Suostuin kävelytreffeihin, vaikka salaa haaveilin romanttisesti illallisesta hienossa ravintolassa
Kynttilöitä, ruusuja, mies ottaisi takkini ja maksaisi laskun...
Jotenkin en osannut kuitenkaan kieltäytyä ja nyt harmittaa. Sisimmässäni kai jotenkin en usko ansaitsevani muuta kuin kävelyn tai kupin kahvia.
Miten osaisin torjua miehen nätisti? Tämä juttu ei vain tunnu hyvältä.
Kommentit (182)
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä teidän naisten kitinää tässä asiassa. Jos teille on ongelma mennä kävelytreffeille, niin älkää menkö. Teidän persoonat ei silloin mätsää. Mä tykkään kävelytreffeistä luonnossa. Arvostan luontoa ja sellaisia on aina miehetkin, kenen kanssa treffaan.
Ja ihan aidosti jos sitä kemiaa on, voi järven/meren rannassa olla todella romanttista. Huomattavasti romanttisempaa kuin väkisin väännetyssä ravintolassa. Näin sen itse näen. Yhdet parhaimmat treffit ikinä oli nimen omaan kävelytreffit. Treffit oli toiset ja mies vei minut autollaan aivan todella upealle paikalla, jossa kiivettiin ylös. Olin niin kiitollinen ja sanoinkin sen hänelle. Hän kertoi arvanneensa, että minä osaisin arvostaa sitä paikkaa. Hän siis oli osannut lukea mun profiilia täysin oikein ja panosti siihen.
Eli siis, kyse on arvoista ja luonne-eroista. Eikö se ole hyvä, että tämä selviää heti? Ja ei, koskaan kävelytreffejä ehdotta
Niin. Näissä toki kokemukset puhuu. Itselläni ne kävelytreffit on ollut luokkaa pururadan puolikas.
Toiste en laittaudu tuollaisia treffejä varten. Jos lähden, niin menen juuri kuten lenkille normaalistikin lähden, eli käymättä suihkussa, meikittä, kuluneista verkkareissa jne. Ja hölkkään kuten normaalistikin. Lenkillehän sitä ollaan tultu.
Niin varmasti. 😄