kova taakka annettu, oli se sitten psyykkinen tai fyysinen sairaus. Ei takuulla ole helppo elää vuosikymmeniä yhteiskunnan "hylkiönä", millaisena nuorta eläkeläistä takuulla pidetään.
Onneksi moni voi kouluttautua uudelleen ja jatkaa työelämässä uudella uralla.
T: 38-vuotiaana kuolleen eläkeläisen sisko
Luokkakaverini sairastui MS-tautiin, se tuli aivan yllätyksenä ja on edennyt nopeasti. On nyt pyörätuolissa ja kunto heikkenee tasaiseen tahtiin, onneksi välillä on sellaisia pitkähköjä tasannevaiheita. Hän on töissä vaikka näyttää todella sairaalta.
Sitten toisaalta tuollainen aivoverenvuodon saanut voi vaikuttaa aivan terveeltä, mutta työkunto voi olla tyystin menetetty.
Oikein mukavaa väkeä ja työllistävät 2 opettajaa aikas kivalla liksalla. Kyse on kehitysvammaisista, jotka ovat oppivelvollisuutensa suoritaneet, ja jääneet kaikki n.17-vuotiaina eläkkeelle.
Tuskin palaavat koskaan työelämään paitsi ehkä johonkin suojatyöhön jossa vähän askarrellaan taskurahan eteen
Niitä eläkepapereita on todella vaikea saada! Minun yksi ystäväni on lähes liikuntakyvytön pahan reuman vuoksi, mutta niin vaan joutuu olemaan työtön eikä eläkkeelle pääse. Työvoimapoliittisessa koulutuksessa on joutunut käymään 2 uutta ammattitutkintoa ja lukuisia kursseja. Joko jonottaa leikkaukseen tai on juuri toipumassa viimeisimmästä. Minusta häntä pomputellaan kuin hernepussia. Aivan sadistista toimintaa!
Ei uskottu, että tulisin palaamaan työelämään. En halunnut, pääsin kuntoutukseen ja olen töissä ollut jo kolme vuotta.
Siinä on varmasti elämä myllertänyt ihmistä aika paljon että on eläkkeelle joutunut.
Lähipiirissä on synn sydänvikaisia aikuisia joilla on niin vaikeita sydänoireita etteivät ole työkykyisiä. Ulkoisesta olemuksesta asiaa ei huomaa (paitsi uimalassa tms leikkausarvesta). Ellei lähde sitten kävelylle ko henkilön kanssa niin hän ei jaksa.
Kärsi lapsuudenkodissaan veljensä hyväksikäytöstä lähes kymmenen vuotta. Mielenterveysongelmat alkoivat teini-iässä, jolloin hyväksikäyttö tuli myös vanhempien tietoon.
Terapia jatkuu edelleen. Mieheni ystävä on päällisin puolin täysin normaali ja mielenterveysoireet ovat lääkityksellä hallinnassa. Aika näyttää, pystyykö hän joskus työskentelemään. Koulutus jäi häneltä kesken, mutta tietokoneiden parissa on itseoppinut mestari.
Se, jos mikä on ihmeellistä.
Ei eläkkeelle yleensä jäädä jos on "sairas" vaan silloin kun on SAIRAS. Esimerkkinä aivohalvaus, MS-tauti, krooninen (=parantumaton) syöpä,...
Ja nämä sairaudet eivät välttämättä näy päällepäin, mutta ovat niin vakavia sairauksia, että vievät ihmisen toimintakyvyn. Eiköhän jokainen meistä olisi mielummin töissä ja terve kuin sairaseläkkeellä.
"Terveellä ihmisellä on tuhansia toiveita, sairaalla vain yksi"
Mielenterveysongelmat oli syynä. Siinä ei kyllä ole mitään kadehdittavaa.
Esimerkiksi vammaisetuuksista ollaan usein kateellisia (taksisetelit, kodin muutostyöt...). Mutta ehkäpä silloin tunnetaan kyseinen henkilö vain pinnalta, eikä oikeasti tiedetä millaista hänen elämänsä ja oireistonsa on.
