Pitkään avoliitossa olleet
Te, jotka olette olleet pitkään yhdessä, mutta ette naimisissa, miten tilanteeseen on päädytty?
Me olemme olleet yhdessä nuoresta asti, on lapsia ja lainaa, mutta naimisissa ei olla. Koko tilanne on vähän outo. Mitään varsinaista päätöstä olla menemättä naimisiin ei olla tehty. Joskus alkuvuosina vähän ehkä toivoin kosintaa, mutta jossain vaiheessa totesin, ettei sellaista ole tulossa. Nykyään asia ei jaksa kiinnostaa. Meillä on kyllä lainoihin liittyvät vakuutukset. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että muutkin paperit, testamentit ym. pitäisi laittaa kuntoon. Viimeksi mies heitti, että voidaan sitten vaikka mennä naimisiin, niin päästään helpommalla. Kuulosti vähän siltä, ettei hänen mielestään naimisiinmenolle sopivaa hetkeä ole vielä tullut lähes 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Enpä nyt tiedä mitä pitäisi ajatella, mun mielestä näin pitkässä suhteessa se päätös elää avoliitossa on tehty jo kauan sitten.
Kommentit (24)
Ei olla vain saatu aikaiseksi aiemmin. Kumpikaan ei olla hääihmisiä, ja ajatus huomion keskipisteenä olemisesta kammoksuttaa. Ollaan siis tätä nykyä menossa naimisiin, mutta tullaan juhlistamaan sitä vain keskenämme.
Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta, esikoinen syntyy parin kuukauden päästä. Kihloihin mentiin viime vuonna, naimisiinmeno on vaan jäänyt. Asutaan miehen omistamassa talossa. Voitais mennä naimisiin lapsen ristiäisissä tai sitten ei. Mitään varsinaisia häitä ei tulla järjestämään. Ehkä sitä nyt alkaa miettimään enemmän kun lapsikin syntyy ja haluan miehen sukunimen, jonka lapsikin saa.
Ei me mihinkään päädytty, vaan tietoisesti _päätettiin_ että näin on hyvä.
Keskinäinen testamentti ja -henkivakuutus on jo.
Häät vaikka olisi yhdet ja ainoat koko elämän aikana. Sitä ei todellakaan taivuteta häätä. Lisäksi kyse on naimisiin menosta. Häät on se juhla eikä niitä ole mikään pakko järjestää.