Tyttö 4v sanoi äsken: En sun särkyä anna mä en.
Sain uutisia aamulla äidistäni, joka vakavasti sairaana ja itkin kovasti. Tyttöni 4v kiipesi syliini, silitti poskesta ja sanoi " en sun särkyä anna mä en." Sitten tuli taas itku, mutta onnen itku tuosta ihanasta tytöstä.
Kommentit (13)
Sinun tehtäväsi on olla turvallinen aikuinen!
Kyllä äitikin saa näyttää tunteitaan. Mitäköhän traumoja siitäkin tulisi, jos lapsen täytyisi oppia että itkeminen on sopimatonta..
Kautta aikojen lapset ovat nähneet sukulaisten ja läheisten sairastavan ja kuolevan ja sitä surtavan. Se kuuluu elämään ja äiti on tunteva ihminen siinä missä muutkin. Upeaa, että lapsi osoittaa empatiaa.
Hienoa, että lapsesi osaa eläytyä tunteisiin. Hänestä kasvaa vielä hieno koululainen ja aikuinen. Tunteiden näyttäminen on aito taito, siinä olisikin monella oppimista. Aitoja tunteita ei tarvitse, eikä edes pidä peittää lapselta. Lapsi aistii ne kuitenkin. Selvästi näytettyinä on helpompi lapsenkin lähteä mukaan aitoihin tunteisiin. Empaattisiuus on hyve, etenkin nykyisessä minä minä! maailmassa. Ei aina vaan mulle kaikki ja heti!
Se on normaalia suhtautumista asiaan, että vaikeat asiat itkettää ja aikuinenkin voi silloin itkeä. Mutta lapselle ei saa antaa liikaa vastuuta, lapsne tehtävä ei ole saada aikuista iloiseksi eikä lapsen kuullen sa apuhua liikaa aikuisten asioista vana kuolemasta, sairaudesta jne lapsne tasolla. Näin varmana teetkin.
Voimia sinulle ja pienelle tytöllesi. Puhukaa, halikaa, lohduttakaa toisianne sylitellen ja tehkää sitten jotain ihan muuta, yhdessä ilotkaa sillä lapsi ei " jaksa" kauaa surra vaan tarvitsee surussakin iloisia asioita ja perusarkea ympärilleen.
Hienoa, että lapsi on oppinut lohduttamaan surevaa. Se tarkoittaa sitä, että lastakin on lohdutettu kun hänellä on ollut surua ja että hän kykenee empatiian.
Oma 3v tyttö hoitaa minua aina kun olen sairas (tuo peittoa, laittaa leikki ruokaa ja tarjoilee sitä, kyselee mitä haluaisin). 5v poika käy silittämässä tukkaa ja antaa suukkoja. Empatia on hieno asia.
Minulla on myös ihana 4-vuotias tyttö. Hänen väläyksiään tällä viikolla:
- Toi sun mies saa minut hyvälle tuulelle. (siis hänen isänsä)
- Älä lähde äiti ilman minua mihinkään tai minulla tulee kyyneleet silmään.
- Mun pitäisi löytää joku mies valmiiksi, jonka kanssa voisin mennä aikuisena naimisiin. (Naapurin 4v-poika oli kieltäytynyt kosinnasta hiekkalaatikolla)
vanhemmilla (äidillä) ei ole oikeutta näyttää (negatiivisia) tunteita ovat todella sairaita.
Tuon ikäinen lapsi on kuitenkin vielä niin pieni, että pitää itseään maailman keskipisteenä ja luulee kaikkien asioiden tapahtuvan hänen vuokseen. Nyt tyttö raukkausi tietysti luulee, että oma äiti itki jonkun tytöstä johtuvan asian vuoksi pitää itseään kamalana lapsena, kun äiti joutuu itkemään tämän vuoksi :-( . Sääliksi käy lastasi! Vanhempien pitäisi toimia lapsilleen turvallisina ja luotettavina AIKUISINA, joihin voi aina luottaa ja joita ei LASTEN tarvitse lohduttaa ja hoitaa! Antakaa niiden lastenne olla LAPSIA ja jos ette siihen pysty, niin hankkikaa apua ja antakaa lapset huostaan!!!!
Tunteet, ne surullisetkin, ovat osa elämää ja ne pitää näyttää. Ihme kommentteja täällä, osa tietenkin kirjoitettu kummallista huumoria viljellen, mutta osa noista näyttäisi olevan ihan oikeita mielipiteitä.
Voimahalaus sinulle surussasi, ap!
Todella ihana tyttö sinulla. Minusta on tosi hienoa, että pystytte näyttämään tunteita. Todella tärkeää, että puhutte asiasta ja selität lapsille, mikä itkettää.
Myös meillä lapset ovat empatiaan kykeneviä; hoitavat kyllä, jos huomaavat että äiti tai isi on kipeänä.
Ja sinulle mielenvikainen, joka viljelet näitä sairaita juttuja tänne: parempaa jatkoa ja positiivisempaa loppuelämää.
kerää ittes!