Opiskeleva tytär kysyi miten sanoa ihastuneelle opiskelukaverille nätisti ettei kiinnosta

Tyttäresi voi järkätä itselleen valepoikaystävän. Olen itse toiminut sellaisena. Itse asiassa oli niin hauskaa että minusta meinasi tulla ihan oikea poikaystävä. 😁

Eiköhän voisi sanoa ihan suoraan vaikka että, tykkään sinusta kaverina, mutta en halua muuta. Ja se kannattaa sanoa mahdollisimman pian, ennen tilanne käy yhtään kiusallisemmaksi kummallekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäsi tuo osata itsekin. Kyllä tytöt ja naiset on sitten tyhmiä 😅

Miehet on sillai tyhmiä, ettei ne useinkaan  tajua, mitä ei tarkoittaa. Alkavat väkivaltaisiksi ja vainoamaan. 17 naista tapettu Suomessa tuosta syystä pelkästään tänä vuonna. Ja asialla kantis, tuollainen kuin sinä: naisia vihaava (pelkäävä) vinkuja.

        -Mistä tällainen tarkka luku olemassa kuin 17. Onko siis tarkalleen tilastoitu tuollainen luku. Mistä otit sen?

Murhat kyllä lasketaan. Hiljattain mainittiin uutisissa vuoden saldo tähän asti. Tämän vuoden tilastotietoa ei tietenkään ole julkaistu kun vuosi vielä jatkuu. 

Eri

Tuskin äidilleen kertoo näitä asioita, huono aloitus.

Sano että olet neitsyt.

Sitten 10 vuoden päästä itkee, kun ei löydä akateemista miestä 🙄

Sanoo vaan, että olen varattu. Seurustelen.

Ja se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Sano että olet neitsyt.

Ja säästät itseäsi avioliittoon. 

 

Jätkä häipyy varmasti.

Vierailija kirjoitti:

Sitten 10 vuoden päästä itkee, kun ei löydä akateemista miestä 🙄

Ei nää yliopistossa oo pahvi.

Sano että alkaa paasaamaan sille miehelle feminismistä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuskin äidilleen kertoo näitä asioita, huono aloitus.

Normaaleissa perheissä äidillä ja tyttärillä / isällä ja pojilla on niin hyvä suhde, että tietysti opiskelija kysyy tuollaista omalta vanhemmaltaan. Keneltä muultakaan hän kysyisi?

Mulla on jo poikaystävä. Se on pirun mustasukkanen ja tykkää aseista.

Vierailija kirjoitti:

Sitten 10 vuoden päästä itkee, kun ei löydä akateemista miestä 🙄

Senkö takia tytön pitäisi pakottaa itsensä seurustelemaan kelvottoman pölvästin kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Koska Akateemisuus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano että olet neitsyt.

Ja säästät itseäsi avioliittoon. 

 

Jätkä häipyy varmasti.

Minä sanoin noin (ja se oli totta) ja ympärilläni pyöri kaikenlaista yrittäjää, jotka eivät uskoneet mitä sanoin. Onneksi löysin omasta seurakunnastani upean puolison. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten 10 vuoden päästä itkee, kun ei löydä akateemista miestä 🙄

Senkö takia tytön pitäisi pakottaa itsensä seurustelemaan kelvottoman pölvästin kanssa, josta ei ole kiinnostunut? Koska Akateemisuus? 

Mistä päättelit, että kyseessä on kelvoton pölvästi? Hyvin moni nainen antaa pakit hyville miehille ja sitten yli kolmikymppisenä iskee paniikki. 

Ap:n tyttärelle pikku vinkki: kannattaa nyt napata itselleen se akateeminen mies. Ei niitä reilun 10 vuoden päästä juurikaan ole deittimarkkinoilla.

Naiset tosin muuttaa mielipidettään aika usein, nähty ja koettu. Etenkin varttuneemmat miehet tietää hyvin, että ensimmäinen ei on merkityksetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin äidilleen kertoo näitä asioita, huono aloitus.

Normaaleissa perheissä äidillä ja tyttärillä / isällä ja pojilla on niin hyvä suhde, että tietysti opiskelija kysyy tuollaista omalta vanhemmaltaan. Keneltä muultakaan hän kysyisi?

Miten olis frendit? Frendit osaa neuvoa tyhmeliiniä.

Vierailija kirjoitti:

Tyttäresi voi järkätä itselleen valepoikaystävän. Olen itse toiminut sellaisena. Itse asiassa oli niin hauskaa että minusta meinasi tulla ihan oikea poikaystävä. 😁

Ahhahahaa, olin jo unohtanut tämän. Olen joskus reilu parikymppisenä hoitanut samaa roolia diskossa, naispuolinen kaveri tuli kaulailemaan ja halailemaan, mietin onko se ottanut vähän liikaa. Pyysi apua liian yritteliään miehen kanssa ja filmasimme sitten pariskuntaa kunnes tyyppiä ei enää näkynyt. Kai sillä oli käynyt tuuri jonkun toisen tytön kanssa.

Onko opiskelija tytär sellainen menevä biletyttö? 😳

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten edesmennyt mummoni oli synnynnäinen diplomaatti. Hän hoiti tyylikkäästi ja ketään nolaamatta monenlaiset hankalat tilanteet. Ehkä hienoin esimerkki on tapaus, joka hänelle sattui jo lapsena. Siitä voisi ap:n tytärkin ottaa oppia.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mi

Juuri tuolla tavalla tyttäresikin kannattaa toimia, ap. Hienotunteisesti, mutta samalla määrätietoisesti.