Lue keskustelun säännöt.
Tunneihminen vs järki-ihminen
08.09.2025 |
Oon miettinyt näitä eroja tunneihmisen ja järki-ihmisen välillä. Onko niin että tunneihminen tekee päätöksiä enemmän sydämensä kuin pääkopan mukaan? Ja että tunteet näkyvät hänessä niin voimakkaasti, että ulkopuolinenkin huomaa miltä hänestä tuntuu?
Järki-ihminen taas.. Hän tuntuu harkitsevan kaiken tarkasti, analysoivan, punnitsevan vaihtoehtoja ja seurauksia ennen kuin tekee mitään. Onko se rauhallisuutta vai ehkä vähän etäisyyttä tunteisiin?
Ja sitten tämä dramaattisuus.. Onko tunneihminen aina vähän näyttävämpi suhteessa? Tunteet nousevat pinnalle niin helposti, että hetket tuntuvat intensiivisemmiltä. Järki-ihminen voi vaikuttaa vakaalta ja hallitulta, mutta samalla voi se joskus tuntua etäiseltä tai jopa vähän kylmältä?
Suhteessa nämä erot näkyvät koko ajan? Tunneihminen tuo lämpöä, spontaanisuutta ja vahvoja tunnekokemuksia. Järki-ihminen tuo suunnitelmallisuutta, ennakointia ja ratkaisukeskeisyyttä. Mutta miten ne kaksi oikein kohtaavat, kun toinen reagoi heti sydämestään ja toinen pohtii hetken jokaisen vaihtoehdon?
Itse koen olevani tunneihminen. Elän lähtökohtaisesti sydämestä ja annan tunteiden ohjata monia päätöksiäni. Silti olen oppinut käyttämään myös järkeä silloin kun on pakko. Joskus se auttaa näkemään tilanteen selkeämmin ja tekemään valintoja joita sydän ei heti huomaa. Ehkä se onkin vähän kuin tasapainoilua? Päässä ja sydämessä kulkee rinnakkain pieni keskustelu ja yritän kuunnella molempia.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylivoimainen enemmistö ihmisistä ovat enemmän tunne- kuin järkiperäisiä ihmisiä. Jälkimmäiset itseasiassa tuntevat itsensä paljon keskimääräistä ulkopuolisemmiksi.
Jonkun teorian mukaan tunneihmiset ovat järkeviä ristiriitatilanteissa ja taas normaalissa arjessa järkevät ovat tunneihmisiä. Olen kyllä itse huomannut tätä monessa.
Vierailija kirjoitti:
Jonkun teorian mukaan tunneihmiset ovat järkeviä ristiriitatilanteissa ja taas normaalissa arjessa järkevät ovat tunneihmisiä. Olen kyllä itse huomannut tätä monessa.
Siis järki-ihmiset ovat tunneihmisiä ristiriitatilanteissa.
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun teorian mukaan tunneihmiset ovat järkeviä ristiriitatilanteissa ja taas normaalissa arjessa järkevät ovat tunneihmisiä. Olen kyllä itse huomannut tätä monessa.
Siis järki-ihmiset ovat tunneihmisiä ristiriitatilanteissa.
Onhan se avuttomuuskin konrliktissa tunne. Helposti tulee, jos rationaalista ratkaisua ei ole tai se ei toiselle käy. Parisuhde ainakin on ylivoimaisesti helpointa, kun kumppanin ajatusmaailma on riittävän lähellä omaa. Muut suhteet eivät onneksi ole yhtä intiimillä tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Ihminen, joka rationalisoi epärationaalisen käytöksensä ei ole järki-ihminen. Rationaalinen ihminen tekee valintoja, jotka pyrkivät saavuttamaan jonkin tavoitteen. Ihmissuhteissa se voi olla esimerkiksi onni, hyvän olon tunne ja harmonia. Rationaalisuuten kuuluu myös oleellisena osana kyky myöntää olleensa väärässä ja tehneensä virheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
Eikö kaikki muut ole tunneihmisiä, paitsi psykopaatit?
Ja se, että pohdit vähän pidempään ei tee kenestäkään tunneihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lla on hyvää pohdintaa.
Mielestäni tuo on kuitenkin skaala. Osa on enemmän tunneihminen kuin toinen ja toinen on enemmän järki-ihminen kuin toinen. Ääripäät eivät ole yhteiskuntakelpoisia. Lisäksi tuo vaihtelee aihealueittain. Lisäksi voi olla järkeviä ihmisiä, jotka ovat empaattisia, mutta käsittävät omat rajansa, jolloin tunteita on pakko laskea ja järkiajattelua lisätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
No täsmälleen niin. Kaikki ihmiset eivät tunne samoin samoista asioista. Joillain ihmisillä voi olla vaikkapa pelko vahvempi tunne kuin kunnianhimo jolloin ei tule vaihdettua työpaikkaa vaikka se kannattaisi, ja toisella taas kunnianhimo on suurempi tunne ja sitä tulee vaihdettua. Ei se ole niin vaikeaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
No täsmälleen niin. Kaikki ihmiset eivät tunne samoin samoista asioista. Joillain ihmisillä voi olla vaikkapa pelko vahvempi tunne kuin kunnianhimo jolloin ei tule vaihdettua työpaikkaa vaikka se kannattaisi, ja toisella taas kunnianhimo on suurempi tunne ja sitä tulee vaihdettua. Ei se ole niin vaikeaa ymmärtää.
