Lue keskustelun säännöt.
Suomi on liikaa säästämällä tappanut yhteiskunnan elinvoiman
12.09.2025 |
1990 luvun lamasta alkaen on ja joillain alalla jopa ennen on säästetty.
On säästetty joukkoliikenteestä, koulutuksesta, kuntien yhteiskunnan ylläpidosta, ja maanteistä. Palo- ja pelastustoimesta, terveydenhoidosta ja vanhustenhoidosta.
Tämä kaikki on itse itseään ruokkiva kehä joka sysää entistä enemmän uusia toimijoita kannattanattomaksi. Kansa on muuttanut kulutus ja toiminta tottumuksiaan ja enää ei ole paluuta entiseen hyvinvointi yhteiskuntaan missä joka kunnassa oli asukkaille ja yrityksille palveluita.
Poliitikot eivät ole säästämisen tai minkään muunkaan alan asiantuntijoita. He ovat tekemässä asetusten ja lainsäädäntöä yhteiskunnalle.
Jos jollain onkin asiantuntemusta se häviää poliittiseen toimintaan, konsensukseen ja ideologiseen toimintaan.
Maaltamuuton ja teollistumisen vuosikymmenet ruokki positiivisesti itse itseään kaupungeissa ja niiden ympäryskunnissa.
Nyt kaikki ajaa vain omaaa asiaansa.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Totta, sillä erotuksella että esim. nykyinen hallitus ei "säästä", vaan kustantaa leikkauksillaan ennenkaikkea varakkaille kohdistuvat veroalet.
Tuloerot ovat kasvaneet tehdyn politiikan myötäjyrkästi -90 luvulta lähtien. Tuloerot toimivat indikaattorina yhteiskunnan onhgelmista - siitä miten yhteiskunnan tuottama varallisuus on jakautunut. On selvää, että jos järjestelmän tuottama varallisuus kasaantuu harvempii ja harvempiin käsiin on tämä rahaa pois julkisista palveluista ja rakenteista (avauksessa mainittu koulutus yms.)
Itä-Euroopassa kokeiltiin tasaista tulonjakoa 1940-luvulta 1990-luvulle. Tulokset eivät olleet kovin mairittelivia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta, sillä erotuksella että esim. nykyinen hallitus ei "säästä", vaan kustantaa leikkauksillaan ennenkaikkea varakkaille kohdistuvat veroalet.
Tuloerot ovat kasvaneet tehdyn politiikan myötäjyrkästi -90 luvulta lähtien. Tuloerot toimivat indikaattorina yhteiskunnan onhgelmista - siitä miten yhteiskunnan tuottama varallisuus on jakautunut. On selvää, että jos järjestelmän tuottama varallisuus kasaantuu harvempii ja harvempiin käsiin on tämä rahaa pois julkisista palveluista ja rakenteista (avauksessa mainittu koulutus yms.)
Itä-Euroopassa kokeiltiin tasaista tulonjakoa 1940-luvulta 1990-luvulle. Tulokset eivät olleet kovin mairittelivia.
Ja pohjoismaissa kokeiltiin progressiivista tulonjakoa ja mittavia julkisia investointeja -50 luvulta eteenpäin ja tulokset ovat ihan mairittelevia. Kaikilla määreillä varsin kilpailukykyisiä maita. Näitä menneinä vuosikymmeninä rakennettuja sosiaalidemokraattisia rakenteita on sitten rapautettu merkittävästi -70 luvulta alkaen. Nyt koko kollektiivinen poliittinen mielikuvitus ei edes riitä muodostamaan muita kysymyksiä kuin: mistä leikataan ja kuinka paljon? Kyseessä on täydellinen umpikuja ja kuolinspiraali pohjalle.
Mitä vikaa on työskennellä valtiolle? Valtion yritykset ovat tuottaneet lähes kaiken infran koko maahan tavalla tai toisella. Ennen yhdeksänkymmentä lukua oli duunarilla mahdollisuus rakentaa oma talo ja perustaa perhe, peräti jopa maksustaa silloin tällöin - valtionyrityksessä työskennellen (kuten TELE, myöhemmin yksityistetty; sähkötyöt, kaikenlaiset huollot jne.)