Minkä rakennusvuoden kerrostalot on huonoimpia?

2010 jälkeen. En ostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Heti sodan jälkeen rakennetut. Eli joskus 1945-49. Silloin oli rakennusaineista pulaa ja talot kasattiin nopeasti kokoon. 1950-luvulla tuli jo hyviä taloja, mutta täysin talokohtaista tämäkin. 

Tästä on poikkeuksiakin, koska itse asun 1948 rakennetussa kerrostalossa, josta en ole keksinyt mitään vikaa. Paksut seinät ja hyvä ilmanvaihto ja äänieristys. En tiedä paljonko 2015 tehty peruskorjaus vaikuttaa tässä.

Jokaikinen kastellaan perusteellisesti jo rakennusvaiheessa ilman kattoa kerros kerrokselta.  "Kyllä se kuivuu"

Kun viimeksi muutin, hain nimenomaan tilavaa yksiötä. Lähinnä tuntui että eniten minulle sopivissa oli 1960-70 -luvun klassikkolähiökämppiä ja sitten uudisasuntoja. Tämän perusteella tein sitten jotain havaintoja. 

Klassikoissa oli parhaat säilytystilat ja pohjapiirrokset. Pohjapiirroksissa hyvää oli suorat seinät, tilavuus mm. huoneet sekä parhaat keittiö- ja alkovi- ym. ratkaisut. Kunnon eteiset ja väliovet. Myös 60-70 lähiökerrostalojen pihat olivat parhaat, oli kauniit matalahkot valkeat talot ja väljät, avoimet piha-alueet suurine puineen.

Miinusta tili sitten ahtaista kylpyhuoneista ja vähäisistä pistorasioista ja nettiliitännöistä, sekä jos oli vanhahkot liedet/uunit ja jääkaapit (energiasyöppöjä). 

Ja myös ilmanvaihto, putkisto, äänieristys (mm. lattiamateriaalit) ja muut tekniset jutut ovat kehittyneet todella paljon vuosikymmenten aikana, joten näissä uudisasunto kyllä hakkaa nämä vanhemmat lukaalit. 

Tässä siis miinusta tuli nimenomaan vanhojen asuntojen piirteistä, joiden muuttaminen remontilla olisi mahdotonta tai kovin kallista. Lisäksi en halunnut asuntoa jossa on kylpyamme tai sauna (ihan veden- ja sähkönkulutuksen kannalta syöppöjä, sekä tilaavieviä ratkaisuja). 

Uudisasuntojen etu on esteettömyys ja avoin pohjapiirros, JOS se on osattu toteuttaa hyvin, koska pahimillaan oli tuubin mallista kämppää, jossa vinoja seiniä ja ainoa paikka sängylle jääkaapin kuupeessa. Alkoviratkaisu oli mielestäni parempi kuin se kipsilevyllä osittain eristetty ahdas makuuhuone, koska silloin olohuoneeseen/ruokailutilaan jäi enemmän tilaa ja väljyyttä. Jos löytää uudisasunnon, jossa on kohtuullinen keittiöratkaisu, niin eteinen on usein se heikoin lenkki, eli pieni ja vailla väliovea. Silti, eteisessä ei vietä aikaa, joten itse suosin sitä että tilaa on siellä, missä oleskellaan.

Uudisasunnoissa on paremmat parvekkeet, isot ja lasitetut. (Risuja kuitenkin ranskalaisille parvekkeille, en vaan tykkää.) Ja kuten yllä mainittu ilmanvaihto sun muut toimii paremmin sekä uudet energiaasäästävät laitteet. Pistorasioiden ja nettiliitantöjen määrä ja sijoitus on sekin tietenkin uudisasuntojen hyväksi. Löytyy liitännät pesutornille, mikrolle sekä astianpesukoneelle, ellei itse laitteetkin. 

Huonoa on taas pihat, jotka ovat olemattomia, kivettyjä ja vailla kunnon vanhoja puita. Uudisasunto onkin sitten valittava paikalta, jossa lähellä on luontoa muuten, jos siitä pitää. Myös uusien asuntojen säilytystilat voivat olla vähäiset, kaapitkin ovat paljon pienempiä 60-70 -luvun asuntojen kaappeihin verrattuna, joten tärkeää on että asuntoon kuuluu tilava lämmitetty varastohuone ellei aio ruveta minimalistiksi.

Vaikka uudistaloissa materiaalit ovat ihan toista kuin vanhat lattialinot ynnä muut, niin yllättäen WC-pytyt, kaakelit ja hanat ovat usein useammin putsausta vaativia nykymerkkejä kuin vanhoissa taloissa. Joku sanoi, että johtuu siitä, kun kaiken on oltava niin ekologista nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin poistuisin talosta, jos rapussa olisi valtava määrä ulkolaisten nimiä taulussa. Ihan sama, mikä rakennusvuosi. 

Meillä on useitakin ulkomaalaisten nimiä, joka rapussa.  Tämä on omistustalo, joten rauhallista on. 

Asumme omistusasunnossa jonka rapussa ei ole yhtäkään ulkomaista pyrkyrin nimeä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ainakin poistuisin talosta, jos rapussa olisi valtava määrä ulkolaisten nimiä taulussa. Ihan sama, mikä rakennusvuosi. 

Meillä on useitakin ulkomaalaisten nimiä, joka rapussa.  Tämä on omistustalo, joten rauhallista on. 

Asumme omistusasunnossa jonka rapussa ei ole yhtäkään ulkomaista pyrkyrin nimeä. 

Kotimaisia pyrkyreitä talo täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että joskus siinä sotien jälkeen tehdyt. Asuin Hki keskustassa sellaisessa "arvokiinteistössä", jossa ilmanvaihto ei pelannut mitenkään ja seinien materiaali tuntui olevan sanomalehteä, kanaverkkoa ja puoli senttiä kipsiä...

Minäkin olen asunut. Syy huonoon äänieristykseen ainakin minun yksiössäni oli se, että asunto oli "lohkottu" aikoinaan yhdestä suuresta asunnosta ja tämä "väliseinä" tosiaan oli kuin kipsiä...kuului kaikki elämisen äänet ko naapurista. Muualta taas ei, sillä paksut kiviseinät, rakennettu 1900 luvun alkuvuosina.

Mutta sanoisin, että 90-luvun alun huonoimpia, lama-ajat ja sen mukainen suunnittelu. Monessa vielä alkuperäiset kylppärit, muovimatot jne. Huono ilmanvaihto.

2000-luvulla ihan karmeita pohjia ja pikkiriikkiset asunnot valtavilla kylppäreillä, mitä tuhlausta! 

Paras missä olen asunut, oli noin 1940 rakennettu paksuseinäinen kerrostalo, missä oli aivan mahtava pohja ja äänieristys lähes totaalinen. 

Asuin 1930-luvun kerrostalossa ja äänieristys oli olematon.

Ne missä haisee se somppupihka

Vierailija kirjoitti:

Vuoden 60 jälkeen.

70-80-luvun kerrostaloasunnoissa on isot makuuhuoneet.

Eiköhän 2010 jälkeen rakennetut ala olemaan asumisen kannalta huonoimpia. Ymmärrän tupakeittiöt jos ne on tilavia, mutta nykyään ne ei ole, vaan keittiökaapit ihan todella on siinä ihan vieressä mihin olisi tarkoitus sijoittaa sohva. Lisäksi säilytystilaa ei rakenneta tarpeeksi. Pari kaappia makuuhuoneessa jos sitäkään. Isot ikkunat, joiden kautta asunto muuttuu kesällä pätsiksi. Eteinen, johon ei mahdu vaatekomero.