Lue keskustelun säännöt.
Kuulostaako sydänvialta/sydämen vajaatoiminnalta?
04.09.2025 |
Normaalisti en urheile enkä harrasta aerobista liikuntaa. Työmatkoilla ja töissä tulee jonkin verran kävelyä, 7000-8000 askelta päivässä. Pärjään hyvin, eikä minulla ole suurempia ongelmia, mutta...
odotas kun pitäisi kävellä ylämäkeen tai edetä kovin reippaasti/juosta. Saatan jaksaa hetken, mutta sitten loppuu happi kuin seinään, jalat muuttuvät pökkelöiksi, maitohapot jämähtävät kivikovina lihaksiin, enkä kykene enää liikkumaan. Samalla näkökenttä kapenee putkeksi ja tuntuu siltä, että taju alkaa mennä (aivoilla ei ole happea). Kun pysähdyn ja puuskutan jonkin aikaa, olo palautuu normaalimmaksi ja pystyn jatkamaan hitaasti matkaa.
Olen 58-vuotias, ja minulla on ollut koko ikäni samankaltaisia oireita, mutta kyllä ne ovat iän myötä pahentuneet. Koskaan ei ole mitään tutkittu. Muutaman kerran olen valittanut lääkärille epäileväni jotain vikaa sydämessä, mutta kuunneltuaan stetoskoopilla nämä ilmoittavat, että vikaa ei ole. No ei tietenkään paikallaan istuessa. Myöskään Oura-sormus ei huomaa sydämessäni vikaa.
Okei, paska kunto. Myönnetään. Mutta miksi sitten lukioikäisenäkään kunto ei parantunut yhtään, vaikka aktiivisesti yritin treenata, että jaksaisin juosta sen pakollisen 1500 metriä. No ei koskaan onnistunut.
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Ei iäkkäisen ukkojen tarvitse mitään maratooneja hölkätä, pitää ymmärtää ikänsa rajoitukset. Ja tietysti pitää menneä tutkimuksiin, jos epäilee sydänvikaa. Hopihopi.
Mun sukulaisen sydänvaiva (korjaantui jollain kolestrolilääkkeellä) ilmeni niin, että alkoi lenkillä tuntua, että ei jaksakaan sitä tehdä tuttuun tapaansa.
Olen kyllä nainen. Enkä ole eläissäni kestänyt rasitusta. Jo ala-asteella totesin että 60 metriä jaksan juosta lujaa, sen jälkeen loppuu happi ja vauhti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menisin lääkäriin ja vaatisin kunnon tutkimuksia.Turhaa sitä on täällä keneltäkään kysellä.
Kyselen vertaisarvioita. En välttämättä edes halua, että minulta todetaan mitään vakavampaa tautia. Syynä on se, että olen jäänyt pätkätyöläiseksi kotiäitivuosien takia. Muutenkin on hankala tässä iässä yhä uudelleen yrittää työllistyä, saati sitten jos paljastuu jotenkin sairaalloiseksi. Mieluummin kaatuisin sitten saappaat jalassa.
Pystytkö käymään yksityisellä lääkärillä? Maksaa tietysti paljon, mutta ehkä saisit sydämesi tutkitettua perin pohjin, saisit mahdollisiin ongelmiin apua ja poissuljettua joitakin pahimpia pelkoja. Saisit mielenrauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö käymään yksityisellä lääkärillä? Maksaa tietysti paljon, mutta ehkä saisit sydämesi tutkitettua perin pohjin, saisit mahdollisiin ongelmiin apua ja poissuljettua joitakin pahimpia pelkoja. Saisit mielenrauhaa.
Valitettavasti olen ihan tyhjätasku. Enemmän pelkään ulosottoa kuin sydänvikaa :)
isälläni oli läppävika, synnynnäinen ja se havaittiin vasta kun hän oli +45 vuotias. Sen jälkeen aika nopeasti sydänleikkaus ja keinoläpän asennus. Joten ei se ole niin sanottua, että lääkäri aina kuulisi läppävian stetoskoopilla. Isäni oli sitten myös sen sortin ihmisiä, että lääkärille mennään sitten, kun taju lähtee (ja sillä lailla hän sinne menikin, kun pyörtyi lähtiessään kiipeämään katolle ja tippui siten tikkailta alas tietenkin, kun tajuton ei oikein voi pitää kiinni mistään. Onneksi ei käynyt kuinkaan, mutta sillä reissulla sitten löytyi läppävika, lääkäri kun katsoi, että terveen miehen pyörtyminen olisi syytä selvittää ja lähetti ensimmäisenä kardiologille)
Minulta uusi lääkäri kuuntelee aina tarkkaan sydänäänet, koska tiedoissani lukee isän läppäviasta, mutta tiedän ettei sellaista ole, koska on ennen leikkauksia otettu ekg:kin ja kykenen nousemaan portaita ja lenkkeilemään normaalisti.
