Suostuin kävelytreffeihin, vaikka salaa haaveilin romanttisesti illallisesta hienossa ravintolassa

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mä suostuin ajamaan kartingia, vaikken osaa 😅

Huippua! Kuulostaa ihanilta treffeiltä! 😀

Ne oli 😍 Hauskaa, ku oltiin niin samiksia, että meille meni samankokoiset haalarit ja kypärät 😄

Sen jälkeen mentiin huvipuistoilemaan 🎢🎡🎠😎

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mä suostuin ajamaan kartingia, vaikken osaa 😅

Huippua! Kuulostaa ihanilta treffeiltä! 😀

Ne oli 😍 Hauskaa, ku oltiin niin samiksia, että meille meni samankokoiset haalarit ja kypärät 😄

Sen jälkeen mentiin huvipuistoilemaan 🎢🎡🎠😎

Ihan parasta! Tuliko siitä mitään? 😍

Vai oliko vain hauska päivä? 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nykyaikaan kuuluu se, että kumpikin maksaa oman laskunsa eikä lokkeile toisen kukkarolla.

Miehet tarjoaa, pojat eivät 

Miksei naiset voi avata kukkaroaan.vai onko se koska olette palkintoja miehelle?

Jokainen saa tehdä kukkarollaan mitä haluaa.

Ei kuulu sinulle. 

Nainen on aina miehen omaisuutta.

Mies on naisen pää, ja nainen tekee päällään mitä haluaa.

Olen täysin samaa mieltä. Nainen ei kykene ajattelemaan itse ja siksi miehen pitää tehdä sekin naisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Mä suostuin ajamaan kartingia, vaikken osaa 😅

Huippua! Kuulostaa ihanilta treffeiltä! 😀

Ne oli 😍 Hauskaa, ku oltiin niin samiksia, että meille meni samankokoiset haalarit ja kypärät 😄

Sen jälkeen mentiin huvipuistoilemaan 🎢🎡🎠😎

Ihan parasta! Tuliko siitä mitään? 😍

Vai oliko vain hauska päivä? 😊

Oli hauska päivä, ja sovittiin että otetaan uusiksi 😄

Miehen kuuluu aina maksaa ja naisen kuuluu aina hyötyä miehestä rahallisesti!!!

Friend zone on täynnä miehiä jotka ei maksa naiselle asioita. Mies otetaan vain taloudellisen hyödyn takia ja jos mies paljastaa ensi treffeillä että ei maksa naisen illallista vaan vaatii naista maksamaan omat ruokansa niin ei se tule täyttämään rooliaan maksajan myöskään parisuhteessa eikä semmoista miestä kannata ottaa puolisoksi. Miehen ainoa arvo on irti saatava taloudellinen hyöty mikä paljastuu anteliaisuutena. Kaikkeen muuhun nainen pystyy itsekin. Naisen kannattaa aina valita mahdollisimman kallis treffi kohde että pystyy testaamaan miehen anteliaisuuden

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyydän naisen ulkoilutreffeille juuri siksi, että se karsii kaltaisesi lokit pois. Oletat, että olet maailman keskipiste ja että sinua passataan sekä tarjotaan hieno ja kallis illallinen, vaikka mies ei jumalauta edes tunne sua. Ventovieraan siis tahdot jalkojesi eteen matelemaan. Ei kiitos. Illallisten aika on myöhemmin. Pidän henkisesti tasokkaista naisista.

Illallisten aika on myöhemmin? Tarkoitatko ei koskaan? Jos olet parisuhteessa ja menette ravintolaan syömään, niin odotatko silloinkin että molemmat maksavat omansa?

Ei, kyllä silloin voi maksaa. Mies ajattelee, että hän maksaa siitä rämemajasta :D

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuuluu aina maksaa ja naisen kuuluu aina hyötyä miehestä rahallisesti!!!

