Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita yksinäisiä? Arkisten asioiden jutteluketju.
Mitä teille kuuluu tänään? Mitä ootte puuhailleet?
Kommentit (4120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten ilmoille meneminen voi vähän auttaa yksinäisyyteen. Ne pienet kontaktit ainakin itseäni vähän piristää.
Kävin Hesessä syömässä ja alkossa, en koko aikana sanakaan vaihtanut kenenkään kanssa. Näin yhden ryyppyporukan, siellä kaverit taluttivat heikkokuntoisinta ja selvin lupautui käymään kaupassa. Niin minunkin ryyppyaikoina oli turvaa ja tukee, nyt tämä tyhjyys enää.
En minäkään pahemmin ole puhunut kellekään tänään. Kassoilla olevat katsekontaktit ja eräs mies yritti myydä mulle jotain ylihintaista. Häivyin sitten paikalta. Sentään aavistuksen katsekontaktia. Itse hymyilen neutraalisti ja välillä saan hymyä takaisinkin katukuvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta pyöräilijä!
Hämmästyin vain kovin kun tuo reippaaksi kehuminen niin lytättiin. Minä olisin vallan mielissäni jos minua tuolla sanalla määriteltäisiin.
Mua ahdistaa esihenkilöni (n) liiallinen tuttavallisuus henk koht asioissa nimenomaan niin että hän kertoo itse omista asioistaan jotenkin kokoajan kehuen yksityiskohtia korostaen omaa ja lastensa urheilu ja koulutustaustaa sekä vihjailee selvästi mulle jotain, toistamalla erästä tarinaa joka ikinen kerta. Olen kuullu samat asiat monta kertaa. Eikö hän muista kertoneensa niitä aiemmin vai tekeekö tietoisesti yrittäen saada jonkun reaktion minulta. Tai vaan ylemmyyden tunnetta ja pönkitystä heikolle itsetunnolleen. Hän taitaa olla joissakin asioissa emotionaalisesti vähän kuin teinin tasolle jäänyt.
Vierailija kirjoitti:
Mua ahdistaa esihenkilöni (n) liiallinen tuttavallisuus henk koht asioissa nimenomaan niin että hän kertoo itse omista asioistaan jotenkin kokoajan kehuen yksityiskohtia korostaen omaa ja lastensa urheilu ja koulutustaustaa sekä vihjailee selvästi mulle jotain, toistamalla erästä tarinaa joka ikinen kerta. Olen kuullu samat asiat monta kertaa. Eikö hän muista kertoneensa niitä aiemmin vai tekeekö tietoisesti yrittäen saada jonkun reaktion minulta. Tai vaan ylemmyyden tunnetta ja pönkitystä heikolle itsetunnolleen. Hän taitaa olla joissakin asioissa emotionaalisesti vähän kuin teinin tasolle jäänyt.
Sä voisit vastata vaikka "Joo-o", asiaan kuin asiaan silloin, kun tulee tällaista juttua, mikä ei liity sun työhösi. Vähän niinkuin Team Ahmassa Jarno Ahma ja Alpo Kurkinen. Joo-o.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta pyöräilijä!
Hämmästyin vain kovin kun tuo reippaaksi kehuminen niin lytättiin. Minä olisin vallan mielissäni jos minua tuolla sanalla määriteltäisiin.
Muistan myös tämän tapauksen kuulumisketjusta. Minäkin ällistelin, mikä äläkkä sanasta nousi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksesta pyöräilijä!
Hämmästyin vain kovin kun tuo reippaaksi kehuminen niin lytättiin. Minä olisin vallan mielissäni jos minua tuolla sanalla määriteltäisiin.
Se on mulle mieliteko liikkua pyörällä, kun se on liikuntaa ja nopeampaa kuin kävely. Se ei tunnu millään tasolla reippailulta. Vähän väheksytty olo tulee, kun mua sanotaan reippaaksi. Tajuan, että tuskin sitä väheksyntää tarkoitetaan, mutta siltä se silti vähän tuntuu. En mä kaikkea toisten sanomaa syvällisesti ajattele, kuten tällä palstallakin saisi koko aika pahoittaa mieltä jostain, jos takertuu toisten sanoihin.
