Suomessa ylidiagnosoidaan lapsia, vaikka

ongelmat ovat lasten ja nuorten ympäristössä, eikä siinä lapsessa. Jo pienestä pitäen etsitään vikoja lapsen kehityksestä. Tutkitaan lapsen motorisia taitoja, puheen kehitystä, keskittymiskykyä ja aletaan hoitaa niitä lääketieteellisesti, vaikka ongelmat johtuvat huonosta ympäristöstä. Vanhemmat tuijottavat jatkuvasti puhelinta, eivätkä puhu lapsilleen tai leiki, ulkoile, pelaa, piirrä ja askartele lasten kanssa. Päiväkodissa sama juttu, lapset ovat levottomia eivätkä opi perusasioita, koska ryhmät ovat liian suuria ja työntekijät väsyneitä opettamaan ja motivoimaan lapsia. Koulussa homma jatkuu samalla tavalla. Sitten käytetään käsittämättömän suuria määriä rahaa lasten tutkimiseen ja hoitamiseen, vaikka lapsi ei ole sairas vaan ympäristö.