Monet kolmekymppiset eläkeläiset (aika vähän niitä kai on kuitenkin) ovat varsin toimintakykyisiä, mutta (nykyisessä) työelämässä heidän panoksensa tai jaksamisensa ei riitä 5-päiväiseen tai edes 3-päiväiseen työviikkoon. Tai kukaan ei palkkaisi heitä töihin huonontuneen toimintakyvyn vuoksi kuitenkaan. Ulospäin tällaiset henkilöt saattavat olla varsin terveen ja hyvävointisenkin näköisiä. Siitä saavat alkunsa monet epäilykset.
Pahasti mielenterveysongelmainen on kyllä vetänyt elämässä lyhimmästä päästä olevan tikun. Paitsi että on tuomittu köyhyyteen ja kärsii aika ajoin kuin eläin, lisäksi saa vielä ihmisten halveksunnan ja leimat otsaansa.
sairauden takia. Kun sairauslomaa on ollut yli vuosi, eläkevaihtoehtokin pitää ottaa huomioon.
Tuttuni sitten joutuikin eläkkeelle, vaikka ei olisi halunnut. Onnekseen vain määräaikaiselle eläkkeelle, ja pääsi takaisin töihin. Tosin työssäolokaudet eivät ole yli vuoden pituisia, kun on joutunut useisiin leikkauksiin. Kyseessä hiljalleen etenevä tauti, joka johtaa lopulta liikuntakyvyttömyyteen.
Ja ei tosiaan käy kateeksi!
joka PÄÄSI eläkkeelle 30-vuotiaana. Syynä mt-ongelmat. Kyllä hänkin on kuntoutunut ja tekee töitäkin välillä, sen mitä jaksaa ja viitsii. Eläke on oikein hyvä. Ei valittamista.
on 35-vuotiaana sairaseläkkeellä. Vaikuttaa äkkiä ihan normaalilta, mutta päässä hiukan heittää ja muisti on ihan nolla. Kertoi joskus olleensa kolmekymppisenä niin pahassa kolarissa, että sai aivovamman. Tuosta aivovammasta johtuen on joskus hiukan sekava ennen kaikkea muistissa ja asioiden yhdistämisessä ongelmia. Mutta yrittää nauttia elämästä ja on ihan hauska tyyppi. Tarkoitan tällä sitä vain, että en enää ajattele kolmekymppisestä ja äkkiseltään terveen oloisesta sairaseläkeläisestä yhtään mitään. Varmaan jokaisella on syynsä ja ei sitä eläkettä tuossa iässä helpolla saa. Toinen tuntemani tapaus sai sairaseläkkeen kolmekymppisenä siinä vaiheessa, kun löytyi levinnyt syöpä ja elinaikaa oli pari vuotta...
Eläkkeelle 30-vuotiaana joudutaan ja aina siellä taustalla jokin mättää ja pahasti, oli sitten fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta kyse.
Kuten joku tuolla aiemmin jo totesi, tulee varhais- tms sairaseläke pakolla vastaan kun sairaslomaa on kestänyt tietyn ajan. Itse olin sairaslomalla n. 2 vuotta vakavan masennuksen takia 90-luvun puolessavälissä, ja jossain välissä oikeus sairaslomaan tosiaan loppui ja jouduin sairaseläkkeelle automaattisesti. Olin silloin onneksi jo kuntoutumassa joten tätä sairaseläkeläisyyttä ei monta kuukautta kestänyt. Sen verran hyvässä kunnossa jo olin että otin koko asian huumorilla, samoin ystäväni jotka miettivät että saanko nyt sellaisen HKL:n keltaisen eläkeläiskortin...raha oli muistaakseni jotain todella olematonta, sillä ei missään nimessä eletä mitään lähimainkaan normaalia elämää vaan tukea on pakko saada muualta.
Voinen vielä mainita että kuntouduin täysin, valmistuin ja perustin perheen. Eläkkeelle ajattelin seuraavan kerran jäädä joskus 60+.
MS tai reuma tai epilepsia tms