Friend zone on täynnä miehiä jotka ei maksa naiselle asioita. Mies otetaan vain taloudellisen hyödyn takia ja jos mies paljastaa ensi treffeillä että ei maksa naisen illallista vaan vaatii naista maksamaan omat ruokansa niin ei se tule täyttämään rooliaan maksajan myöskään parisuhteessa eikä semmoista miestä kannata ottaa puolisoksi. Miehen ainoa arvo on irti saatava taloudellinen hyöty mikä paljastuu anteliaisuutena. Kaikkeen muuhun nainen pystyy itsekin. Naisen kannattaa aina valita mahdollisimman kallis treffi kohde että pystyy testaamaan miehen anteliaisuuden

Naisten kannattaa treffata vain ihramahaisia sokeri-isukkeja. He vetävät satasen seteleitä lompakosta tosta vaan.

Mitä, jos miehellä ei ole rahaa ravintolaillalliseen? Mielestäni kävelytreffit on oikein hyvä vaihtoehto. Olen tällä hetkellä ollut yli 11 vuotta naimisissa (15 vuotta siitä kun tavattiin) enkä enää tunne tapoja, joita nykyään käytetään treffailussa. Aloimme seurusteleen, kun olimme vähän yli 20 vuotiaita. Kävimme treffeillä usein makuunissa (karkkikauppa :D) ja kävelimme niiden isojen karkkikauppaostosten jälkeen kotiin pelailemaan lautapelejä, useinmiten Aliasta. Ja kyllä, nämä olivat meidän treffejä!!! Ja tässä sitä ollaan <3 

... niin ja meillä kummallakaan ei olisi ollut varaa ravintolaillallisiin.

Kannattaa ensin valita itselle sopiva tapa treffata. Sen jälkeen valitset treffikumppanin, joka suostuu kyseisillä treffeille. Kaikki muut kylmästi vain luiskaan.

Nuorempana kavin paljon treffeilla. Oli kaikenlaisia. Kavelya ja ravintolaa. Jokainen treffi omalla tavalla hieno.

Muistiin kuitenkin jaivat sellaiset, jotka panostivat. Tulivat hakemaan kukkien ja suklan kera, jopa runon. Mutta nama miehet halusivat vaimon, koska yhdenkin kanssa kolmannet treffit olivat perheen kanssa sienimetsaan. Mika oli oikeasti aika kiva.

Aviomiehes haki aina niin, etta oli vichy pullo ja tuore kahvi mukitelineessa. Vei hienoon ravintolaan/matkalle/ kylpylaan ja kun vei takaisin kotiin otti upean kukkakimpun takakontista. Niilla muistoilla mennaan.. oli romanttista aikaa.

Itse kun lähden kävelylenkille, niin lähden meikittä ja tukka pikaponnarilla. Vaatteet saa mennä muutamankin lenkin ajan ennen pesua, suihkussa käyn tietysti vasta lenkin jälkeen.

Ja kävelylenkkini on sellaiset 10-20km. 10km menee reippaalla vauhdilla, 20km vähän hitaammalla.

En kyllä vaan ymmärrä, miten tuohon saa treffit sekoitettua. Sellaisille lähden mieluummin siisteissä vaatteissa, hiukset ja meikit laitettuna. Ja istutaan alas tutustuen rauhassa. 

Myöhemmin voidaan sitten lenkkeillä yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kavin paljon treffeilla. Oli kaikenlaisia. Kavelya ja ravintolaa. Jokainen treffi omalla tavalla hieno.

Muistiin kuitenkin jaivat sellaiset, jotka panostivat. Tulivat hakemaan kukkien ja suklan kera, jopa runon. Mutta nama miehet halusivat vaimon, koska yhdenkin kanssa kolmannet treffit olivat perheen kanssa sienimetsaan. Mika oli oikeasti aika kiva.

Aviomiehes haki aina niin, etta oli vichy pullo ja tuore kahvi mukitelineessa. Vei hienoon ravintolaan/matkalle/ kylpylaan ja kun vei takaisin kotiin otti upean kukkakimpun takakontista. Niilla muistoilla mennaan.. oli romanttista aikaa.

Mitä rumempi mies, sitä enemmän mies joutuu panostamaan treffeillä. Tulokset ovat heillä silti erittäin huonoja. Komean miehen ei tarvitse panostaa juuri mitään treffeillä, mutta tulokset ovat silti erittäin hyviä. Ruma mies yrittää kompensoida puutteet ulkonäössä rahalla. Jos nainen vaatii ökyensireffejä, mies tietää heti naisen pitävän miestä rumana.

