Parisuhteemme kummastuttaa

Kun tekemällä pitää luoda itselleen ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Kun tekemällä pitää luoda itselleen ongelmia.

Toiset stressaa omaa ulkonäköään ja toiset sitä miltä oma parisuhde näyttää muiden silmissä. Mitä omituista siinä on?

Ap kuulostaa rasittavalta ja keskenkasvuiselta.

Oletkohan kuitenkin sisimmissäsi hieman pettynyt siihen ettei parisuhteenne olekaan jotain tai ei ole yhteisenä tavoitteena naimisiinmenon suunnittelu? Jostain itseluottamuksen puutteesta tuo kielii.

En kyllä ymmärrä miksi vaivaat päätäsi sillä mitä muut parisuhteestasi ajattelevat. Onko kuitenkin niin,  että itsekin alat pitää suhdettasi vähän outona ja ajattelet siksi, että muidenkin täytyy ajatella niin. 

Yritätkö sinä nyt selittää meille vai todellisuudessa itsellesi, että olet parisuhteeseesi tyytyväinen? Ei meinaan kuulosta siltä, että olisit. 

Sitä kutsutaan small talkiksi. Jos ei muuten ns. yhteistä puheenaihetta ole, sitä koitetaan kepillä jäätä, että mistä toisen kanssa voisi alkaa puhella. Jos kysyy työpaikasta, niin työtön hermostuu. Jos kysyy harrastuksista, niin vähävarainen ahdistuu kun ei ole hienouksiin varaa yms tms. 

Eli mitäs jos vaan lyhyesti mutta nätisti kertoo, että ei häitä ole suunnitelmissa, hyvä näin. Ollaan vähän erilainen parisuhde, jossa omat menot jne, tuskin sama ihminen monesti asiaa kyselee.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan kuitenkin sisimmissäsi hieman pettynyt siihen ettei parisuhteenne olekaan jotain tai ei ole yhteisenä tavoitteena naimisiinmenon suunnittelu? Jostain itseluottamuksen puutteesta tuo kielii.

Sama tuli tekstistä mieleen, jos olisit sinut suhteenne kanssa ei muiden ihmettelyt häiritsisi pätkääkään. 

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi vaivaat päätäsi sillä mitä muut parisuhteestasi ajattelevat. Onko kuitenkin niin,  että itsekin alat pitää suhdettasi vähän outona ja ajattelet siksi, että muidenkin täytyy ajatella niin. 

Minusta ap kuvailema suhde kuulostaa ihan normaalilta ja hyväksyttävältä, eikä missään nimessä oudolta! Tunnen useita pareja, jotka eivät ole toistensa kavereiden kanssa juuri missään tekemisissä ja joillain on kumppaneidensa kanssa jopa ihan eri harrastukset. Silti heidän parisuhde on onnellinen, läheisyyttä piisaa ja ei ole mitään syytä ajatella heidän asioista negatiivisesti. Minun vanhempani eivät juurikaan vierailleet sukujuhlissa yhdessä paitsi ehkä häissä ja hautajaisissa - jos aina niissäkään. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ne minusta kummia ovat, jotka ääneen ihmettelevät toisten ihmisten asioita. Parisuhteessa on kaksi ihmistä ja ne kaksi ihmistä ovat eri ihmisiä, vaikka yhdessä ovatkin. Täysin sallittua olla omaakin elämää suhteen ulkopuolella. 

Niin no siis mitä te oikein teette pariskuntana? Jaatte jääkaapin sisällön? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi vaivaat päätäsi sillä mitä muut parisuhteestasi ajattelevat. Onko kuitenkin niin,  että itsekin alat pitää suhdettasi vähän outona ja ajattelet siksi, että muidenkin täytyy ajatella niin. 

Minusta ap kuvailema suhde kuulostaa ihan normaalilta ja hyväksyttävältä, eikä missään nimessä oudolta! Tunnen useita pareja, jotka eivät ole toistensa kavereiden kanssa juuri missään tekemisissä ja joillain on kumppaneidensa kanssa jopa ihan eri harrastukset. Silti heidän parisuhde on onnellinen, läheisyyttä piisaa ja ei ole mitään syytä ajatella heidän asioista negatiivisesti. Minun vanhempani eivät juurikaan vierailleet sukujuhlissa yhdessä paitsi ehkä häissä ja hautajaisissa - jos aina niissäkään. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ne minusta kummia ovat, jotka ääneen ihmettelevät toisten ihmisten asioita. Parisuhteessa on kaksi ihmistä

No toki. Mutta onnellisessa suhteessa olevaa ihmistä ei AHDISTA tavata uusia ihmisiä sen vuoksi, että jos ne sattuu kysymään jotakin parisuhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi vaivaat päätäsi sillä mitä muut parisuhteestasi ajattelevat. Onko kuitenkin niin,  että itsekin alat pitää suhdettasi vähän outona ja ajattelet siksi, että muidenkin täytyy ajatella niin. 

Minusta ap kuvailema suhde kuulostaa ihan normaalilta ja hyväksyttävältä, eikä missään nimessä oudolta! Tunnen useita pareja, jotka eivät ole toistensa kavereiden kanssa juuri missään tekemisissä ja joillain on kumppaneidensa kanssa jopa ihan eri harrastukset. Silti heidän parisuhde on onnellinen, läheisyyttä piisaa ja ei ole mitään syytä ajatella heidän asioista negatiivisesti. Minun vanhempani eivät juurikaan vierailleet sukujuhlissa yhdessä paitsi ehkä häissä ja hautajaisissa - jos aina niissäkään. Ei siinä ole mitään hävettävää. Ne minusta kummia ovat, jotka ääneen ihmettelevät toisten ihmisten asioita. Parisuhteessa on kaksi ihmistä

Niin jos osaa lukea, niin minä en pitänyt ap:n suhdetta outona. Mietin pitääkö hän itse, kun miettii niin muiden ihmisten suhtautumista ja mielipidettä. 