Kyllä on ollut vaikea päivä tänään, en koskaan ole tuntenut itseäni näin näkymättömäksi. Kun edes saisi nukuttua, että ei koko sjan oisi näin synkässä olossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aamusta jo itkua, mieli niin paha tästä yksinäisyydestä, ei ole pakko jaksaa tehdä mitään, no ei kukaan mun kämppää näekkään, nyt tuntuu että tulee joku hermoromahdus.
Vierailija kirjoitti:
Aamusta jo itkua, mieli niin paha tästä yksinäisyydestä, ei ole pakko jaksaa tehdä mitään, no ei kukaan mun kämppää näekkään, nyt tuntuu että tulee joku hermoromahdus.
Ei näe minunkaan, mutta ajattelin silti nyt aloittaa kuolinsiivouksen että on edes jotain tekemistä. Ei tässä elämättä jäävässä elämässä ole tarvetta oikeastaan millekään tavaralle tai vaatteelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ollut vaikea päivä tänään, en koskaan ole tuntenut itseäni näin näkymättömäksi. Kun edes saisi nukuttua, että ei koko sjan oisi näin synkässä olossa.
Tuo on tosi kenkkua, että monesti kun yksinäisyys ottaa normaaliakin enemmän voimille niin sitten menee nukkuminenkin huonoksi eikä enää pääse edes unimaailmaan pakoon todellisuutta. Tai no, harvemmin sitä mitään kivoja uniakaan näkee ja sitten sen kerran kun näkee niin meneekin pari seuraavaa päivää täysin piloille, kun se kaikki kiva olikin vain unta vaikka tuntuikin niin oikealta ja normaalilta.
Onko teillä muilla yksinäisillä omia pääsiäisperinteitä vai onko ihan vaan pitkä viikonloppu ilman mitään spesiaalia tai kivaa? Monilla on tietysti töitä eikä siten niitä vapaitakaan.
Itsellä se yleisin perinne on ollut parvekkeen siivoaminen kesäkuntoon ja muutenkin ikkunoiden peseminen, mutta jotenkin ei vaan kiinnosta yhtään. Jo viime kesänä jäi kaikki kesäkukat hankkimatta, koska ihan yhtä tylsää ja ankeaa se on partsilla yksinään istuskella oli sitten kukkia tai ei. Nyt taitaa jäädä siivoamattakin.
Oli mulla nuorempana tapana laittaa rairuohoa kasvamaan ja vaikken mikään lammas/mämmi-ihminen olekaan niin tein usein paahtopaistin pääsiäisenä (ja sitä sitten sai syödä seuraavan viikon leivän päälläkin) ja leivoin juustokakun. Enää ei vaan jaksa eikä viitsi.
Joskus vielä nuorempana pääsiäinen sitten oli vaan kolmen-neljän päivän biletysputki tai pikemminkin sellainen jurotuskänniputki eli ei se mitään hilpeää aikaa ollut silloinkaan vaikka seurankipeänä jaksoikin lähteä niin paikalliseen kuin ihan yöelämäänkin.
Ankeaa edes ajatella näitä. Etenkin kun jo nuorena olisi ihan se mieluisin tapa ollut lähteä johonkin reissuun ystävän / kumppanin / kaverien kanssa tai vaikka lappiin tai mökille. Keskittyä yhdessäoloon ja ulkoiluun eikä mihinkään kännäilyyn. Kyllä etenkin nykyään ihan kotona vietetty pääsiäinenkin kelpaisi jos vain olisi läheisiä ihmisiä kenen kanssa sen voisi viettää. Muutenkin yhdessäolon tarve tuntuu vain kasvavan yksinäisyyden pitkittyessä vaikka oli tuossa joku 10 vuotta sitten jo sekin vaihe, että tämän kanssa kuvitteli olevansa sinut ja sai jollain ilveellä itselleen uskoteltua, ettei muuta haluakaan kuin olla yksin ja rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisten ilmoille meneminen voi vähän auttaa yksinäisyyteen. Ne pienet kontaktit ainakin itseäni vähän piristää.
Kävin Hesessä syömässä ja alkossa, en koko aikana sanakaan vaihtanut kenenkään kanssa. Näin yhden ryyppyporukan, siellä kaverit taluttivat heikkokuntoisinta ja selvin lupautui käymään kaupassa. Niin minunkin ryyppyaikoina oli turvaa ja tukee, nyt tämä tyhjyys enää.
En minäkään pahemmin ole puhunut kellekään tänään. Kassoilla olevat katsekontaktit ja eräs mies yritti myydä mulle jotain ylihintaista. Häivyin sitten paikalta. Sentään aavistuksen katsekontaktia. Itse hymyilen neutraalisti ja välillä saan hymyä takaisinkin katukuvassa.
Mä olen tainnut ikääntyä yhdellä rysäyksellä ja muuttua etenkin miesaspojen silmissä joksikin harmittomaksi mummeliksi, jolle on turvallista olla hieman tavallista mukavampi ja hymyillä vähän leveämmin.
Yksinäinen pitkä lenkki tuli heitettyä ja otin vielä repun selkään että saan tuotua samalla tarjouslimpparia isosta kaupasta vähän kauempaa. Yllättävän paljon siellä oli ihmisiä pääsiäisostoksilla ja paljon oli autojakin liikenteessä vaikka kuvittelin suunnilleen kaikkien jo painuneen jonnekin mökeilleen. Lenkkeilijöitä ja ulkoilijoita sen sijaan oli sitten normaalia vähemmän eli yksin tuolla sai olla kaikella tapaa. Mutta tulipas tuosta lisäpainosta kiva tunne alakroppaan ja melkein teki mieli kiertää vielä vähän extraakin, mutta maltoin mieleni, koska nyt kun on monta ylimääräistä vapaata eikä mitään tekemistä niin pitää jaksaa ja pystyä lenkkeillä muinakin päivinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ollut vaikea päivä tänään, en koskaan ole tuntenut itseäni näin näkymättömäksi. Kun edes saisi nukuttua, että ei koko sjan oisi näin synkässä olossa.
Tuo on tosi kenkkua, että monesti kun yksinäisyys ottaa normaaliakin enemmän voimille niin sitten menee nukkuminenkin huonoksi eikä enää pääse edes unimaailmaan pakoon todellisuutta. Tai no, harvemmin sitä mitään kivoja uniakaan näkee ja sitten sen kerran kun näkee niin meneekin pari seuraavaa päivää täysin piloille, kun se kaikki kiva olikin vain unta vaikka tuntuikin niin oikealta ja normaalilta.
Mä rentouduin eilen alkoholin avulla, nukuin kellon ympäryksen, olo ja ajatukset aivan erilaiset kun eilen, ei se alko aina ole välttämättä paha asia.
Jotenkin en osaa myydä itseäni vaikka työkokemusta on kuinka ja paljon. Nykyään kun tuo kilpailu noista työpaikoista on ihan hiton hurjaa, tuntuu että tämmöinen tavallinen vässykkä jää sinne jonnekin peränurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ollut vaikea päivä tänään, en koskaan ole tuntenut itseäni näin näkymättömäksi. Kun edes saisi nukuttua, että ei koko sjan oisi näin synkässä olossa.
Tuo on tosi kenkkua, että monesti kun yksinäisyys ottaa normaaliakin enemmän voimille niin sitten menee nukkuminenkin huonoksi eikä enää pääse edes unimaailmaan pakoon todellisuutta. Tai no, harvemmin sitä mitään kivoja uniakaan näkee ja sitten sen kerran kun näkee niin meneekin pari seuraavaa päivää täysin piloille, kun se kaikki kiva olikin vain unta vaikka tuntuikin niin oikealta ja normaalilta.
Mä rentouduin eilen alkoholin avulla, nukuin kellon ympäryksen, olo ja ajatukset aivan erilaiset kun eilen, ei se alko aina ole välttämättä paha asia.
