Lue keskustelun säännöt.
Kehollisuudesta puhuvat vaikuttavat lapsellisilta
05.09.2025 |
Olen tässä miettinyt nykyaikaamme. Suurin osa mediassa ja somessa leijuvasta puheesta liittyy kehollisuuteen: ylipaino, kehopositiivisuus, erityisherkkyys, päihteet, liikkuminen ja urheilu, seksi.
Jotkut jauhaa aivan tolkuttoman paljon omaan kroppaan liittyvistä asioista, oli se sitten aineenvaihdunta, hemoglobiini, voimaharjoittelu, parasympaattisen hermoston rauhoittaminen jne.
Minusta tämä jatkuva kehopuhe on kuin lapsia kuuntelisi. Totta kai kivuton elämä ja nautinto kuuluvat ihmiselämään mitä suurimmassa määrin, mutta eivätkö ihmiset ymmärrä miten minäkeskeiseltä ja - anteeksi nyt vain - vajaalta kuulostaa kun puhe ja somepostaukset keskittyvät siihen, miltä kehossa tuntuu? Mikseivät henkiset tai vaikka hengellisetkin asiat herätä samanlaista innostusta?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Tämän keskustelun avaaminen oli kuin olisin kotiini tullut - kiitos aloittajalle! Että korpeaa tämä loputon tunnesössötys ja omassa itsessä vellominen...
Kiva kuulla että muitakin korpeaa! Läheisiltä siedän tunteista puhumista kyllä, mutta töissä ja harrastuksissa menee hermot kun ei voi puhua mistään laajemmin ihmisiä yhdistävistä asioista. Tai niiden omien fiilisten taustalla vaikuttavia mekanismeja ei yhtään osata reflektoida.
Sen sijaan usein jonkun yksittäisen ihmisen keholliset haasteet avaa keskustelun, joka sitten vyöryttää vertaistuellisen aallon eri kremppoja ja niiden hoitokeinoja. Kauhistuttaa jo nyt vanhuus jos tämä tästä vielä pahenee!
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kehollisuus ja hengellisyys sulkevat toisensa pois? Molemmat on tärkeitä. Sun käsitys sanasta kehollisuus on kyllä tosi kaukana siitä, miten mä sen ajattelen.
Eikös se ole se vanha juttu, että on helpompi valittaa kipeästä polvesta kuin sydänsuruista? Kehotuntemukset yms. kuuluvat samaan sallittuun small talkiin kuin sää. Jos pitäisi oikeasti puhua oikeista asioista moni ei uskalla, kehtaa, ei löydä sanoja kertomaan, joten on kuulijankin vastuulla tarkentaa mitä toinen tarkoittaa jollakin tuntemuksellaan tai väittäesssään eriyisherkkyytensä vuoksi kokevan asian tavalla x. Inhoan niin paljon sitä uikutusta, että siksi kiusallanakin tarkennan ja sitten koetaan syvää suuttumusta minua kohtaan tai ahdistusta kysyessäni niin tarkkaan. Hah!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hengellisistä asioista ei nykyään ole sovelias puhua julkisesti. Eihän edes poliitikot tahdo kertoa uskonnollista suuntaumustaan.
Miksi pitäisi, se on henkilökohtainen asia.
Uskonto ei ole missään mielessä henkilökohtainen asia. Uskonnot ovat yhteiskunnallisia liikkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän myös kiusallisena kun naisporukassa puhe kiertää eri krempoissa ja joogavinkeissä. Voisi joskus puhua vaikka politiikkaa.
Politiikka on vähän arka aihe nykyään kun kahtiajako on niin voimakasta.
Toisaalta haluaisin kyllä tietää jos joku kaverinani pitämäni olisikin salaa nzi.
Kun et ole samaa mieltä kuin tietyt naiset sinua voidaan alkaa haukkumaan erilaisilla haukkumasanoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni saa kuvan tästä, että AP on enemmänkin se lapsi eikä ymmärrä vaan miksi siitä keskustellaan? Ja siksi projosoi omat tuntemuksensa lapsena olemisena muihin?
Loppujen lopuksi se miten sinun kehosi toimii vaikuttaa siihen miten henkisesti toimit. Jos keho ei toimi oikein ei toimi myöskään se "henkisyys".
Käyn salilla ja pukkariin mennessä kuljen ryhmäliikuntasalin ohi. Joka kerta tulee vähän oksennusta suuhun kun aikuisille lässytetään kuin joillekin pikkulapsille. Annetaan itsellemme aplodit, me ollaan niin ihquja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyn salilla ja pukkariin mennessä kuljen ryhmäliikuntasalin ohi. Joka kerta tulee vähän oksennusta suuhun kun aikuisille lässytetään kuin joillekin pikkulapsille. Annetaan itsellemme aplodit, me ollaan niin ihquja.
Jos ajattelee tuolla tavalla niin ei kannata ihmetelllä miksi kavereita ei ole tai niitä on vaikea saada.
Kauhean negatiivisia on kaltaisesi ihmiset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herkkyys on todellista ja normaalia, herkkyys ja vahvuus eri asioissa. Miksi sana erityis on lisätty siihen, ei tietoa.
Esim työpaikka ei ole kaverikerho. Pitää osata erottaa siviili- ja työminä, eikä purkaa pahoin vointiaan työpaikalla.
On hienoa, että ihmiset uskaltavat nykyään puhua avoimemmin heikkouksistaan ja vaikeuksistaan. Tästä moni ammattimarisija on tullut harhakäsitykseen, jonka mukaan ihminen, joka jankuttaa joka paikassa, kuinka kaikki aina tuntuu väärältä, olisi mielenkiintoinen. Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn salilla ja pukkariin mennessä kuljen ryhmäliikuntasalin ohi. Joka kerta tulee vähän oksennusta suuhun kun aikuisille lässytetään kuin joillekin pikkulapsille. Annetaan itsellemme aplodit, me ollaan niin ihquja.
Jos ajattelee tuolla tavalla niin ei kannata ihmetelllä miksi kavereita ei ole tai niitä on vaikea saada. Kauhean negatiivisia on kaltaisesi ihmiset
Kun ajattelee, eli minä ajattelen noin. Kaikki mitä tulee sanan jos jälkeen on mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn salilla ja pukkariin mennessä kuljen ryhmäliikuntasalin ohi. Joka kerta tulee vähän oksennusta suuhun kun aikuisille lässytetään kuin joillekin pikkulapsille. Annetaan itsellemme aplodit, me ollaan niin ihquja.
Jos ajattelee tuolla tavalla niin ei kannata ihmetelllä miksi kavereita ei ole tai niitä on vaikea saada. Kauhean negatiivisia on kaltaisesi ihmiset
Ihmisen pitää olla sinun kaltainen miellyttääkseen muita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pidän myös kiusallisena kun naisporukassa puhe kiertää eri krempoissa ja joogavinkeissä. Voisi joskus puhua vaikka politiikkaa.
Oletko mies tai lapseton nainen? Varsinkin synnyttäneen tai imettävän naisen elämä on niin kehollinen kokemus, että siitä puhuminen nyt vaan on osa elämää. Jos ei kärsi itse mistään vaivoista on tietysti helppo jeesustella miksi muut haluavat puhua niistä.
Aikuisellakin on useita eri kehitysvaiheita, mutta moni meistä ei koskaan saavuta korkeimpia.