Mistäköhän johtuu että 3.vuotias tyttöni muuttuu mahdottomaksi uhmaikäiseksi silloin kun

Esimerkki: Kun lähdemme pois puistosta, niin tämä toinen lapsi on jo valmiina meidän seisomalaudallamme (hänen äitinsä ei ikinä reagoi tällaisiin tilanteisiin mitenkään. Ikäänkuin odottaa että jos jollekkin ei sovi, täytyy se toisen myös kieltääkin).

Jos omani tekisi näin, uskoakseni kieltäisin häntä tai kehottaisin ainakin kysymään luvan.



ap

Eikö kenelläkään ole ollut vastaavaa tilannetta?



ap

Voisiko tytärtäsi ärsyttää tämän toisen lapsen käytös. Voisiko tuntua, että vaikka aikuisen silmään kaveri on kiltti ja tavallinen, samanikäinen kokee hänet jotenkin pitelemättömänä, saattaa tehdä yks kaks mitä vaan ja kukaan ei kiellä. Jospa lapsesi ajattelee, ettei pärjää tälle tytölle. Ehkä toisaalta kaipailee seuraa ja on osaltaan kivakin kaveri. Tyttösi saattaa myös vaan reagoida voimakkaasti sosiaalisen tilanteen muutokseen. Ei olla äidin kanssa kaksin, ja sinäkin varmaan jätät hänet vähemmälle huomiolle luonnollisesti, koska puhut tämän toisen äidin kanssa. Muuten, juttele tästä lapsesi kanssa, kysy mikä on ja vinkki, pyydä joskus tyttöä teille kylään ilman äitiään.

Eli, jos sinä kiellät ja komennat omaasi kokoajan ja toista ei mistään, niin rupeaahan se ärsyttämään itse kutakin?



Vaikeita tilanteita jos samassa puistossa käytte.



Sopikaa yhteiset puistosäännöt!

Juu, hyvä huomio oli tuo toisen pitelemättömyys. Ehkä itse vahdin haukkana omani tekemisiä ja olen kärkkäänä niistä sanomassa, vaikka toiselle samat sallitaankin....



ap