Vierailija kirjoitti:

Naapurintytöille tarjotaan kävelytreffejä ja taskusta pastilli. Näyttäville naisille illallistreffejä samppanjalla. 

Taskusta pastilli 😂😂😂👌🏻👌🏻👌🏻

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ehkä jos ollaan nuoria ja kauniita. Taidataalailla vanhaa suomi-filmi fantasiaa Tauno Palon ja Ansa Ikosen kuumasta latoromanssista. Kyllä maaseudulla asuu Huutokauppakeisarien tapaisia "white trash isäntiä ja emäntiä", jossa nainen muistuttaa enemmän just tuvan tanttaa kaulimen kanssa. Vrt hyvin pukeutunut city-ihminen joka vaikka meikkaa jne.köy salilla ja huolehtii ulkonäöstään, sekä haluaa enemmän ravintola-treffeille kuin lenkille ja deitin myös näyttävän joltain."

 

Eiköhän nykyään olla lähinnä nuoria ja li havia?

Kauniit ja fiksut nuoret ei ole. Maalla on sellaisiakin.

Olenko minä muuttumassa nyt kauniiksi ja fiksuksi, koska laihdutan? =)

Tyhmän miehen kirjoittama tyhmä provo.

Ja muuten tuohon ajatukseen "illallisten aika on sitten myöhemmin".

Olen tässä elämän varrella huomannut, että sitä "sitten myöhemmin" -hetkeä harvoin tulee. Jos toinen ei koe minua heti panostamisen arvoiseksi, niin ei se siitä mihinkään ole myöhemmin muuttunut.

Nettitreffeissä ei juu tunneta vielä toisia, mutta kyllähän joku mielikuva on muodostunut kun treffien sopimiseen asti on päästy. Että se miltä näytän ja minkälainen toisen mielikuvassa olen, kokeeko hän minun tapaamiseni panostamisen arvoisena? Vai onko mielikuva minusta sellainen, ettei näe tarvetta panostaa, kun ei koe suurena menetyksenä jos saan treffeistä niin välinpitämättömän vaikutelman, etten halua nähdä uudestaan.

Tästä on ainakin omalla kohdallani kyse. Ja sehän btw ei tarkoita nyt sitä kallista ravintolaa, vaan jotain tekemistä jonka keskustelun perusteella kokee meitä yhdistävän, kuten jonkin aihepiirin museo, jokin tapahtuma tms.

Vierailija kirjoitti:

Nuorempana kavin paljon treffeilla. Oli kaikenlaisia. Kavelya ja ravintolaa. Jokainen treffi omalla tavalla hieno.

Muistiin kuitenkin jaivat sellaiset, jotka panostivat. Tulivat hakemaan kukkien ja suklan kera, jopa runon. Mutta nama miehet halusivat vaimon, koska yhdenkin kanssa kolmannet treffit olivat perheen kanssa sienimetsaan. Mika oli oikeasti aika kiva.

Aviomiehes haki aina niin, etta oli vichy pullo ja tuore kahvi mukitelineessa. Vei hienoon ravintolaan/matkalle/ kylpylaan ja kun vei takaisin kotiin otti upean kukkakimpun takakontista. Niilla muistoilla mennaan.. oli romanttista aikaa.

En suosittele runon kirjoittamista, jos oikeasti ei osaa. Itse luen paljon, ja todellakaan ei tee vaikutusta mikään amatöörin kirjoittama runo. Kaikkein kamalimpia ovat aikuisten riimittelyt, joissa usein menee rytmi ja jopa se riimikin vähän pieleen. Toki tavallaan symppistä, että panostetaan, mutta tämä on nimenomaan se, missä kohtaa voi tehdä lähinnä tahattoman koomisen vaikutelman.

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten tuohon ajatukseen "illallisten aika on sitten myöhemmin".

Olen tässä elämän varrella huomannut, että sitä "sitten myöhemmin" -hetkeä harvoin tulee. Jos toinen ei koe minua heti panostamisen arvoiseksi, niin ei se siitä mihinkään ole myöhemmin muuttunut.

