Mä oon kamala äiti, en ikävöi lastani ja nyt tuntuu, että voi itku kun oma aika meni äkkiä.

kiukuttelee kun et sitä kestä.

Meinaan jos nauttii tavallisista arkipäivista, niin lomista ja viikonlopuista ei mene niin paljon pelkkään toipumiseen!

Kuopus nyt 10kk. En kuitenkaan ole mielestäni huono äiti, turkasen väsynyt vain.

Mies on paljon töissä ja ote ipanoihin on sen mukaista, eivät vaan usko miehen puhetta ja mä joudun aina menemään väliin. Ei ole pahemmin omaa aikaa tai harrastuksia. Nyt olen tosiaan ekan kerran yksin ja mielessä käynyt, että olisipa ihanaa olla vielä sinkku ja nukkua vaikka koko päivän.

Jotenki paistaa marttyyriys läpi tosta- oiskohan asioille voinut sit tehdä jotain ku kaks aikuista et oisit useammin yksin?

siitä kamala morkkis tuli.

ei miestä, ei lapsia ei ketään. Kaikki ystäväntapaiset ja sukulaiset sais kanssa haihtua olemattomiin että sais vaan olla rauhassa ja yksin...

ja yhtään yötä en ole ollut yksin kotona viimeisen 16 vuoden aikana.

voi väsyä ja häntä kohtaan tuntea myös negatiivisia tunteita.

Olet kyllä ihme äiti ap jos vasta nyt ensimmäistä kertaa ajattelet negatiivisesti lapsestasi.



Yritä puuhata jotain mukava esikkosi kanssa. Piirtäkää tai askarrelkaa yhdessä.

Mä olin yksin 3 yötä, ensimmäistä kertaa yötä erossa lapsesta. Lähtö tuntui haikealta kun lapsi olisi halunnut äidin mukaan. Muuten nautin täysin siemauksin yksin olosta eikä ikävä ollut. Enkä kyllä pidä itseäni huonona äitinä sen takia.

huomaahan sen jo siitä, että haluat viettää viikonloput perheen kanssa. Mutta joskus sitä äitikin väsyy olemaan kaiken aikaa saatavilla ja hoitamassa asioita. Hyvä, että nyt sait itsellesi aikaa, yritä ottaa siitä tapa.