Lue keskustelun säännöt.
Milloin olette alkaneet lukea lapselle oikeita kirjoja?
07.09.2025 |
Mulla on nelivuotias, jolle me luetaan paljon. Kaverin samanikäinen kuuntelee jo muumi-kirjoja ja muita ihan oikeita kirjoja, mutta meidän lapsi ei halua kuunnella niitä. Jos yritetään lukea jotain, niin hän kysyy, missä kuvat ovat eikä hän halua kuunnella niitä.
Meillä on siis sellaisia kuvakirjoja, joissa on lause tai pari per sivu. Ne yleensä vielä menee, mutta jos tekstiä on enemmän, aletaan kuulla valitusta.
Missä vaiheessa lapset yleensä jaksaa kuunnella pidempiä tarinoita, joissa ei ole kuvia?
Kommentit (29)
Yksilöllistä. Esikoiseni jaksoi alla 2-vuotiaana, kuopuslapseni paljon myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä 3-vuotiaat ovat jaksaneet kuunnella "oikeita" kirjoja. Kuika paljon lapsesi on ruudun ääressä?
Kolmen lapsen äiti
Oisko ekalla kuunnellut kuvattomia tarinoita. Kyllä se 4v kuunteli pitkiä kirjoja jos vaan oli kuva.
12 vuotiaalle aloin lukemaan Kamasutraa.
On tosi yksilöllistä. Älä pakota, mutta pienissä erin jatka vaan. Oppii tykkäämään ajan myötä jos jatkat vaan. Pidä tietysti myös kuvakirjat mukana. Pääasia, että ootte yhdessä mukavissa tunnelmissa kirjojen parissa. Älä vertaa muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä 3-vuotiaat ovat jaksaneet kuunnella "oikeita" kirjoja. Kuika paljon lapsesi on ruudun ääressä?
Kolmen lapsen äiti
Arkisin pidetään alle tunnissa ja viikonloppuisin muutama tunti telkkaria. Tabletteihin ja kännyköihin ei ole saanut koskea eikä katsota niistä videoita tai muutakaan.
Ap
3-vuotiaana luettiin paksuja Peppi-kirjoja ilman kuvia. Nyt 5-vuotiaana luetaan ihan lasten romaaneja, kuten Harry Potteria.
Meidän lapsi oli vielä tosi levoton ja luulin silloin, että rauhoittui aika myöhään kirjojen äärelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut kirjoja jo vastasyntyneelle. Varsinaisia kuvakirjoja meillä on vain muutamia, suurin osa on kuvattomia tai vähän kuvallisia satukirjoja joista vanhimmat mummoni lapsuuden ajoilta eli 60-luvulta.
Mun lapsi rakasti kuulla satuja jo 1-vuotiaana, kun laitoin satu-cd:n päälle.
Mutta tämä on yksilöllistä. Kerro lyhyt tarina ilman kuvia esim. automatkalla. Katso mitä tapahtuu.
Voit toki ajatella, että lapsesi rakastaa visuaalista taidetta. Vie taidenäyttelyihin, anna nähdä mitä erilaisimpia kuvia. Vältä tv:tä ja ruutuaikaa ylipäätänsä. Maalaa, piirrä lapsesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä opin lukemaan itse 4-vuotiaana. Isä luki mulle aina Aku Ankkaa iltasaduksi :)
Ei meillä alle kouluikäiset ole jaksaneet kuvattomia kirjoja kuunnella. Kuvakirjoja on luettu ja vasta kouluiässä ovat jaksaneet kuunnella kuvattomia kirjoja ja äänikirjoja.
Meillä lapset lukevat kyllä nyt kouluiässä paljon ja pärjäävät hienosti koulussakin (lukuaineiden keskiarvo reilusti päälle 9) eli älä huoli. Kyllä ne sitten jaksavat kuunnella, kun ikää tulee lisää. Siihen asti voitte lukea kuvakirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tykkää tutuista saduista. Muistan kuinka aikoinaan luettiin tasan kahta kirjaa. Kokeile muuten miinaa ja manua sekä pupu tupunaa. Niissä on pitempi teksti mutta silti kuvia. Musse ja helium sopii jo 5+ vuotiaalle
Ja ihan vaan reippaasti päätät että nyt luetaan uusi kirja. Sitä voi lukea vaikka parina iltana peräkkäin - kirja tulee tutuksi - voi kysyä haluaako kuulla lisää Miina ja Manu -seikkailuja...
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi rakasti kuulla satuja jo 1-vuotiaana, kun laitoin satu-cd:n päälle.
Mutta tämä on yksilöllistä. Kerro lyhyt tarina ilman kuvia esim. automatkalla. Katso mitä tapahtuu.
Voit toki ajatella, että lapsesi rakastaa visuaalista taidetta. Vie taidenäyttelyihin, anna nähdä mitä erilaisimpia kuvia. Vältä tv:tä ja ruutuaikaa ylipäätänsä. Maalaa, piirrä lapsesi kanssa.
Ironista kyllä mun lapsi ei pidä piirtämisestä. Kaikki mitä se pirtää yksin on sellaista sotkua. Pitäisi varmaan kaivaa sormivärit esiin, kun sitä ei olla tehty vähään aikaan ja vaikka siinäkin vaan sotkettiin kaikki värit yhteen, niin siitä hän sentään piti.
Ajattelen positiivisesti, koska ainakin lapsi on innoissaan musiikista, joten ehkä se luovuus löytyy sieltä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tykkää tutuista saduista. Muistan kuinka aikoinaan luettiin tasan kahta kirjaa. Kokeile muuten miinaa ja manua sekä pupu tupunaa. Niissä on pitempi teksti mutta silti kuvia. Musse ja helium sopii jo 5+ vuotiaalle
Ja ihan vaan reippaasti päätät että nyt luetaan uusi kirja. Sitä voi lukea vaikka parina iltana peräkkäin - kirja tulee tutuksi - voi kysyä haluaako kuulla lisää Miina ja Manu -seikkailuja...
Pupu Tupuna on hyvä. Pidempi teksti, mutta silti kuvia. Myös Tammen kultaisissa saduissa on kivat kuvat ja mukavat tarinat.
Mitähän se oli jotain kolmekymppinen kun oppi ymmärtämään joitain sanoja ja niiden merkityksen eli joskus silloin aloiteltiin. Tykkäsi kovasti katsella kuvia enemmänkin ja kyseli aina että mikä toi on ja mitä toi on. "Mein Kampf" oli sen mielikirja ennen kuin se edes kunnolla ymmärsi mitään. Mutta hyvä mies siitä Jussista tuli ja johtaa nykyään jotain eduskuntaa tai jotain.
Nim. Ylpee äippä
Pitkillä automatkoilla tykkäsi kuunnella satulevyjä. 2v puppesadut ja myöhemmin Eemeli, Ronja, aladdin....
Taitaa olla lapsen mieltymys että haluaako kuvakirjan vai sadun vaan kuultavaksi. Olisiko kuuntelu pelkkä kuunnelma.
Kyllä minä olen 2-vuotiaasta asti lukenut iltasatuja, hyvin maittaa.
- M