Lue keskustelun säännöt.
Te menevät naiset, kuinka sopeudutte parisuhteeseen?
12.09.2025 |
Itse olen nyt sinkkuuntunut reilu kolmekymppisenä ja huomaan että minulle on aika vahvasti muodostunut se kuuluisa oma elämä, osin jo edellisen suhteen aikana. Kyllästyin siis odottelemaan sitä milloin miehellä on aikaa minulle tai milloin teemme yhdessä jotain ja aloin tehdä kaikkea yksin. Ja osin siksi erosimme kun emme nähneet enää juuri koskaan kun minä mökkeilin omilla vapailla ja mies oli töissä ja omilla vapailla teki omia juttuja.
Huomasin siis miten paljon tarvitsin sitä omaa tekemistä ja omia juttuja ja ne teki minut paljon onnellisemmaksi. Kavereita minulla ei kauheasti ole ja ne vähätkin viettävät kiireistä perhe-elämää, joten olen oppinut aika (liian?) itsenäiseksi ja siihen että menen ja teen oman tahdon mukaan.
Nyt olen alkanut miettiä että miten enää sovin parisuhteeseen. Olisi esimerkiksi tosi vaikea hyväksyä sitä että miehellä olisi vaikka joku peli vklp na johon osallistuu ja siksi ei voida lähteä mökille tai retkelle sinne ja tuonne. Tai se että hänellä olisi jotain harrastuksia miesporukassa ja taas joutuisin siihen tilaan että en itsekään lähde sinä päivänä mihinkään jotta näkisimme sen ajan kun mies ei ole siellä harrastuksessaan. Täytyisi siis löytää kait mies jolla ei ole mitään aikaan ja paikkaan sidottuja harrastuksia jonkun tietyn porukan kanssa.. Itsellä on myös paljon vapaita arkisin, joten sekin tuntuisi rajoittavalta jos mies tekisi normaalia päivätyötä kun en itse "voisi" vapaillani lähteä muualle jotta näkisimme edes iltaisin.
Mites muut itsenäiset ja menevät naiset, millaisen miehen olette löytäneet ja miten yhteiselo sujuu?
Kommentit (24)
Käytin toista taktiikkaan. Koska parisuhdetta ei ole pakko haluta rakensin ensin sen oman elämän johon eräs sitten tuli täydentämään sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on myös pari miestä sanonut, että minun pitää antaa heille jotakin tai tuotta heille nautintoa. Sovellan ihan samaa miehiin. Saatan kuunnella mitä tällä on sanottavaa, mutta jos ei anna minulle mitään tai tuota välitöntä nautintoa niin roskiin menee.
Toinen juttu mikä on ollut hyvin silmiä avaava on heidän typerryttävän yksinkertainen itsekkyytensä. Siis se, että joku 50-60v lihava ukko olemattomilla käytöstavoilla kuvittelee, että voi valikoida naisen ja todeta yksinkertaisesti "en halua", jos nainen ei ole 20v pornotytteli. Niin tätä myös sovellan nykyään. En siis ajattele suhteita realistisesti tai kohtuullisesti vaan yksinkertaisesti "en halua" 99% miehistä ja asiaa ei tarvitse sen enempää perustella tai keskustella. Helppoa!
Kenelle olet joutu
Hienoa. Onnea valitsemallasi tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo aloitus. Ap on itsenäinen nainen jolla on paljon omia menoja, mutta suhteessa sitten mies pitäisi saada joka hommaan mukaan.
Päätä nyt kumpaa olet.
No siis tottakai haluaisin miehestä seuraa menoihin ja harrastuksiin, mietin vain sitä jos molemmat ei tee samaa työaikaa niin miten ok se on liidellä omat vapaat jossain muualla jne. Ap
Mutta etkö sinä ole paljolti töissä silloin kun hypoteettinen mies on harrastuksissaan? Vai pitäisikö miehen siis säätää elämänsä sinun työvuorojesi mukaan, siitä huolimatta että hän tekee erilaista työaikaa?
En saa ongelmasta kiinni.
Tässähän se ongelman ydin on: ei tiedetä, mitä haluaa. Sitten vielä halutaan kaikkea. Miehen pitäisi mukautua ja olla saatavilla. Sitten jos mies näin tekee, se on joku ei-haluttava nössö.
Noin minäkin ajattelen toisinaan, mutta kokemus on osoittanut että itse asiassa tekeminen onkin mukavampaa ilman. Ja kun miesten kanssa tekemiseen sisältyy yleensä se seksuaalinen hyväksikäyttö siihen päälle, niin ei ole sen arvoista osaa keskinkeratista tai jopa huonoa seuraa myymällä pimsaansa. Pimsani ei miestä kaipaa.