IS: Artisti Bess on vapaaehtoisesti lapseton

Vierailija kirjoitti:

Onhan se rohkeaa jos jättää täyttämättä elämän tärkeimmän tarkoituksen ja jättää kokematta ihmisen tärkeimmän suhteen, äiti-lapsisuhteen kokematta. 

Elämä on periaatteessa täysin turhaa, mutta elämänlahjan antaminen tekee siitä edes jotenkin tarpeellisen. 

Miten, kun sen lapsen elämä on tuolla filosofialla täysin yhtä turhaa? Turhuuden monistamistahan tuo lisääntyminen vain on sitten eikä mitään tarpeellisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rohkeaa siinä on, että ei hommaa lapsia? 

Se on laiskuutta ja pelkuruutta. 

Pelkuruutta varmaan sitten jos ei viisautta etten hanki lasta sodanuhan alla. Tehkää tee viisaat niin.

Ei lapsia laiteta sinne rintamalle ja 18 vuoden päästä ku sil pojalla on kutsunnat Putin on ollu jo kuolleena yli vuosikymmenen.

Oletko noin yksinkertaisen tyhmä ? Toivottavasti et ole mennyt lisääntymään. 

Sinä oot se tyhmä tässä. Suomalaislapsia kuoli 1939-1945 ihan yhtä vähän ku 1938 tai 1946kin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja kuuluu elämään.

Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen.

Maailma on jo nyt ylikansoitettu. Lapsien hankkiminen on merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. Lasten hankkiminen kuormittaa ympäristöä valtavasti. Lasten hankkiminen tekee ihmisestä köyhän ja rajoittuneen kun jää elämä elämättä ja maailma näkemättä.

Suomi on alikansotettu ja Bangladesh, Indonesia ja Nigeria ylikansotettu.

Kyllä kun katsoo ympärille, olen aivan toista mieltä.

No joo. Mieheni seurusteli joskus muutaman vuoden vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kanssa. Tai niin hän kuvitteli. Tapasivat miehen erottua juuri nuoruudenliitostaan. Mies kertoi heti avoimesti, että ero tuli koska hän EI KOSKAAN halua omia lapsia ja vaimo halusi. Lapset olivat siis miehelle kynnyskysymys. Ei ongelmaa, silloin reilu kolmikymppinen nainen ei itsekään halua koskaan lasta.

Kuluu muutama vuosi ja kuinka ollakaan, alkaa lapsen mankuminen ja sinnikäs taivuttelu josko mies muuttaisi mielensä. Kiirekin kuulemma on koska kas vain, nainen on vuosia aiemmin YRITTÄNYT TULLA RASKAAKSI ja silloin on selvinnyt että alkion kiinnittyminen on haasteellista.

Tuli ero, mies sai kuulla vieneensä naisen parhaimmat hedelmöittymisvuodet ja pilanneensa naisen elämän. Mies sitten kysyi naiselta miksi hän aluksi sanoi ettei halua lasta. Nainen vastasi ettei ollut varma ja halusi miehen kanssa suhteeseen. Miehen varakkuudella saattaa olla tai saattaa olla olematta tekemistä asian kanssa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja kuuluu elämään.

Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen.

Maailma on jo nyt ylikansoitettu. Lapsien hankkiminen on merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. Lasten hankkiminen kuormittaa ympäristöä valtavasti. Lasten hankkiminen tekee ihmisestä köyhän ja rajoittuneen kun jää elämä elämättä ja maailma näkemättä.

Suomi on alikansotettu ja Bangladesh, Indonesia ja Nigeria ylikansotettu.

Kyllä kun katsoo ympärille, olen aivan toista mieltä.

Ootko nyt Nigeriassa ja haluat sinne porukkaa lisää 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rohkeaa siinä on, että ei hommaa lapsia? 

Se on laiskuutta ja pelkuruutta. 

Pelkuruutta varmaan sitten jos ei viisautta etten hanki lasta sodanuhan alla. Tehkää tee viisaat niin.

