Mitä ajattelet tällaisesta?
Mitä mieltä olet naisesta, joka tekee kolmannen lapsen miehen kanssa josta tietää eroavansa?
Kyse on minusta. Meillä on kaksi lasta ja haaveissa kolmas. Minä toivon kolmatta nyt, mies sitten joskus. Molemmat olemme sitä mieltä, että kävi miten kävi, lapsia tehdään vain yhden ihmisen kanssa. Meillä on mennyt huonosti jo jonkin aikaa, alamäki alkoi miehen pettämisestä. Olen päätynyt eroon, mutta kolmas lapsi kaivaa mieltä. Minä tahdon kolmannen lapsen!
Mitä mieltä olette, miten itse toimisitte?
Mitään päätöksiä en ole vielä tehnyt, mutta luultavasti päädyn tekemään viimeisenkin lapsen saman miehen kanssa. En tahdo sotkea lapsia uusperhesotkuihin, enkä tahdo laittaa lapsia eriarvoiseen asemaan mahdollisen uuden miehen silmissä. Tiedän pärjääväni hyvin lasten kanssa yksinkin, ja mies on hyvä isä. Lasta en tekisi salaa, vaan ainoastaan jos mies tahtoo kolmannen. Onko väärin tehdä mies kuolevaan suhteeseen?
Kommentit (24)
Juuri nimenomaan omana itsenään, ei minään rakkauden ilmentymänä.
Lapsella tulisi olemaan sisaruksia ja huolehtivat ja rakastavan vanhemmat. Hän olisi täysin toivottu ja omat resurssit on todella tarkkaan mietitty. Ja tosiaan isä on mukana päätöksenteossa, nyt ei ole kyse siitä että minä jättäisin ehkäisyn salaa pois.
Ainut miinus jonka keksin on se, että jossakin vaiheessa hänen elämäänsä vanhemmat muuttavat eri asuntoihin asumaan. Eikä se mielestäni ole kovin hirveä kohtalo, jos kuitenkin välit säilyvät hyvinä. Onko jonkun mielestä parempi olla syntymättä kuin syntyä tällaiseen perheeseen?
Mun mielestä olet ihan realistisesti miettinyt asian läpi ja kun mieskin on samoilla linjoilla, niin mitä enää miettimään. Päätös on teidän. Tietysti toivottavaa olisi, että kuopuskin saisi viettää monia vuosia molempien vanhempien arjessa, jotta tulisi läheinen suhde molempiin. Aikaisemmassa viestissäni siitä jo mainitsinkin.
Tää elämä ei mene aina ruusunpunaisten lasien läpi katsoessa, vaan pitää käyttää puhdasta järkeä.
T. 16
tapahtui, hän tekee lapsia ainoastaan yhden ihmisen kanssa.
Ja tosiaan missään nimessä en ole miestä huijaamassa isäksi, vaan hän tekee sen päätöksen itse.
En tiedä onko yhdenkään lapsen teossa mitään järkeä... Lapset ja lasten tekeminen ovat tunneasia. Ja aikuiset päättävät oman lapsilukunsa, eivät perheen aikaisemmat lapset. Näin ainakin meillä. Ja meillä on siitä hyvä tilanne, että lapsetkin haaveilevat vauvasta.
En toki oletakkaan saavani kaikkea mitä tahdon, paljosta olen joutunut luopumaan. Suuri perhe on kuitenkin yksi asia, josta en usko olevani valmis luopumaan. Jos kohtalo päättää toisin, niin siihen on tyydyttävä mutta aion ainakin yrittää.
Vierailija: