Onko totta että elämä alkaa iän myötä kyllästyttämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh, kun kaikki on jo ainakin kertaalleen nähty.

 

Niinhän sä luulet. Vaihda työtä, vaihda asuinpaikkaa, opiskele, hanki uusia harrastuksia ja ystäviä.

Veikkaan että lähinnä makaat sohvalla illat  ja kiskot kaljaa.

Hah hah. Vai hanki uusia ystäviä. Vmp, kun ne vanhatkaan viitsi enää mihinkään lähteä. Harrastuksissa kyllä käyn joka päivä eikä alkoholi maistu. Olen asunut eripuolilla Suomea ja ollut pari pätkää ulkomaillakin. Alaakin on tullut vaihdettua jo. Niin ja aika laajalla skaalalla kokeiltua eri harrastuksia. Maailman ympäri matkannut parikin kertaa. Joo, on vaan tullut nähtyä sen verran paljon, että harva juttu wnää inspiroi.

Vierailija kirjoitti:

Elämä on täysin nähty viimeistään 50-vuotiaana. 

Ei ole totta. Ihmisillä on ihan erilainen elämä. Ja erilaisia toiveita. Monilla ei ole toiveet vielä täyttyneet. Opittavaa on.

Vierailija kirjoitti:

Olen jo kyllästynyt siihen miten paino ei laske vaikka liikun monta kertaa viikossa ja syön ihan tavallisesti. Ei ole sosiaalista elämää myöskään kun kyllästyttää niin paljon. 

Kerro,miten "kyllästyminen" vaikuttaa sosiaalisen elämän puutteeseen? Eikö esimerkiksi masennuksella,peloilla,ahdistuksella,väsymyksellä ja vaikka sillä ylipainolla tms. ole mitään tekemistä asian kanssa,vaan syyynä on nimenomaan "kyllästyminen"? Enpä usko,muuten et olisi edes maininnut sosiaalista kanssakäymistä mitenkään merkittävänä asiana-ikävä fakta on,että me olemme laumaeläimiä ja tarvitsemme muiden läsnäoloa edes somen muodossa säilyttääksemme ihmisyytemme ja täyspäisyyden. Monen masennuksen taustalla o juuri yksinäisyys ja eristyneisyys,joiden taustalla taas on esim. hoitamattomia ja käsittelemättömiä traumoja ja muita vaikeita asioita. Ole rehellinen,pohdi ja ajattele,mikä on syytä ja mikä seurausta.