Lue keskustelun säännöt.
Töissä puhuvat krempoistaan
10.09.2025 |
Miksi he suhtautuvat niihin osana normaalia vanhenemista?
Olen noin samanikäinen, pidän huolta itsestäni, olen toipunut terveysongelmistani hyvin; se on toki vaatinut työtä, mutta mitään kroonista ja kivuliasta kremppaa minulla ei ole.
Täytyykö alkaa syömään hormonikorvaushoitoa, kun aika on, jotta ei tulisi "kremppoja"? Tuleeko muuten? En tahtoisi rapistua niin nopeasti mitä he töissä pitävät luonnollisena kehityskulkuna.
Kommentit (4)
Hyvä kysymys. Riippuu kai tarkemmin mitä se on ja saako siihen apua miten, mistä. Hormonimuutosvaihe menee ohi ilman hormonejakin, mutta usein ihmisillä on joku muu sitten. Paitsi jos se korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sä vasta mietit hormonikorvaushoitoa, sulla ei välttämättä ole vielä kovinkaan hyvin selvyyttä siitä, minkä verran lopultakaan pystyy vanhenemista vastaan taistelemaan. Joku päivä sä saatat tajuta, että voimansa voi käyttää paremminkin, kuin kamppailuun, jota ei voi voittaa. Se on parasta ottaa osaksi elämää.
En koe kamppailevani, mutta pidän huolta riittävästä unesta (7 tuntia riittää, kun nuorena 9 tai enemmän) , jopa terveellisemmästä ruoasta (punainen liha pois, enemmän kasviksia, vähemmän karkkia, suklaata ja leivoksia) kuin nuorempana ja riittävästä liikunnasta (vähintään viidesti viikossa kestävyyttä ja hiitteinä hengästymistä ja kävelen portaat ylös hengästymättä) eli enemmän liikuntaa kuin nuorena.
Koen olevani voimakkaampi 54 vuotiaana kuin 20 v nuorempana. Ilman em elämäntapoja en olisi voimissani. Olen vakuuttunut siitä, että jos en kuuntelsi tarpeitani, niin geenini eivät yksin jaksaisi pitää minua enää terveenä. Lihoisin, väsyisin, ästyisin, sairastelisin ja olisin poissa töistä.
ap
Mielenterveysongelmista ei puolestaan saa puhua kovaan ääneen kahvipöydässä. Työkaverit jotenkin vaivaantuvat. Vain fyysisistä vaivoista sallittua puhua.