Ei lapsia laiteta sinne rintamalle ja 18 vuoden päästä ku sil pojalla on kutsunnat Putin on ollu jo kuolleena yli vuosikymmenen.

Oletko noin yksinkertaisen tyhmä ? Toivottavasti et ole mennyt lisääntymään. 

Sinä oot se tyhmä tässä. Suomalaislapsia kuoli 1939-1945 ihan yhtä vähän ku 1938 tai 1946kin

Niin, kun laitettiin suuri osa Ruotsiin pakoon. Sanotaan vaikka nyt etten tee lapsia näin sekaisin olevaan maailmaan. Jos osaisit käsittää tämän asian yksinkertaistettuna. Ja hae itsellesi jotain apua jos sinulla on lapsi ja kun olet näin teinin asteella ja aggressiivinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja kuuluu elämään.

Lasten hankkiminen tekee ihmisestä aikuisen.

Maailma on jo nyt ylikansoitettu. Lapsien hankkiminen on merkki epäkypsyydestä ja itsekkyydestä. Lasten hankkiminen kuormittaa ympäristöä valtavasti. Lasten hankkiminen tekee ihmisestä köyhän ja rajoittuneen kun jää elämä elämättä ja maailma näkemättä.

Suomi on alikansotettu ja Bangladesh, Indonesia ja Nigeria ylikansotettu.

Kyllä kun katsoo ympärille, olen aivan toista mieltä.

Ootko nyt Nigeriassa ja haluat sinne porukkaa lisää 

Et käy täysillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä rohkeaa siinä on, että ei hommaa lapsia? 

Se on laiskuutta ja pelkuruutta. 

Pelkuruutta varmaan sitten jos ei viisautta etten hanki lasta sodanuhan alla. Tehkää tee viisaat niin.

Ei lapsia laiteta sinne rintamalle ja 18 vuoden päästä ku sil pojalla on kutsunnat Putin on ollu jo kuolleena yli vuosikymmenen.

Oletko noin yksinkertaisen tyhmä ? Toivottavasti et ole mennyt lisääntymään. 

Sinä oot se tyhmä tässä. Suomalaislapsia kuoli 1939-1945 ihan yhtä vähän ku 1938 tai 1946kin

Niin, kun laitet

Hae sä apua jos sota pelottaa sua pelkuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan se rohkeaa jos jättää täyttämättä elämän tärkeimmän tarkoituksen ja jättää kokematta ihmisen tärkeimmän suhteen, äiti-lapsisuhteen kokematta. 

Elämä on periaatteessa täysin turhaa, mutta elämänlahjan antaminen tekee siitä edes jotenkin tarpeellisen. 

Mä olisin mielelläni jättänyt mun äiti-lapsi suhteeni kokematta, vaikka se tarkoittaisi sitä ettei mua olisi olemassa. 

Oikeasti, parempi että ne jotka eivät äidiksi halua tai tietävät etteivät kykene, siihen ryhdy. 

Suurin osa ihmisistä kykenee olemaan vanhempi vaikka luulee että ei kykene. Se tapahtuu niin että lapsen saaminen tekee aikuiseksi. Siksi kykenee, vaikka ei ilman lasta siihen uskokaan. Minulle kävi näin. 

Entä ne tuhansien huostaanotettujen lasten "aikuiset" vanhemmat?

Toinen tapaus tulee mieleen: kaveri ei koskaan halunnut äidiksi. Jotain omaan äitiin liittyvää traumaa siellä taustalla, en ole kysellyt tarkemmin. Eli pitkässä suhteessa kunnes alkoi epäillä, että miehellään on jotain tutun naisen kanssa meneillään. Mies alkoi puhua erosta tai tauosta -ja kuinkas siinä kävikään, että hormonaalinen ehkäisy petti juuri silloin. Mies halusi valitettavasti silti erota ja aavistus toisesta naisesta osui oikeaan.

