Kaikki, jotka olette köyhien ja kouluttamattomien vanhempien lapsia.
Kannustettiinko teitä kotona opiskelemaan, autettiinko läksyjen teossa, oltiinko kiinnostuneita mitä sinusta isona tulee?
Meidän kotona koulutusta ei arvostettu pätkääkään, ainoastaan sitä, että tekee töitä aamusta iltaan ja varsinkin ruumiillinen työ oli ainut kunnon työ. Peruskoulun jälkeen ei toivottu menevän ainakaan lukioon, se kun maksaa ja ei valmistu mihinkään ammattiin. Koulutettuja ihmisiä halveksittiin, ne kun esittivät olevansa parempia kuin muut. Kielitaitoa ei arvostettu, mitä sillä nyt Suomessa tekee.
Kommentit (24)
Duunariammatteja arvostettiin ja akateemisia pidettiin vähän yksinkertaisena.
Minun koulunkäyntiini ei puututtu millään tavalla. Aivan itse sain (tai pikemminki jouduin) kouluni ja läksyni huolehtia.
Menin lukioon ja olin kummankin vanhemman suvusta ensimmäinen ylioppilas. Sain siitä yllättäen paljon ihailua osakseni. Sama juttu opiskelujen kanssa, kovasti tuli kannustusta ja myös rahallista tukea.
Sukulaisilleni olikin yhtäkkiä kova sana, että suvussa on yksi akateeminen ;)
Kaikista saavutuksistani on kuitenkin oltu ylpeitä. Siis kaikista saavutuksista. Se on tuntunut hyvälle. En tosin ole ns. Akateeminen.
t. se 88 000 euroa nykyisin tienaava akateeminen
Tämän ohjeen mukaan minä ja sisareni olemme käyneet koulumme, vaikka taloudellista tukea emme juurikaan kotoa ole saaneet. Molemmat kävimme lukion ja sisareni jatkoi maisteriksi asti. Mulla on kaksi ammatillista koulutusta joista toinen opistoasteella.
Äitini perheessä ei opiskeluja katsottu hyvällä, pakolliset koulut ja sitten töihin. Se oli tapana silloin. Äiti ja kaikki hänen sisarensa ovat käyneet koulunsa vasta aikuisiällä, kun elämäntilanne antoi myöten.