GALLUP: Mikä lapsen ikäkausi on vanhemmille raskain?

Elikkä usein 0-1 vuotta ja jossain vaiheessa sitten helpottaa. Toisilla aiemmin, toisilla myöhemmin ja toisilla vauva-aika on hyvinkin helppo, kuten moni on kertonut. Voin uskoa, että vauva-aika on helppo, jos vain nukuttua saa jollain lailla. Jos syystä tai toisesta ei unta saa riittävästi ja vauva herättää koko ajan esim. tunnin välein, niin se käy rankaksi. Kun univelkaa kertyy kuukaudesta toiseen, vaikuttaa se aikuisella kaikkeen. Itse olen kokenut uhman haastavaksi, mutta kuitenkin helpoksi verrattuna vauva-aikaan, vaikka heräähän tuo kolmevuotias edelleen kerran pari yössä, mutta se ei juuri haittaa.

Raskainta on noin 1,5-2 v. paikkeilla. Ensimmäinen vuosi on mielestäni tosi HELPPO. Minulla tosin on ollut kaksi aivan superhyvää nukkujaa ja hyväntuulista vauvaa, joilla ei ole ollut koliikkia tms. Tälläkin hetkellä en voi muuta kuin ihmetellä, miten vaivatonta elämä on tuon 8-kuisen kanssa.



Esikoisen kanssa kaikki muuttui aivan toisenlaiseksi siinä vaiheessa, kun omaa tahtoa alkoi tulla, mutta päässä ei ollut juuri järjen hiventä. Eli ikää oli tuolloin vähän yli vuoden, mutta alle 2 v. Sitten taas helpotti, kun lapsen ymmärrys lisääntyi ja lapsen kanssa pystyi keskustelemaan asioista eli noin 3-v. alkaen.

Mielenkiintoista, että joillain on niin eri kokemus. Eli riippuu ilmeisesti paljon lapsesta. Meillä on kokemusta vain pian 3 vuotta täyttävästä pojasta. Olen juuri huokaillut, että onneksi se pahin noin 2 vuoden ikä on ohi. Silloin ei ollut yhtään järkeä päässä, mutta meno oli huimaa samoin uhma. Nyt voi ainakin yrittää selittää syitä ja seurauksia. Meillä on nukuttu aina aika huonosti yöt, joten ne vauva-ajan yövalvomiset jäävät kakkoseksi.

oli meillä se raskain aika. Lapsella alkoi pahat unihäiriöt, yöllä heräili itkemään jopa yli 20 kertaa, 10min-2h välein. Miehen kans saatiin nukuttua ehkä 4 tuntia yössä, voitte kuvitella miten väsyneitä oltiin. Mies on töissä rakennuksilla, aika monesti pelotti että jos hänelle jotain tapahtuu kun on niin väsynyt.



Vähitellen avun toi tarkka selkeä päivärytmi, allergioiden löytyminen ja kovan kakan pehmentäminen luumulla.

Meillä on ollut semmosia vauvoja etteivät ole oikein rauhoituuneet omaan sänkyyn nukkumaan, ahkeria tissinsyöjiä ja eivät oo viihtyneet ollenkaan yksikseen köllöttämässä vauniussa esim., ei ole jäänyt ollenkaan omaa aikaa, eikä oo saanu hetkeksikään sillä tavalla hengähtää, ku pikku2kin otti tissiä melkkienpä tunnin välein. Ja onhan ihan pienen kanssa mun mielestä vielä semmosia huoliakin että, jos sairastuu tai onko se syöny tarpeeksi jne. Eli viimestään tuossa vuoden iässä helpottaa, osaavat istua syöttötuolissa ja juoda syödä tavallista ruokaa jne.

Ekalla en enää muista, ekat 5kk varmaankin. Ja sitten 2.5v - 3.5v uhmakausi, joka ajoittui sopivasti tuohon 8kk-1.5v kauden päälle limittäin... (ikäeroa 1v11kk)



Ihanimmillaan lapset on taaperoina, ja nyt yli kolmevuotias on taas ihana kun oppii kaikkea uutta koko aika ja alkaa kysellä kaikkea ja alkaa uskoa puhetta. Sama tuon 1.5v:n kanssa, alkaa hieman ymmärtää ja uskoa puhetta, mutta toisaalta se uhma on alkanut nyt...



Allergiat alkaa helpottaa myös, niistä on kärsitty myös 1.5v toisella lapsellamme. Yöt on valvottu jo neljättä vuotta putkeen, joten ei voi sanoa sen perusteella mitään... ;)

Lokaäiti-05:

Yöt on valvottu jo neljättä vuotta putkeen, joten ei voi sanoa sen perusteella mitään... ;)

Pakko kysyä, miten ihmeessä jaksatte päivästä toiseen? Musta tuntui että kuolema tulee kun olin niiiiiin väsynyt, eikä meillä valvottu ku " vain" 3kk ajanjakso.

Tytöllä ei ole juuri uhmäikää ollutkaan, on ollut ns. helppo lapsi, mutta nyt kun ikää ja omaa tahtoa löytyy, niin on aika henkisesti raskasta. Toisaalta on hyvin järkevä ja oma-aloitteinen, mutta toisaalta lapsi on taas sellainen, että heti kun pääni käännän, niin tekee tyhmyyksiä, ja näin lyhyt pinnaisena ihmisenä, tuhat ja yksi kertaa samasta asiasta jaaritteleminen ottaa aika lailla voimille...



Pikkuveikka on 1v3kk, enpä ole kokenut sen hoitamista raskaaksi. Jotenkin tuolle pienemmälle suo tuollaiset päättömät tempaukset, koska toinen on vielä niin pieni, eikä ymmärrä. Huono nukkujakin se oli pienenä, mutta minä nukuin silloin kun vauvakin, eikä univelkoja päässyt kertymään!