Mietin, että ap:n oireiden taustalla voisi olla hoitamaton astmakin.
Joka tapauksessa, kun ei pääse kunnolla liikkumaan, niin olisihan se syytä selvittää, että miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla sepelvaltimotauti, rytmihäiriöitä tms.
Mulla alkoi alkuvuodesta happi loppumaan paitsi ylämäessä mutta myös tasaisella, jos yritin jutella samalla. Kuvattiin keuhkot, otettiin astmatestit jne. mutta kaikki oli ok. Omalääkäri pesi kätensä asiasta sen jälkeen kun sydän näytti normaalilta, ei kyllä ole musta ihan normaalia että 40-vuotiaalta loppuu yhtäkkiä happi...suvussa sepelvaltimotautia ja infarkteja, kaipa jokin niistä minutkin lähivuosina sitten vie kun eivät suostu rasitustestiä tekemään tai mitään muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei iäkkäisen ukkojen tarvitse mitään maratooneja hölkätä, pitää ymmärtää ikänsa rajoitukset. Ja tietysti pitää menneä tutkimuksiin, jos epäilee sydänvikaa. Hopihopi.
Mun sukulaisen sydänvaiva (korjaantui jollain kolestrolilääkkeellä) ilmeni niin, että alkoi lenkillä tuntua, että ei jaksakaan sitä tehdä tuttuun tapaansa.
Olen kyllä nainen. Enkä ole eläissäni kestänyt rasitusta. Jo ala-asteella totesin että 60 metriä jaksan juosta lujaa, sen jälkeen loppuu happi ja vauhti.
Sellainen olen minäkin, siis ei-rasitusta kestävä. Sydämen vajaatoimintaa ei ole kyetty osoittamaan, mutta vaikea-asteinen uniapnea, astma ja keuhkoahtauma sekä sykevälivaihtelumittauksella todettu huomattava ylirasitustila. Nämä havainnot vasta viime aikoina - siis n. 60 vuotiaana - oma havainto oireista on, että nämä todetut ja mitatut tilat ovat olleet minulla jo kymmenvuotiaasta lähtien (sitä vanhempia seikkoja on itse vaikea varmasti muistaa). En siis hyödy/ole hyötynyt liikunnasta eikä kunto kohoa/ole kohonnut, koska olen aina ollut ns. ylikunnossa. Ensin pitäisi palautua, sitten vasta kuormittua. No sitä palautumista odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Astma kuulostaa todennäköiseltä, jos sinulla on lapsesta asti ollut allergioita ja keuhko-oireita.
Mullakin on astma, välillä vähän huonolla hoidolla, ja tuoltahan se suunnilleen tuntuu jos yrittää treenitauon jälkeen taas juosta. Kuten edellä sanottu niin sydämen vajaatoiminta on vakava kuolemaan johtava sairaus jonka kanssa ei sinnitellä kymmeniä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei iäkkäisen ukkojen tarvitse mitään maratooneja hölkätä, pitää ymmärtää ikänsa rajoitukset. Ja tietysti pitää menneä tutkimuksiin, jos epäilee sydänvikaa. Hopihopi.
Mun sukulaisen sydänvaiva (korjaantui jollain kolestrolilääkkeellä) ilmeni niin, että alkoi lenkillä tuntua, että ei jaksakaan sitä tehdä tuttuun tapaansa.
Olen kyllä nainen. Enkä ole eläissäni kestänyt rasitusta. Jo ala-asteella totesin että 60 metriä jaksan juosta lujaa, sen jälkeen loppuu happi ja vauhti.