Yhdellä kaverillani oli lapsiluku ns täynnä. Sitten hän tapasi itseään huomattavasti nuoremman miehen ja rakastui. Suhde oli alusta asti vaikea, koska mies olisi kai halunnut perinteisen suhteen, jossa tavataan, opiskellaan, valmistutaan, hankitaan yhteinen asunto ja sitten perhe, eikä ole painolastina entisiä suhteita ja lapsia. Kun on-off suhde oli lopullisesti kariutumassa, petti hormonaalinen ehkäisy. Mies sai perheensä, ei ihan niinkuin olisi toivonut, mutta kuitenkin, ja nainen sai suhteensa.

Näitten tarinoitten moraali on se, etten itse uskoisi ennen biologisen ikkunan sulkeutumista yhteiseen sopimukseen siitä ettei lapsia hankita (tai hankita enää lisää). Tiedän henkilökohtaisesti ainakin kymmenkunta suhdetta jossa tuo lupaus rikottiin tavalla tai toisella. Syynä joko halu pitää suhteesta kiinni, tai ihan vauvakuume.

Vierailija kirjoitti:

Jos on mieluisa elämä ilman lapsia, niin miksi niitä pitäisi hankkia? Mä ainakin nautin elämästäni ja arjestani, kun ei tarvitse olla koko ajan läsnä jotain toista ihmistä varten. Ei tarvitse huolehtia kenenkään toisen syömisistä, henkisistä tarpeista, ajankäytöstä, nukkumaan menoista, heräämisistä jne.

Itse koen lapsettoman elämäni miellyttävän huolettomana. Arkeni on seesteistä ja rauhallista. Jos haluan työpäivän jälkeen vain rojahtaa sohvalle loppuillaksi, niin voin sen tehdä hyvällä omatunnolla eikä tarvitse olla ketään varten.

Olen tyytyväinen, kun päätin elää niinkuin haluan enkä sen takia kokenut sosiaalista painetta perustaa perhettä, vaikka nuoruuden kaverit alkoivat yksi kerrallaan lisääntyä. Se oli heidän päätöksensä elää elämä. Tämä oli minun päätökseni.

Mun ainoani on pian 18. Alkaa pukata pienimuotoista kriisiä päälle elämän tuntuessa merkityksettömältä. Sitä on vaikea kuvailla, mutta kun elämässä ei ole sellaista viikko viikolta muuttuvaa ja elävää jatkumoa se alkaa tuntua murmelin päivältä. Ja harrastan kyllä ja matkustan. Työkin on suht vaativaa. Parisuhde ok. Ystäviä tapaan pari kertaa kuussa. Vanhemmat ikääntyy ja kaipaa virkistystä ja huolenpitoa. Kaikki on hyvin. Mutta silti kaikki tuntuu suorittamiselta ja hiljaiset rauhalliset hetket ilman tekemistä ei enää tuo onnen tunnetta, vaan levottomuuden. En tiedä, tuntuu, että jos olisin elänyt koko elämäni näin, se olisi ollut tyytymistä tyhjään elämään ilman mitään tarkoitusta, muuta kuin etsiä itselle mielihyvän lähteitä kunnes nekin on koettu jo niin monesti ettei ne tunnu enää miltään. 18 vuoteen mahtuu ero ja rakastuminen ja suuret elämänmuutokset ja silti elämäni parhaat vuodet oman lapsuuden lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Näitten tarinoitten moraali on se, etten itse uskoisi ennen biologisen ikkunan sulkeutumista yhteiseen sopimukseen siitä ettei lapsia hankita (tai hankita enää lisää). Tiedän henkilökohtaisesti ainakin kymmenkunta suhdetta jossa tuo lupaus rikottiin tavalla tai toisella. Syynä joko halu pitää suhteesta kiinni, tai ihan vauvakuume.

Sitä varten on sterilisaatio ja vasektomia, joilla voi todistaa olevansa tosissaan velauden suhteen.