Minä sanoin heti, että se oli se kortisoni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kortisoni korkeina annoksina tosiaan noin paha? Mä Söin voxraa kuukauden ja tulin niin itkuiseksi että lopetin. Ehkä olisi voinut laantua. 

Mun puoliso sai psykoosin isosta kortisoniannoksesta. Herkistyi sille niin että saa oireita jo pienemmästäkin nykyisin. Tätä tutkitaan aivan liian vähän. 

Juuri niin.

Jos kortisoni puhkaisee jotain niin voi olla 

a) psykoosi 

b) mania = kaksisuuntainen 

C masennus = depressio TAI kaksisuuntainen, (jälkimmäiseen tarvii oman lääkkeen, tavan depressiolääkkeet tekee just tota mitä nyt tapahtui)

Hoidettiinko masennuksena? Mistä lääkäri osasi kertoa, että on juuri masennus eikä bipo, joka voi puhjeta tuossa myös ja alakausi siinä oireilee samalla tavalla kuin masennus, mutta on ihan eri? Pääsikö edes psykiatrille? 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen saanut pariin kertaan perussairauteeni jättimäisen annoksen kortisonia suoraan suoneen tiputettuna. Mulle tulee siitä aivan euforinen ja superenerginen olo - ajattelin, että jollain amfetamiinilla on ehkä samanlaisia vaikutuksia tai maanisdepressiivisessä siinä maanisessa vaiheessa. Tuntuu, että koko maailma rakastaa sua ja sä rakastat koko maailmaa, olin valtavan puhelias ja sosiaalinen, koko maailma vain upeita mahdollisuuksia täynnä... Just tällaisessa mielentilassa ihmiset varmaan karkaa Las Vegasiin naimisiin tai ostaa vahingossa viisi ravihevosta.

Parin päivän jälkeen tuli sitten hirveä väsymys. Olin niin väsynyt, että nukahtelin pöydän ääressä istuessani kuin joku narkolepsiapotilas. 

Samoin minä. 120 mg (80+40) suoneen muutaman päivän ajan, osastolta kotiutettiin kun oli 80 mg suun kautta. Nollaan päästiin 8 viikossa. Mulla tosiaan aiheutti raivoa, repivää nälkää, aamuyön unettomuutta (tippatelineen kanssa sairaalan ala-aulassa klo 04 odottelin lehteä joka aamu), hikoilua ja rytmihäiriöitä.

Olo oli kyllä energinen, ja nimenomaan maanisella tavalla, missä ei tajua kuinka huonossa kunnossa oikeasti on. Ja ne voimat! Mä lähdin vasta sairaalasta kotiutuneena, alipainoisena nuorena naisena hakemaan rautakaupasta seinälaattoja, kun oli kylppäritemontti menossa. Ei tuntunut nostelu missään. Muista myös istuneen pissalla kirjoittamassa kauppalappua, koska olin niin tehokas enkä halunnut heittää aikaa hukkaan kun voin tehdä 2 asiaa kerralla.

.

Älä aloittaja välitä kritiikistä (väärin keskusteltu 😅). Ymmärrän, että tällaiseen asiaan suhtautuu tunteella, jos siitä on jotain omakohtaista kokemusta. Ja saa sen sanoa ääneenkin, että "minä tiesin". Samaa minä ajattelin, kun olin nähnyt läheltä kortisonin vaikutuksia.

Ja tää, että miksi ei vaan lopettanut lääkitystä. No ehkä toivoi sen auttavan somaattiseen sairauteen ja arveli sietävänsä haitat. Tai vaikutus mieleen oli niin vahva, ettei pystynyt tällaiseen järkeilyyn lainkaan. Jos on jokin vakava sairaus, niin useimmat toki yrittävät hoitaa sitä lääkärin ohjeen mukaan. Ja jos oli saanut masennuslääkkeetkin, ehkä lääkäri oli tulkinnut mielialan ongelmien johtuvan itse sairastumisesta, ei toisesta lääkkeestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kortisoni on vaarallista. Puolisoni, joka on maailman lempein ja ystävällisin mies, muuttui luonteeltaan sen kuurin aikana aivan toiseksi ihmiseksi. En häntä suoraan pelännyt, mutta kyllä mietitytti, mihin tämä johtaa. Onneksi on toipunut eli lääke sinänsä auttoi.

Sama, sai vieläpä syöpähoitojen ohella niin se kemikaalikoktaali oli järkky. Joka tapauksessa sen jälkeen olemme huomanneet, että kortisoni muista syistä annettuna myöhemmin on saanut hänet pieninä annoksina jotenkin "sekaisin", kylmäksi ja poissaolevaksi, ailahtelevaiseksi, äreäksi ja epäluuloiseksi. Hän ei enää suostu sitä käyttämään. 

Prednisolon -kortisoni aiheuttaa minulle jäätävää unettomuutta, ei pysty nukkumaan lainkaan. Todella vaarallinen lääke.