Nettitreffeissä ei juu tunneta vielä toisia, mutta kyllähän joku mielikuva on muodostunut kun treffien sopimiseen asti on päästy. Että se miltä näytän ja minkälainen toisen mielikuvassa olen, kokeeko hän minun tapaamiseni panostamisen arvoisena? Vai onko mielikuva minusta sellainen, ettei näe tarvetta panostaa, kun ei koe suurena menetyksenä jos saan treffeistä niin välinpitämättömän vaikutelman, etten halua nähdä uudestaan.

Tästä on ainakin omalla kohdallani kyse. Ja sehän btw ei tarkoita nyt sitä kallista ravintolaa, vaan jotain tekemistä jonka keskustelun perusteella kokee meitä yhdistävän, kuten jonkin aihepiirin museo, jokin tapahtuma tms.

Ensin pitää ilmaiseksi varmistua siitä, että molemmat tuntevat kemiaa. Vasta sitten voi mennä ravintolaan syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja muuten tuohon ajatukseen "illallisten aika on sitten myöhemmin".

Olen tässä elämän varrella huomannut, että sitä "sitten myöhemmin" -hetkeä harvoin tulee. Jos toinen ei koe minua heti panostamisen arvoiseksi, niin ei se siitä mihinkään ole myöhemmin muuttunut.

Nettitreffeissä ei juu tunneta vielä toisia, mutta kyllähän joku mielikuva on muodostunut kun treffien sopimiseen asti on päästy. Että se miltä näytän ja minkälainen toisen mielikuvassa olen, kokeeko hän minun tapaamiseni panostamisen arvoisena? Vai onko mielikuva minusta sellainen, ettei näe tarvetta panostaa, kun ei koe suurena menetyksenä jos saan treffeistä niin välinpitämättömän vaikutelman, etten halua nähdä uudestaan.

Tästä on ainakin omalla kohdallani kyse. Ja sehän btw ei tarkoita nyt sitä kallista ravintolaa, vaan jotain tekemistä jonka keskustelun perusteella kokee meitä yhdistävän, kuten j

Ensin pitää ilmaiseksi varmistua siitä, että molemmat tuntevat kemiaa. Vasta sitten voi mennä ravintolaan syömään.

Se vaan, että minä en ole lähdössä niille treffeille kemiaa tsekkaamaan, jos toinen kokee ettei tapaamiseeni kannata panostaa kävelylenkkiä tai "ihan sama, päätä sä" -kommenttia enempää. Kuten sanottu, tähän mennessä jos toinen ei ole nähnyt minua heti panostamisen arvoisena, ei se tilanne ole muuksi muuttunut. Olen ollut sitten sellaisessa "kattellaan kunnes parempaa löytyy" -sijalla.

Veikkaan, että esim. miss universumia tuskin vietäisiin eka varuiksi vain kävelylle kemiaa varmistelemaan, ja myöhemmin sitten joskus oikeille treffeille.

Mä en ymmärrä teidän naisten kitinää tässä asiassa. Jos teille on ongelma mennä kävelytreffeille, niin älkää menkö. Teidän persoonat ei silloin mätsää. Mä tykkään kävelytreffeistä luonnossa. Arvostan luontoa ja sellaisia on aina miehetkin, kenen kanssa treffaan. 

Ja ihan aidosti jos sitä kemiaa on, voi järven/meren rannassa olla todella romanttista. Huomattavasti romanttisempaa kuin väkisin väännetyssä ravintolassa. Näin sen itse näen. Yhdet parhaimmat treffit ikinä oli nimen omaan kävelytreffit. Treffit oli toiset ja mies vei minut autollaan aivan todella upealle paikalla, jossa kiivettiin ylös. Olin niin kiitollinen ja sanoinkin sen hänelle. Hän kertoi arvanneensa, että minä osaisin arvostaa sitä paikkaa. Hän siis oli osannut lukea mun profiilia täysin oikein ja panosti siihen. 

Eli siis, kyse on arvoista ja luonne-eroista. Eikö se ole hyvä, että tämä selviää heti? Ja ei, koskaan kävelytreffejä ehdottaneet miehet eivät ole olleet sellaisia, että panostusta ei tule. Itse asiassa aika usein jopa päinvastoin. 

Olen kyllä käynyt eka treffeillä syömässä ja joskus vielä todella kalliissa paikassa. Arvostan toki sitäkin, mutta se ei ole minulle mieleisin ensitreffi paikka.