Kertokaa millaista on olla psykiatrisessa osastohoidossa 🙂
Miten alistetussa asemassa siellä on? Millaisia hoitajat on ja miten ne kohtelee potilaita jne.
Kommentit (751)
Ei kannata joutua psykoosiin esimerkiksi äärimmäisen stressin ja valvomisen vuoksi. Sinusta tehdään kuin väkivaltainen mur haaja ja rikollinen jota saa kohdella kakkosluokan kansalaisena.
Ihmeellinen moralistinen käsitys hyvinvoinnista, pahoinvoinnin syistä ja ihmisyydestä yleensä. Avohoitoon "päästyäsi" joudut sitten larppaamaan tätä "hyvinvointia".
Onko nykyään erillisiä psykiatrisia sairaaloita?
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemukseni oli, että oli melko tylsää. Kuten joku sanoi, niin syömiset rytmittivät päivää. Muut potilaat olivat rauhallisia eikä mitään häiriöitä ollut. Joskus tein palapelejä jonkun toisen potilaan kanssa tai pelasin Kimbleä. Osa pääsi ulkoilemaan vain sairaalan sisäpihalle, minulla oli lupa kävellä vähän pidempiä lenkkejä sairaalan piha-alueella. Pääsin myös käymään kotona, aluksi puoli päivää ja sitten yön yli. Olin osastolla pari viikkoa.
Se riippuu ihan siitä miksi siellä ollaan. Itsekin olin vain pari päivää ja sain lähteä vaikka kauppaan. En ollut psyykosi potilas vaan ollut liian pitkään liian tiukalla paastolla josta sitten päädyin tiputukseen sairaalaan kun oli mennyt veressä suolat liian alas. Siitäpä ei sitten päässytkään suoraan kotiin tiputuksen jälkeen vaan sinne johonkin arviointi osastolle, joka ei ole vielä se varsinainen suljettu josta mulla ei kokemusta ole. Siellä hoitajat vahti, että alan syödä normaalisti ja piti joka päivä ottaa lääkkeitä että ne veren suolat saatiin ylös takaisin. Mun kohdalla oli kyse henkeni pelastamisesta, äitini taisi soittaa sairaalaan, että tyttäreni on tullut hulluksi kun en ollut hänelle tunnustanut, että olen ollut paastossa ja syömättä 3 viikkoa kun halusin laihduttaa ja heittäydyin puhumattomaksi äidille ja kotona kun olin aloin noiden suolojen puutteessa kouristella, joten tottakai näytin "hullulta". Olkaa varovaisia kun haukutte ihmisten ulkonäköä ja ihmisiä lihaviksi, se voi maksaa jonkun hengen kun yrittää laihduttaa vähän liian kovin keinoin. En ollut tuolloin edes kovin lihava, mutta kun olin saanut ulkonäöstä niin ilkeitä kommentteja että ne vaikutti mieleen. Olette siten vastuussa sanoistanne jos joku kuolee. No minä pääsin sairaalasta pois parin päivän jälkeen, mutta siellä oli sellaisia potilaita jotka oli jatkamassa sinne suljettuun paikkaan pitkäksi aikaa, jopa puoleksi vuodeksi. Sinänsä epäoikeudenmukaista että siellä on kiusattuja potilaana eikä kiusaaja joudu vastuuseen aiheuttamastaan vahingosta. Siksipä en itse luota enää yhtään suomalaisiin. Kaikki on nurinpäin, ihmiset voi tehdä ja sanoa ihan mitä tahansa jollekkin ilman mitään seurauksia ja sitten taas joitakin toisia kohtaan ollaan tiukempia ja heti tulisi isot seuraukset.
Olen ollut kolmessa sairaalassa. (Anoreksia nervosa) Ensimmäisessä oli vain sellaista odottelua, mutta sieltä löytyi juttuseuraa muista potilaista. Hoitaja istui aina vieressä vahtimassa syömistä.
Toisessa sairaalassa olin n. viikon. Sielläkin oli jotenkin tosi hyvä yhteishenki potilaiden kesken ja siellä oli jokaiselle arkipäivälle jotain ohjattua toimintaa. Ruuanlaittoa, kuntosalia, keskusteluja tms. Potilaat viettivät aikaa yhteisissä tiloissa. Pelattiin lautapelejä ja katseltiin telkkaria.
Kolmas sairaala oli kamala kokemus. Siellä ei ollut sellaisia mukavia yhteisiä tiloja vaan pelkkää käytävää koko osasto. Ei siellä kukaan jutellut mitään. Jotkut huutelivat käytävillä.
Antoivat mulle sellaista lääkettä, etten meinannut päästä ylös sängystä. Hoitajat päästivät ulos tupakalle ja luontoa ei ollut lähelläkään vaan pelkkää betonia joka puolella.
Onneksi on vointi sellainen nykyisin, etten voisi kuvitella astuvani jalallakaan mihinkään psykiatriseen sairaalaan potilaan roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut kolmessa sairaalassa. (Anoreksia nervosa) Ensimmäisessä oli vain sellaista odottelua, mutta sieltä löytyi juttuseuraa muista potilaista. Hoitaja istui aina vieressä vahtimassa syömistä.
Toisessa sairaalassa olin n. viikon. Sielläkin oli jotenkin tosi hyvä yhteishenki potilaiden kesken ja siellä oli jokaiselle arkipäivälle jotain ohjattua toimintaa. Ruuanlaittoa, kuntosalia, keskusteluja tms. Potilaat viettivät aikaa yhteisissä tiloissa. Pelattiin lautapelejä ja katseltiin telkkaria.
