Työttömänä mummon avuksi pohjoiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa ei vaikuta mihinkään. Töitähän voit edelleen hakea sieltä pohjoisesta käsin. Jos joku työnantaja sattuisi ottamaan yhteyttä, voi työhaastattelun varmasti sopia myöhemmäksi (ja jos ei voi, niin sitten se paikka ei ollut kovin houkutteleva muutenkaan).

Näin kirjoittaa vain ihminen, jolla on omaa rahaa lojua työttömänä. Ihminen, joka oikeasti haluaa töihin, ei ajattele hakemastaan paikasta, että "enpäs olisi sinne halunnutkaan". 

Kyllä minä vähän miettisin työpaikan arvoja ja omia arvojani ja toteaisin, että ne eivät kohtaa, jos pari viikkoa sukulaisen auttamista on ylitsepääsemätön este työhaastattelulle. Ei sillä, että tällainen utopistinen tilanne pääsisi koskaan syntymään.

Minulle tapahtui, siksi kommentoinkin. Siitä on kymmenen vuotta enkä ole sen jälkeen enää saanut oman alani töitä. Takuulla olisin halunnut sen työn, vaikka olisi ollut kuinka surkea firma tahansa (tuskin oli). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä kerran selvyyden vuoksi SINÄ ET OLE TÖISSÄ, vaan auttamassa

Ei opiskelukaan ole työtä, mutta työtön ei saa silti opiskella (kuin ihan vähän). Ei missään sanota, että kokoaikainen auttaminen on sallittua ja milläs ap todistaa, ettei niin tapahdu?

Kenelle pitää todistaa?

Kenellekö luulisit? Työvoimaviranomaisille sen jälkeen kun on erehtynyt sanomaan, että lähtee toiselle puolelle Suomea auttamaan sukulaista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa ei vaikuta mihinkään. Töitähän voit edelleen hakea sieltä pohjoisesta käsin. Jos joku työnantaja sattuisi ottamaan yhteyttä, voi työhaastattelun varmasti sopia myöhemmäksi (ja jos ei voi, niin sitten se paikka ei ollut kovin houkutteleva muutenkaan).

Näin kirjoittaa vain ihminen, jolla on omaa rahaa lojua työttömänä. Ihminen, joka oikeasti haluaa töihin, ei ajattele hakemastaan paikasta, että "enpäs olisi sinne halunnutkaan". 

Kyllä minä vähän miettisin työpaikan arvoja ja omia arvojani ja toteaisin, että ne eivät kohtaa, jos pari viikkoa sukulaisen auttamista on ylitsepääsemätön este työhaastattelulle. Ei sillä, että tällainen utopistinen tilanne pääsisi koskaan syntymään.

Minulle tapahtui, siksi kommentoinkin. Siitä on kymmenen vuotta enkä ole sen jälkeen enää saanut oman alani töitä. Takuulla olisin halunnut sen työn, vaikka olisi ollut kuinka surkea firma tahansa (tuskin oli). 

Jep, varmasti. Sinäkin olit pohjoisessa hoitamassa mummoa, etkä mitenkään päässyt sieltä pois työhaastattelua varten, eikä ollut mitään laitteita, millä olisi haastattelun voinut hoitaa etänäkään. Mutta olihan tämä sentään 10 vuotta sitten.

Jos satut jostain kumman syystä mainitsemaan asiasta, niin voit sanoa kyläileväsi mummon luona. Mitään muuta ei kannata sanoa. Tee näin, koska jos kohdalle sattuu intoileva te-virkailja, niin hän järjestää asian käsiteltäväksi sisäiseen palaveriin ja näin tuhlataan monen henkilön työaikaa turhaan veronmaksajien kustannuksella.