Lue keskustelun säännöt.
Miksi minusta tuntuu tältä?
09.04.2007 |
Aikuisuuden kynnyksellä, 9v sitten seurustelin 2 vuotta ihanan minua pari vuotta vanhemman miehen kanssa. Meillä oli oma asunto, paljon yhteisiä ystäviä, vakiduunit, kaikki asiat hyvin, ei juurikaan ollut riitoja tms, mies vaan jätti minut kun " sattui" tutustumaan toiseen ja oli lähdössä yk-joukkoihin.
Pari kk eromme jälkeen (hän muutti suoraan uuden tyttöystävänsä luo) hän yritti saada minua takaisin. Ei olisi väliä ikävällä maailmalla tai millään muullakaan, kunhan vain saisi minut takaisin... En suostunut vaan jatkoin omaa elämääni, ilman häntä. Vuosien varrella hän on aina ollut ajatuksissani ja jotenkin jäänyt " ihon alle" .
Tapasin aviomieheni, menimme naimisiin, saimme 2 lasta. Meillä on ihana perhe, mies on kiltti, kultainen, kaikin puolin olemme todella ihanneperhe (paitsi että asumme vuokralla emmekä tienaa huikeita summia) mutta muuten. Koti on kaunis, ruokaa kaapissa, rakastamme toisiamme, rakastamme lapsiamme. Tiedättehän. Kaikki hyvin.
Viime kesänä kuulin että tämä entinen poikaystäväni oli tavannut veljeni baarissa. Hän on myös naimisissa (saman naisen kanssa kenen vuoksi aikoinaan jätti minut) ja heillä on samanikäiset lapsetkin kuin meillä. Hän oli kovasti kysellyt minusta ja pahoitellut sitä kun aikoinaan tiemme erosivat, kännipäissään oli tunnustanut veljeni vaimolle, että jos vain olisi/tulisi vielä mahdollisuus niin... Olen samanlailla hänen " ihonsa alla" kuin hän minun.
Mulla on ihana perhe ja ihanat lapset mutta kun MÄ EN SAA SITÄ MIESTÄ POIS MUN PÄÄSTÄ!!!
Ollaan tavattu viimeksi ihan ohimennen 5v sitten, silloin ei tullut mitään tykytyksiä rintaan mutta nyt mua ahdistaa. Kuka näitä juttuja laittaa mun päähän?
Mitä mä teen? Painunko kylmään suihkuun, unelmoinko vielä, yritänkö jossain " muka vahingossa" tavata tän tyypin että näkisin kuinka se on vanhentunut ja muuttunut vai mitä? Miten tyhjään mun pään ja otan oman mieheni taas päähäni takaisin?
Mulla on ihana perhe, enkä todellakaan aio hajottaa, rikkoa tai menettää tätä mitä mulla on. Miten pääsen eroon " vanhasta suolasta" ?
Kommentit (3)
Sanopa muuta, olen tuota paljon miettinyt! Elämä on vain kummallista joskus... Mutta jos ei koskaan mene ajatuksia pidemmälle, niin asiat on silti paremmin kuin monella muulla avioliitossaan! Niin toivoisin miehenikin ajattelevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina on se syy miksi on rakastuttu joskus ja se säilyy. Toisaalta aina on se syy miksi on erottu, ja sekin tarvis muistaa.
Melkein kuin olisin omasta elämästäni lukenut! Minullakin on ihana mies ja perhe, molemmilla hyvä työ, kaikki elämässä tosi hyvin.
Viime kesänä törmäsin uudelleen ensirakkauteeni, josta on enemmän aikaa kuin tuo 9 vuotta sinulla ap! Minäkin olen usein vuosien aikana miettinyt mitä hänelle kuuluu, nähnyt untakin, ja laittanut kaiken vain sen piikkiin että kyseessä oli " se ensimmäinen" .
Ja sitten nähtiin... Kaikki palasi mieleen kuin se olisi tapahtunut viime viikolla! Hänelläkin on perhe, samanikäiset lapset kuin minulla. Tietyistä syistä vaihdettiin myös sähköpostiosoitteita, ja alettiin pitää yhteyttä. Kävi ilmi, että myös tuo mies on miettinyt minua, samalla tavalla nähnyt unia jne. Aikaa on kulunut nyt kuukausia, pidämme yhteyttä päivittäin mutta emme ole nähneet kesän jälkeen. En tiedä haluankokaan sitä, meistä kumpikaan ei aio perhettään jättää tms. tämän takia. En tiedä mitä tulevaisuus tuo, mutta juuri nyt on kuitenkin hyvä näin. Olen onnellinen siitä, että tavattiin uudelleen, mietin häntä melkein koko ajan ja ikävöinkin... Mutta en tiedä uskaltaisinko koskaan mitään muuta tehdäkään. Tavallaan koen pettäväni miestäni koska hän ei tästä tiedä, tavallaan en, koska mitään fyysistä ei ole tapahtunut.
Ymmärrän siis sinua ja ajatuksiasi ja tunteitasi - en koskaan olisi voinut kuvitella että minulle käy näin, mutta sitten vain kävi.