Ei varmasti olekaan eikä ainakaan jos ei ota ongelmaksi asti. Tai ei sekään välttämättä ole paha asia tai ainakaan asia millä on väliä. Enkä sanoisi absolutismin olevan vastaavasti hyvä asia. Ainakaan se ei ole sellainen hopealuoti jollaisena sitä usein mainostetaan. Omaa kokemusta on siis sekä taviskännäilystä että ongelmakäytöstä ja täysraittiudesta, mutta haluaisin kokea sellaisen humalahauttoman juomisen. Harmi vain, etten tiedä onko siihen enää mahdollisuutta. Monesti sitä miettii kuinka kivaa olisi ottaa hyvässä seurassa vaikkapa kesäiltana se muutama lasillinen ja sellainen hilpeä hiprakka tai ottaa saunan jälkeen olut tai kaksi. Unelmointiahan tämä kaikilta osin on, koska ei ole sitä hyvää (eikä huonoakaan) seuraa eikä edes saunaa. Aika ikävä tajuta, että noinkin normaalin tavalliset asiat on itselle pelkkiä haaveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on ollut vaikea päivä tänään, en koskaan ole tuntenut itseäni näin näkymättömäksi. Kun edes saisi nukuttua, että ei koko sjan oisi näin synkässä olossa.
Tuo on tosi kenkkua, että monesti kun yksinäisyys ottaa normaaliakin enemmän voimille niin sitten menee nukkuminenkin huonoksi eikä enää pääse edes unimaailmaan pakoon todellisuutta. Tai no, harvemmin sitä mitään kivoja uniakaan näkee ja sitten sen kerran kun näkee niin meneekin pari seuraavaa päivää täysin piloille, kun se kaikki kiva olikin vain unta vaikka tuntuikin niin oikealta ja normaalilta.
Mä rentouduin eilen alkoholin avulla, nukuin kellon ympäryksen, olo ja ajatukset aivan erilaiset kun eilen, ei se alko aina ole välttämättä paha asia.
Joo, nukkumisella on ihmeellisenkin vahva vaikutus kun vaan yhdetkin kunnon yöunet ilman heräilyjä/pyörimisiä tai sitä, että joutuu heräämään kellonsoittoon muuttaa kummasti oloa ja fiilistä.
En ainakaan itse edes tajunnut tätä ennen kuin hyvät yöunet oli muisto vain. Siksi varmaan tätä yksinäisyyttä ja muutenkin karmaisevan vääränlaista elämäänsä kesti ja sieti niinkin pitkään, kun oikeastaan aina kuitenkin nukkui hyvin. Sitten meni nukkuminen hankalaksi ja varmaan on jo jonkinasteinen unettomuuskin enkä enää tunnu sietävän yhtään mitään vaan kaikki on yhtä vittusaatanaperkelettä.
Paitsi jos saan nukuttua edes sen yhden yön. En nyt sano, että olisin kuin toinen ihminen mutta iso se ero on.
Tänään en jaksa, mutta taidan kyllä ostaa kokeiluun jotain uusia juomia ja hankkiutua humalaan. Jos se edes helpottaisi oloa.
Vierailija kirjoitti:
Tänään en jaksa, mutta taidan kyllä ostaa kokeiluun jotain uusia juomia ja hankkiutua humalaan. Jos se edes helpottaisi oloa.
Suosittelen, mä ainakin rentouduin eikä pinna ole enää kireellä.
Alue: Aihe vapaa
Etkö kysynyt joskus tuota jossain ketjussa? Ainakin vastasin joskus, että en siitä suuttunut vaan yleisestä ilmapiiristä ja kaksinaamaisesta kirjoitteluista. Eihän täällä tiennyt, että kuka puhuu totta ja kuka ei. Reipas ei ollut ehkä osuva ilmaisu itselleni, mutta en näe siinä mitään suuttumisen aihetta.
Tänään oon taas kierrellyt kirppiksiä kaukana ja lähellä. Kauhut kirjoitan kauhuketjuun ja ne muut ovat:
Kuollut mies ei palttoota kaipaa (1982), Titanic (minisarja) (1996), White River Kid (1999), Spartan (2004), Paljastavat merkinnät (2006), Rob Roy (1995) ja Cloud (2024). Week end (1967) leffan aloitan katsoo ja syön samalla mämmiä ja juon simaa. Rankka, mutta erittäin mukava päivä.
En mä vanhempieni kanssa paljoa jutustele, kun samaa nuottia ei ole pidemmin. Ikäistäni juttuseuraa olisin vailla. Toiseksi: mä oon vähän erakoitunut, että en mä viihdy kaikenlaisten ihmisten seurassa.