Järki-ihminen lopettaa suhteen helpommin tunteista huolimatta, koska tunnistaa suhteen vahingoittavan häntä itseään. Toteaa, että parempi surra ja toipua kuin jatkaa itsensä vahingoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
No täsmälleen niin. Kaikki ihmiset eivät tunne samoin samoista asioista. Joillain ihmisillä voi olla vaikkapa pelko vahvempi tunne kuin kunnianhimo jolloin ei tule vaihdettua työpaikkaa vaikka se kannattaisi, ja toisella taas kunnianhimo on suurempi tunne ja sitä tulee vaihdettua. Ei se ole niin vaikeaa ymmärtää.
Kunnianhimo ja järkevä ajattelu eivät ole sama asia. Hyvinkin typerät, vähän ajattelevat ihmiset saavat valtaa jos heillä on kunnianhimoa. Toisaalta moni fiksu ei halua noihin positioihin, kun katsoo esim. omaa elämäänsa kokonaisuutena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en usko siihen, että ihmiset voi jakaa mustavalkoisesti järki- ja tunneihmisiin. Suurimmalta osalta löytyy molemmat puolet ja se vaihtelee, ohjaako toimintaa enemmän järki vai tunne.
Monet tilanteet ovat sellaisia, joissa molempia tarvitaan parhaan lopputuloksen saamiseksi. Otetaan esimerkiksi lomamatka johonkin kaupunkiin ja jokin tietty nähtävyys siellä. Valitsen nähtävyyden puhtaasti tunnepohjalta, sillä perusteella siis, minkä kohteen näkeminen tuntuisi minusta hyvältä ja mielenkiintoiselta. Järki tulee mukaan kuvioihin siinä kohtaa, kun alan suunnitella retken aikataulua ja logistisia seikkoja. Millä kulkuvälineellä sinne on helpointa, turvallisinta ja edullisinta mennä, onko fiksuinta mennä heti paikan auettua vai vähän myöhemmin, kuinka monta tuntia minun on hyvä varata siihen kokonaisuudessaan jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
Järki-ihmisinänitseään pitävät tekevät yhtä tyhmiä päätöksiä kuin muutkin, he vain itse luulevat toimivansa järkiperäisesti.
Ja sitten on se kolmas vaihtoehto, jossa on sekä tunne että järki, ja näille molemmille on tilaa. Kuulostaa lähinnä epäinhimilliseltä, jos jompi kumpi puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ihmiset ovat tunne-ihmisiä, osa vain uskoo olevansa järki-ihmisiä.
Tästä on tutkimuksia tehty, järki-ihmisetkin tekevät päätökset tunteella mutta keksivät niille muka järkeviä selityksiä.
Toiset vaan tekee tilastollisesti tunteella fiksumpia ratkaisuja kuin toiset? Vai mitä?
No täsmälleen niin. Kaikki ihmiset eivät tunne samoin samoista asioista. Joillain ihmisillä voi olla vaikkapa pelko vahvempi tunne kuin kunnianhimo jolloin ei tule vaihdettua työpaikkaa vaikka se kannattaisi, ja toisella taas kunnianhimo on suurempi tunne ja sitä tulee vaihdettua. Ei se ole niin vaikeaa ymmärtää.
Järki-ihminen lopettaa suhteen helpommin tunteista huolimatta, koska tunnistaa suhteen vahingoittavan häntä itseään.
Tässä ei ole niinkään kysymys järjestä tai tunteesta vaan siitä, kuinka hyvin tunnistaa huonon/toksisen kohtelun ja käytöksen ja kuinka hyvin osaa vaatia hyvää kohtelua itselleen. Tähän oikeastaan vaikuttaa enemmän se, onko terve minäkuva, onko kiintymyssuhdemalli turvallinen, kuinka paljon arvostaa itseään.
Järjen vastakohta on järjettömyys ja tunteellisen vastakohta on tunteettomuus. Järki ja tunne eivät ole toistensa vastakohtia, eivätkä sulje toisiaan pois. Ongelma tulee lähinnä siinä, että kuuntelemme usein tunteitamme siinä kohtaa kun olisi pitänyt kuunnella järkeä ja toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonkun teorian mukaan tunneihmiset ovat järkeviä ristiriitatilanteissa ja taas normaalissa arjessa järkevät ovat tunneihmisiä. Olen kyllä itse huomannut tätä monessa.
Siis järki-ihmiset ovat tunneihmisiä ristiriitatilanteissa.
Onhan se avuttomuuskin konrliktissa tunne. Helposti tulee, jos rationaalista ratkaisua ei ole tai se ei toiselle käy. Parisuhde ainakin on ylivoimaisesti helpointa, kun kumppanin ajatusmaailma on riittävän lähellä omaa. Muut suhteet eivät onneksi ole yhtä intiimillä tasolla.
Tiedät hyvin, että tätä ei tarkoiteta. Olen mielestäni tunneihminen ja elän tunteella. Vaikeissa tilanteissa olen taas äärettömän ratkaisukeskeinen ja looginen. Minun on helppo toimia. Unohdan silloin empatiankin aika helposti, vaikka sitäkin pitäisi ristiriitatilanteissa osasta näyttää.
Minun mies taas on arjessa hyvin looginen ja järjestelmällinen. Ristiriitatilanteessa hän lamaantuu täysin. Tunteet saavat hänestä silloin vallan eikä hän osaa toimia ollenkaan. Monesti ns. Järki-ihmiset eivät vain tajua joutuvansa täysin tunteiden valtaan, kun tulee konflikti. Jotkut näkevät tunteet heikkoutena ja silloin ne vasta ohjaavatkin sinua, vaikka näennäisesti pystyt toimimaan ja puhumaan. Loogisuus häviää.
Ite en ole ajatellut että tämmöiset kategoriat olis todellisia.