Vierailija kirjoitti:

Jos edes kansanedustaja ei saa Suomessa asiallista hoitoa niin miettikääpä miten "tavan tallaajia" täällä kohdellaan. Itse pitäisin muuten hoitovirheenä mielialalääkityksen aloittamista tuossa tilanteessa, mutta varmaan se on ihan käypähoitoraamatun mukaista hoitoa joten virallisesti mitään ei ole tehty väärin. Sama meno jatkuu, mikään ei muutu.

Miten olisit itse hoitanut? Aggressiivinen munuaisia tuhoava tulehdustauti pitää nopeasti saada talttumaan ennen kuin ollaan dialyysissa. Tähän ainoa keino on suuriannoksinen kortisoni. Yksilöllisesti mieliala voi tosiaan mennä huonoksi ja johtaa jopa psykoosiin/hankalaan unettomuuteen, jonka hoitona väliaikaisesti (kortisonihoidon asteittainen ajasajo huomioiden) annetaan tukilääkitystä, eli ilmeisesti tässä tapauksessa mielialalääkitys. Me emme tiedä, miten voimakkaasti mielialaoireita on tuotu terveydenhuollon tietoon. Jos itsemurhaa hautova potilas tai omaiset eivät välitä hoitavalle taholle ajantasaista tietoa, viesti harvoin siirtyy telepatialla eteenpäin ja ihmistä on vaikea auttaa.

Nimim. Hankalia somaattisia sairauksia sairastavan mielenterveyspotilaan omainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos edes kansanedustaja ei saa Suomessa asiallista hoitoa niin miettikääpä miten "tavan tallaajia" täällä kohdellaan. Itse pitäisin muuten hoitovirheenä mielialalääkityksen aloittamista tuossa tilanteessa, mutta varmaan se on ihan käypähoitoraamatun mukaista hoitoa joten virallisesti mitään ei ole tehty väärin. Sama meno jatkuu, mikään ei muutu.

 

Miten olisit itse hoitanut? Aggressiivinen munuaisia tuhoava tulehdustauti pitää nopeasti saada talttumaan ennen kuin ollaan dialyysissa. Tähän ainoa keino on suuriannoksinen kortisoni. Yksilöllisesti mieliala voi tosiaan mennä huonoksi ja johtaa jopa psykoosiin/hankalaan unettomuuteen, jonka hoitona väliaikaisesti (kortisonihoidon asteittainen ajasajo huomioiden) annetaan tukilääkitystä, eli ilmeisesti tässä tapauksessa mielialalääkitys. Me emme tiedä, miten voimakkaasti mielialaoireita on tuotu terveydenhuollon tie

Edit. Löysinkin asiaa käsittelevän artikkelin Iltalehdestä ja jos tosiaan on haettu apua monesti ja puoliso jopa psykoosia epäillyt, on ollut hoitovirhe olla ottamatta osastolle arvioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos edes kansanedustaja ei saa Suomessa asiallista hoitoa niin miettikääpä miten "tavan tallaajia" täällä kohdellaan. Itse pitäisin muuten hoitovirheenä mielialalääkityksen aloittamista tuossa tilanteessa, mutta varmaan se on ihan käypähoitoraamatun mukaista hoitoa joten virallisesti mitään ei ole tehty väärin. Sama meno jatkuu, mikään ei muutu.

 

Miten olisit itse hoitanut? Aggressiivinen munuaisia tuhoava tulehdustauti pitää nopeasti saada talttumaan ennen kuin ollaan dialyysissa. Tähän ainoa keino on suuriannoksinen kortisoni. Yksilöllisesti mieliala voi tosiaan mennä huonoksi ja johtaa jopa psykoosiin/hankalaan unettomuuteen, jonka hoitona väliaikaisesti (kortisonihoidon asteittainen ajasajo huomioiden) annetaan tukilääkitystä, eli ilmeisesti tässä tapauksessa mielialalääkitys. Me emme tiedä, miten voimak

Syylliset etsittäköön ja älkää unihtako tärkeintä, eli että MINÄ TIESIN! MINÄ! Mistä voin hakea diplomin seinälle?

Mä olen käyttänyt tosi paljon juuri tuota Prednisolia. Viime vuonna meni isolla annoksella kuukausia, koska astma oli äitynyt niin pahaksi, ettei muuten saanut hengitettyä. Onneksi sain lopulta biologisen lääkityksen ja pääsin kortisonista eroon. Mutta halusin vain sanoa, että joskus vaihtoehdot voivat olla vähissä. Mun kohdalla ne olivat: hengitä (prednisolin avulla) tai lopeta hengittäminen (jipiii, tähän en tarvi prednisolia!).

Valitettavaa, että kortisonista tulee haittoja eikä apu auttanut. Kortisoni on ollut oikea hoito munuaistautiin. Joskus ihmisillä menee syy ja seuraus sekaisin. Hakeudutaan oireiden vuoksi lääkäriin, todetaan tauti ja aloitetaan lääkitys. Myöhemmin syytetään, että oireet johtui lääkäristä ja lääkkeistä. Eikai se nyt lääkärin syy ole, että joku sairastuu.

Mutta tässä on kyllä varmasti asiallisen lääkkeen sivuvaikutuksista kyse. Joko lopettaa lääkkeen ja antaa munuaisten toiminnan hiipua tai sitten yritetään haittoja sietää. Sairauksien hoitaminen on vaikeaa