Itselleni on yks hailee, mitä joku ulkopuolinen ajattelee meidän parisuhteeta. Ei ole tarvetta selitellä.

Minulla on tuollainen tilanne mutta sillä erolla että enpä käy missään kekkereissäkään. Elämä on omalla tontilla, alkeelliset olot, lähimpään naapuriin 2+km ja tuo mies pyörii tuossa menossa mukana. Omat makuuhuoneet, ei näy mies minun somessa ja miehellä ei somea ole. Suurin osa tutuista ei edes tiedä hänen etunimeään. Edellistä 7v kestänyttä suhdetta en edes esitellyt siis kukaan ei tiennyt edes nimeä :D

Tämän nykyisen kanssa muutettiin aikalailla heti yhteen niin pakko vähän ottaa elämään mukaan edes nimenä. Ei tuo ole kavereitani tavannut ellei jossain juna-asemalla ohimennen. 

En halua naimisiin, en voi saada lapsia, mies ei halua lapsia mutta on avoin naimisiinmenolle jos minä haluan. En tajua miksi tämän pitäisi mihinkään edetä. Mies on vahva ja kiva katsoa, hän kantaa minua ympäriinsä kuin prinsessaa, kuskaa minne haluan ja rakastaa ja vaalii. Mutta molemmilla on omat juttunsa. Uskon että hänkin nimenomaan pitää siitä että olen niin itsenäinen ja teen paljon omia juttujani. 

Minä en pidä outona, mutta kiinnostaa kuulla, mitä itse saatte tuosta parisuhteesta? Enemmän olen törmännyt näihin että halutaan perustaa perhe ja päädytään yhteen samaa haluavan kanssani ilman kummoista rakkautta, ja kiinnostaa kuulla, mikä teillä motiivina kun sellaista halua ei ole.

Minä en sp sjattele tuollaisia asioita toisista pätkääkään. Jos vaikka tapaan ystävääni Anna joka seurustelee Jannen kanssa ja tapaan Annan juhlissa, saatan muodon vuoksi kysäistä että mitäs Jannen firmalle kuuluu tai tuliko Jannekin mukaan. Mutta ei se minua sillä tavalla syvällisesti kiinnosta enkä ala analysoida mikseivät tulleet yhdessä. En usko että juuri kukaan teidän suhdetta pohtii. Ja jos pohtii niin mitä sitten. Tärkeintähän se on että olet(te) itse tyytyväinen/tyytyväisiä. Teema tuntuu vaivaavan sinua paljon niin siksi voisi ehkä olla hyvä paikka pohtia omia asioita ja arvostuksia. Kymmenen vuotta on pitkä aika ja voihan olla että näkökulmanne ja tarpeenne suhteen suhteen ovatkin muuttuneet. Sellainenkin on ihan tavallista. 

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan small talkiksi. Jos ei muuten ns. yhteistä puheenaihetta ole, sitä koitetaan kepillä jäätä, että mistä toisen kanssa voisi alkaa puhella. Jos kysyy työpaikasta, niin työtön hermostuu. Jos kysyy harrastuksista, niin vähävarainen ahdistuu kun ei ole hienouksiin varaa yms tms. 

Eli mitäs jos vaan lyhyesti mutta nätisti kertoo, että ei häitä ole suunnitelmissa, hyvä näin. Ollaan vähän erilainen parisuhde, jossa omat menot jne, tuskin sama ihminen monesti asiaa kyselee.

Omaa luokkaansa on kyllä ne, jotka alkaa tuntemattomalta utelemaan minkälaisia häitä tämä aikoo viettää ja paasaa kuin höyryjuna asioista, jotka ei keskustelukaverille olekaan yhtään mieluisia. Ymmärrän, että voi olla kiusallista myöntää ettei oikein ole juhlaihmisiä ja siksi vaivaantuu, jos joku tuore morsian alkaa hehkuttamaan häistä. 

 

Aloittajalle ja hänen suhteelleen toivotan tsemppiä. Te elätte omaa elämää juuri omalla tavallanne. Jos haluat kokeilla noita asioita, joita juuri luettelit puuttuvaksi suhteestanne, siitä vaan ja ala vierailemaan puolisosi perhejuhlissa! Naimisiin ei (ehkä) kannata mennä ellei ole ihan varma siitä, että se on juuri mitä Sinä haluat. Se on tätä päivää, että alkaa kyseenalaistamaan omia elämäntapoja. Esimerkkinä nykypäivänä somessa näkee vierailtakin ihmisiltä niin henkilökohtaisia postauksia että ihmettelee miten itse onkaan niin sulkeutunut etten edes työkavereille puhu ikinä puolisostaan. 

Vapaaehtoinen lapsettomuus ja avoliitossa eläminen ilman avioitumisaikeita on minusta nykyään niin yleistä, ettei tuossa ole mitään erikoista. Itse pidän noihin liittyviä kyselyitä vähän tökeröinä, mutta kai se joillekin ihan normaalia small talkia. On multakin kyselty esimerkiksi että jokos lapsi pääsee ripille, vaikka ei olla ikinä kuuluttu kirkkoon. Typerää olettaa, mutta en minä tuollaisista jaksa loukkaantua.

Sinulla on outoja kavereita.

Tehkää miten parhaaksi näette. Olen ollut useammassa parisuhteessa jossa on ollut selviö ettei kumppanin kavereiden kanssa tarvitse viettää aikaa, mitä nyt toki sitten sukulaisten hautajaisiin ym. osallistuttiin kohteliaisuussyistä. 

Suomi on pikkusieluisten kyttääjien apea maa.