Sellainen olen minäkin, siis ei-rasitusta kestävä. Sydämen vajaatoimintaa ei ole kyetty osoittamaan, mutta vaikea-asteinen uniapnea, astma ja keuhkoahtauma sekä sykevälivaihtelumittauksella todettu huomattava ylirasitustila. Nämä havainnot vasta viime aikoina - siis n. 60 vuotiaana - oma havainto oireista on, ett
On näköjään sitten muitakin, joista ei olla otettu mitään koppia nuorempana, vaikka oireita on ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaahan se. Oletko mitannut verenpainettasi tuon kohtauksen aikana? Itselläni tuli ennen aorttaläppäleikkausta jo pihatöissä tosi heikko olo. Raahauduin sisälle ja mitattuani verenpaineet olivat tosi alhaalla. Ei paljon uskaltanut lenkkeilläkään.
En ole mitannut kohtauksen aikana. Minulla on suurimman osan elämää ollut matala verenpaine, mutta nyt muutaman vuoden sisään on kääntynyt hieman korkean puolelle.
Nyt hitossa äkkiä lääkärille tutkimaan tämä. Eli lähete sydäntautien erikoislääkärille!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on raskauksia, synnytyksiä ja varmasti päälle runsaat menkat teini-ikäisestä. Olisi ihme, jos et tässä iässä ja noilla oireilla olisi raudanpuutteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen sinua ostamaan pulssimittarin.Se on todella hyvä ostos.Itsekin seuraan päivittäin verenpainetta ym , koska olen käynyt läpi vaikean leikkauksenja nyt olen nuhassa.Eli jos näyttää liian isoja lukemia voin mennä heti lääkerin vastaanotolle.
Jonkinlainen hengenpelastaja tämä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkästään ikäsi puolesta ja että tavallinen arki on haastavaa ja oireita esiintyy rasituksessa on kyllä ihan perusteet tutkia tarkemmin.
Sepelvaltimotautia veikkaisin ihan ekana jos pitäisi arvuutella.
TAvallinen arki ei ole haastavaa, ainoastaan kova rasitus. Mikä taas ei kuulu tavalliseen arkeeni
Kyllä lähtökohtaisesti perusterveen työikäisen ihmisen pitäisi ylämäkeen pystyä kävelemään ilman että happi loppuu ja tulee huono olo. Tuosta vähättelystä löydät todennäköisesti syyn miksi lääkärit eivät tarkempaan asiaa tutki - tilanne pitää pystyä kertomaan rehellisesti ja sellaisena kuin se on. Jos soitat ihan tavalliseen terveyskeskukseen ja kerrot nuo oireet samalla tavalla kuin täällä kerrot, oireineen kaikkineen, niin kyllä sieltä lääkäriaika sinulle annetaan. Lääkärissä sitten kerrot että oireet ovat tällaiset - kirjoita vaikka paperille - ja voit vallan mainiosti kertoa samalla että mitkä omat huolenaiheesi siihen liittyen ovat. Kyllä sieltä jatkoja seuraa.
Flimmeri? eli eteisvärinä. Sitä voi olla vaikea löytää peruslääkärikäynnillä, kun se näkyy vain sen rytmihäiriön aikana.
Ei otettu koppia nuorempana.. ei otettukaan, sillä tieto näistä asioista, kuten uniapneasta ja sykevälivaihtelusta on paljon uudempaa kuin minun nuoruuteni. Tutkittiin kyllä, sikäli en voi valittaa "kopin ottamisen puutteesta", mutta kun asiat eivät olleet vielä tunnettuja, ei tulokseksi tullut muuta kuin "sinulla on huono kunto". No sanos muuta Sherlock, kyllähän minä sen tiesin/tiedän. Huono kunto kuitenkin itselläni oli ja on sairauksieni TUOTOS mutta ei niiden SYY. Huono kunto ei muutu hyväksi kunnoksi millään harjoittelulla, jos fysiologinen perusta ei ole kunnossa. Tämä tiedetään nykyään, 35 v. sitten ei tiedetty. Siis minä nro 28 jolla uniapnea jne.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on raskauksia, synnytyksiä ja varmasti päälle runsaat menkat teini-ikäisestä. Olisi ihme, jos et tässä iässä ja noilla oireilla olisi raudanpuutteinen.
Olen ollut lapsesta lähtien myös raudanpuutteinen. Siis lähes aina kun on mitattu, niin rautalääkitykselle olen päässyt. Nykyään syön aika ajoin rautakuurin ihan kysymättä ja mittaamatta, koska tiedän, että se on joka tapauksessa alhainen.
keuhkoahtauma se on, käypä puhallustesteissä
Menisin lääkäriin ja vaatisin kunnon tutkimuksia.Turhaa sitä on täällä keneltäkään kysellä.