Haluatko olla ihmisten kanssa tekemisissä?

totta v'tussa saatanan paskaperse

En, sen verran monta selkään puukottajaa, kateellista, paskamaista, ilkeää ja pikkumaista ja vittumaista ihmistä olen tavannut, että pidän piirini erittäin pienenä :( 

Kehenkään ei voi luottaa. 

Luotto on mennyt ihmisiin. Olen varovainen ihmisten kanssa. Vaikka itse on hyvä, niin sitä pahemmin kohdellaan. 

Aspana sanon että en, mutta kyllä mä tykkäisin kuitenkin siitä että olisi jonkinlaista sosiaalista elämää sellaisten normaalien ja sopuisien ihmisten kanssa. 

Sisarukseni väittävät, että en osaa laittaa ruokaa, en siivota jne. kun minulla ei ole omia lapsia. Siistimpi kotinikin on kuin heillä, kun minulla ei ole lapsia. Itse ovat lasten kanssa kotona. Minä laitan itselleni ja miehelleni ruokaa töiden jälkeen. En halua olla heidän kanssaan tekemisissä. 

Kyllä. Sosiaalisuus on ihmisen lajityyppilistä käyttäytymistä. Vain äärimmäisen harva jos kukaan voi hyvin erakkona. Itse tosin haluan olla tekemisissä vain sellaisten kanssa, joiden kanssa tulen toimeen.

Vierailija kirjoitti:

En, mukavempi olisi elää erakkona.

Ja se tunne voimistuu nykyään enemmän tällä palstalla kuin tuolla ihmisten ilmoilla.

Ihmisten kanssa kyllä, mutta ei nee gerien.

Vaikka pidän ihmisistä enimmäkseen niin kuormitu todella helposti ja seuraavana päivänä olen aivan uupunut. 

Olen yrittänyt olla ihmisten kanssa tekemisissä, mutta ei siitä mitään tule. Tuhoaa vaan itsensä. Onneksi voi nykyään hoitaa kaikki asiat verkon kautta. 

Harvemmin nykyään. Normaaleja hyväntahtoisia ihmisiä ei taida liiemmin olla. 

En ymmärrä, mistä ihmissuhteissa on kysymys. Aina jotain draamaa.

Kumpa ei olisi pakko.

Jos yrittää olla tekemisissä, niin saa aika kylmää kyytiä. Ihmiset eivät todellakaan halua olla tekemisissä. En enää uskalla edes yrittää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Sosiaalisuus on ihmisen lajityyppilistä käyttäytymistä. Vain äärimmäisen harva jos kukaan voi hyvin erakkona. Itse tosin haluan olla tekemisissä vain sellaisten kanssa, joiden kanssa tulen toimeen.

On se lajityypillistä, mutta silti vaihtelee todella paljon yksilöiden välillä. Myös elämäntilanteen ja iän mukaan jne. Ei ole todellakaan yhtä tapaa olla sosiaalinen.

Lisäksi joku voi vaikka nauttia eläinten seurasta enemmän, kuten koirien seurasta, vaikka silti tulisi ihmistenkin kanssa toimeen.

Ihmiset pelottaa kun lukee netin ilkeykdiä. Toisten uskoa pilkataan eikä pidetä aitona, jos ei ole kaikesta samaa mieltä. Pilkataan jos ei halua lapsia. Ja jos haluaa. Pilkataan koulutusta, työtä, työttömyyttä.

Just nyt tahtoisin vain olla rauhassa tai parin rakkaan ihmisen kanssa. 

En. Sosiaalinen akku lienee pysyvästi tyhjä. Aikoinaan ollut sosiaalinen ja useampi negatiivinen ihmissuhdekokemus kadotti halun ja voimavarat sosiaaliseen kanssakäymiseen. Töissä pakolliset kontaktit toki menee, vapailla ei jaksa. 

On helppoa kun ei tarvitse olla tilivelvollinen kenellekkään, pelätä toisen reaktioita. Puhuminenkin vie energiaa, siksi on mukava nauttia hiljaisuudesta ja säästää energia itselleen. 

Tämmöiset mietteet.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka pidän ihmisistä enimmäkseen niin kuormitu todella helposti ja seuraavana päivänä olen aivan uupunut. 

Itse taas en enimmäkseen pidä ihmisistä, mutta sellaisten "omanlaisten" ihmisten seurassa on ihanaa olla ja yhdessäolosta saa hurjasti energiaa. Harmi vain, ettei elämässäni enää juurikaan ole tuollaisia ihmisiä tai siis oikeastaan ei ole ollenkaan. Tässä toissa viikolla olin tavallaan kahden tuollaisen ihmisen seurassa eli samassa kulkuvälineessä ja oli ihanaa kuunnella sivukorvalla heidän rauhallista puheenparttaan, jossa oli paljon tietoa, huumoria ja oivaltavuutta mutta ei lainkaan nykyihmisille niin tyypillistä ehdotonta julistamista ja tois(t)en jyräämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En, mukavempi olisi elää erakkona.

Ja se tunne voimistuu nykyään enemmän tällä palstalla kuin tuolla ihmisten ilmoilla.

Lisään että aiemmin oli just toisinpäin, mutta koronapandemian myötä meni tämä palstakin pilalle lopullisesti.