Kolmas sairaala oli kamala kokemus. Siellä ei ollut sellaisia mukavia yhteisiä tiloja vaan pelkkää käytävää koko osasto. Ei siellä kukaan jutellut mitään. Jotkut huutelivat käytävillä.
Antoivat mulle sellaista lääkettä, etten meinannut päästä ylös sängystä. Hoitajat päästivät ulos tupakalle ja luontoa ei ollut lähelläkään vaan pelkkää betonia joka puolella.
Onneksi on vointi sellainen nykyisin, etten voisi kuvitella astuvani jalallakaan mihinkään psykiatriseen sairaalaan potilaan roolissa.
Mitä lautapelejä?
Seksuaalista väkivaltaa, väkisin lääkkeiden injektointi. Miten voi "sivistys"yhteiskunnassa kohdella ketään noin. Aina hullut ovat olleet poikkeus, joilla ei ole ihmisoikeuksia. Naiset ovat saaneet oikeutta, lgbtq+ oikeutta mutta yksi ryhmä joile ei ihmisarvoa suoda on mt-ongelmaisiksi tulkitut. Huom, tulkitut. Mitään mitä sinulle on tapahtunut, traumoistasi jne. ei välitetä vaan traumatisoidaan vaan lisää väkivallalla, uhkaillen ja pelolla halliten ja sitä kutsutaan hoidoksi. Vailla ihmisyyttä.,
Hyvä yhden kokeneen kiteytys asiasta: "vulnerability was met with violence".
Olen kristitty ja olin osastolla samaan aikaan erään satanistin kanssa. Se mistä olimme hänen kanssaan samaa mieltä, on kehon loukkaamattomuus ja koskemattomuus, jota siellä rikotaan. Raamattu sanoo, että ruumis on Pyhän Hengen temppeli, ja "joka tuhoaa Jumalan temppelin, sen on Jumala tuhoava". Harmi, olisimme voineet yhdessä rukoilla tulta ja tulikiveä loukkaajien päälle. Älyttömille psykiatrian pakanoille ei hengellistä todellisuutta ole, vaan se on heille mielisairautta.
Tuntuu kuin: Taistelua sielusta elämästä ja ihmisyydestäsi kuin murhaajien käsissä, saavatko lobotoitua sinut?
Epäolennaisista asioista tehdään tärkeitä ja oikeat asiat pyritään peittämään valheilla. Voit olla selvinnyt asioista joita yksikään hoitaja ei ole kokenut, sillä ei ole mitään väliä. Ulkonäkö on tärkeää. Tukka ei saa olla huonosti.
Oletko koskaan ollut sairaalassa?? Sama. Varmaan jotain illuusioita sulla. Vankilassakin joka jätkä raiskataan. Eikö?
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalista väkivaltaa, väkisin lääkkeiden injektointi. Miten voi "sivistys"yhteiskunnassa kohdella ketään noin. Aina hullut ovat olleet poikkeus, joilla ei ole ihmisoikeuksia. Naiset ovat saaneet oikeutta, lgbtq+ oikeutta mutta yksi ryhmä joile ei ihmisarvoa suoda on mt-ongelmaisiksi tulkitut. Huom, tulkitut. Mitään mitä sinulle on tapahtunut, traumoistasi jne. ei välitetä vaan traumatisoidaan vaan lisää väkivallalla, uhkaillen ja pelolla halliten ja sitä kutsutaan hoidoksi. Vailla ihmisyyttä.,
Miten niin seksuaalista väkivaltaa? Kai teit jonkun virallisen valituksen jos totta.
Opit katu-viisautta koska sinua ei kohdella kuin täysin ihmistä
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata joutua psykoosiin esimerkiksi äärimmäisen stressin ja valvomisen vuoksi. Sinusta tehdään kuin väkivaltainen mur haaja ja rikollinen jota saa kohdella kakkosluokan kansalaisena.
No murhasitko ketään? Jos et ole kriminaali ei sinusta viranomainen voi sellaista ”tehdä”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalista väkivaltaa, väkisin lääkkeiden injektointi. Miten voi "sivistys"yhteiskunnassa kohdella ketään noin. Aina hullut ovat olleet poikkeus, joilla ei ole ihmisoikeuksia. Naiset ovat saaneet oikeutta, lgbtq+ oikeutta mutta yksi ryhmä joile ei ihmisarvoa suoda on mt-ongelmaisiksi tulkitut. Huom, tulkitut. Mitään mitä sinulle on tapahtunut, traumoistasi jne. ei välitetä vaan traumatisoidaan vaan lisää väkivallalla, uhkaillen ja pelolla halliten ja sitä kutsutaan hoidoksi. Vailla ihmisyyttä.,
Miten niin seksuaalista väkivaltaa? Kai teit jonkun virallisen valituksen jos totta.
Sanoin asiasta tekijä luimisteli ja jonkinlaisen anteeksipyynnön esitti. Se siitä. Trauma jäi. Mitään virallisia valituksia ei kuulla koskaan, heillä on oikeus kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kysy Hennalta ja Huorikselta.
....ja Sivosen mt läskiltä.
Vaimo oli osastohoidossa kun ei vielä tiedetty hänen sairautensa oli OCD. Hän taisi olla kaksi yötä, mutta sen jälkeen hän sai tulla kotiin aina yöksi. Aamulla meni takaisin osastolle. Huone kaverilla oli vaikea masennus. Yhteisissä kokoontumisissa yhtä ihmistä oli kiusattu muiden potilaiden taholta. Ihmettelin kun kuulin. Vaimo koki saaneensa hyvää hoitoa, mutta hoitaja oli sanonut haastattelussa kun vaimo oli kertonut millaisia ajatuksia hänellä on, "tuollaisiako sinä päivät pitkät mietit? Nyt on kuitenkin kaikki toisin.