Lue keskustelun säännöt.
Pitkään avoliitossa olleet
02.09.2025 |
Te, jotka olette olleet pitkään yhdessä, mutta ette naimisissa, miten tilanteeseen on päädytty?
Me olemme olleet yhdessä nuoresta asti, on lapsia ja lainaa, mutta naimisissa ei olla. Koko tilanne on vähän outo. Mitään varsinaista päätöstä olla menemättä naimisiin ei olla tehty. Joskus alkuvuosina vähän ehkä toivoin kosintaa, mutta jossain vaiheessa totesin, ettei sellaista ole tulossa. Nykyään asia ei jaksa kiinnostaa. Meillä on kyllä lainoihin liittyvät vakuutukset. Olen yrittänyt sanoa miehelle, että muutkin paperit, testamentit ym. pitäisi laittaa kuntoon. Viimeksi mies heitti, että voidaan sitten vaikka mennä naimisiin, niin päästään helpommalla. Kuulosti vähän siltä, ettei hänen mielestään naimisiinmenolle sopivaa hetkeä ole vielä tullut lähes 20 vuoden yhteiselon jälkeen. Enpä nyt tiedä mitä pitäisi ajatella, mun mielestä näin pitkässä suhteessa se päätös elää avoliitossa on tehty jo kauan sitten.
Kommentit (24)
Meillä se naimisiinmeno jotenkin jäi. Oltiin ostettu asunto ja tehty lapset, sitten parisuhteessa tuli hankalia vuosia, joten niistäkin piti päästä selvyyteen. Mentiin me lopulta naimisiin 22 vuoden yhdessäolon jälkeen. Kun tuli ikää, piti ruveta miettimään miten ikääntyessä käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä enää mietit!? Kun mies jo suostui!!
Tilanteeseen on päädytty vain olemalla tekemättä mitään asian eteen😂
Testamentit on kyllä tehty jo ennen kuin aloimme seurustelemaan, silloin tällöin niitä päivitellään.
Kaikki ajallaan. Eihän sitä nyt yhtäkkiä voi. Harkittiin pitkään ja hartaasti. Kihloissa oltiin kuitenkin lähes alusta asti. Kukin tyylillään. Sama lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helpompi erota
Ero on ihan yhtä helppo tai vaikea riippumatta siitä, onko oltu naimisissa vai ei.
1972 alettiin kimppaan, eikä kumpikaan ole ottanut puheeksi häätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudessa ja nuoruudessa nähdyn mallin ja myöhemmin itse koetun seurauksena haluan voida lähteä tarvittaessa ilman avioeroprosessia. Osa ihmisistä on nimittäin mestareita pimittämään todellista luontoaan vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä.
Naimisiinmeno ja hääjuhla on muuten kaksi erillistä asiaa, jälkimmäisen järjestäminen ei ole mitenkään välttämätöntä. Kukaan loukkaannu ettei "päässyt häihin", paria vain onnitellaan sydämellisesti kun kuullaan menneen naimisiin.
Tahdon tällä sanoa, että naimisiinmenoa ei tarvitse lykätä tai jättää tekemättä siksi, että häiden järjestäminen on vaivalloista ja kallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpaakaan ei kiinnostanut aviotua, mä voin harkita asiaa sitten kun se hoituu mobiilivarmenteella netissä.
Keskinäinen testamentti, vain yhteinen lapsi, edunvalvontavaltuutukset, kaikki mahdolliset suomi.fi-valtuudet. Koti on yhteinen, laina jo maksettu, muu omaisuus kummankin omaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinä et itse kosinut tai sanonut selvästi, että toivot sellaista, silloin kun olisit halunnut naimisiin?
Kannattaa selvittää, mitkä kaikki paperit pitää tehdä, että saatte samat oikeudet kuin jos olisitte naimisissa, ja miksipä sitä ei tosiaan saman tien menisi naimisiin, jos pääsee helpommalla?
Avioliitto on loppujen lopuksi pohjimmiltaan aika epäromanttinen sopimusasia, jonka voi halutessaan kuorruttaa kirkollisella toimituksella ja/tai juhlilla ja kaikella siihen liittyvällä, mutta kuoleman tai eron sattuessa kohdalle vain sillä sopimuksella on käytännön merkitystä.
Ei ole naisen tehtävä kosia ja avioliiton todellinen idea on solmia liitto Jumalan kasvojen edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1972 alettiin kimppaan, eikä kumpikaan ole ottanut puheeksi häätä.
Mikä on häätä?
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudessa ja nuoruudessa nähdyn mallin ja myöhemmin itse koetun seurauksena haluan voida lähteä tarvittaessa ilman avioeroprosessia. Osa ihmisistä on nimittäin mestareita pimittämään todellista luontoaan vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä.
Ei se avioprosessi lähtöä vaikeuta. Oli avioliitto tai ei, lähteminen on hankalaa jos ei osaa lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä tuo harkinta aika vasta alussa. Meillä tuli 40 vuotta jo täyteen, lapsen lapsiakin jo rippikoulun käyneitä. Mikäs hätä tässä valmiissa maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Tilanteeseen on päädytty vain olemalla tekemättä mitään asian eteen😂
Testamentit on kyllä tehty jo ennen kuin aloimme seurustelemaan, silloin tällöin niitä päivitellään.
Teitte testamentit toistenne hyväksi ennen seurustelua? Nyt on kyllä erikoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1972 alettiin kimppaan, eikä kumpikaan ole ottanut puheeksi häätä.
Mikä on häätä?
Yksi hää. Ei monikossa häät, vaikka nykyaikaa ne useammat häät. Siellä papin ja sukulaisten edessä valehdellaan päin naamaa " kunnes kuolema erottaa"
Se vaan jotenkin jäi, kun miestä ei oikein tuntunut kiinnostavan naimisiinmenon ruljanssi. Jos se netissä hoituisi niin luultavasti oltaisiin naimisissa. Yhdessä +25 vuotta, laskea ei enää edes kannata.
Yksi yhteinen lapsi, kummallakaan ei ole sen enempää.Yhteistä omaisuutta ei ole.
Menee se näinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1972 alettiin kimppaan, eikä kumpikaan ole ottanut puheeksi häätä.
Mikä on häätä?
Yksi hää. Ei monikossa häät, vaikka nykyaikaa ne useammat häät. Siellä papin ja sukulaisten edessä valehdellaan päin naamaa " kunnes kuolema erottaa"
Olet idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanteeseen on päädytty vain olemalla tekemättä mitään asian eteen😂
Testamentit on kyllä tehty jo ennen kuin aloimme seurustelemaan, silloin tällöin niitä päivitellään.
Teitte testamentit toistenne hyväksi ennen seurustelua? Nyt on kyllä erikoista.
Opettele lukemaan tollo.
- eri
Miksi sinä et itse kosinut tai sanonut selvästi, että toivot sellaista, silloin kun olisit halunnut naimisiin?
Kannattaa selvittää, mitkä kaikki paperit pitää tehdä, että saatte samat oikeudet kuin jos olisitte naimisissa, ja miksipä sitä ei tosiaan saman tien menisi naimisiin, jos pääsee helpommalla?
Avioliitto on loppujen lopuksi pohjimmiltaan aika epäromanttinen sopimusasia, jonka voi halutessaan kuorruttaa kirkollisella toimituksella ja/tai juhlilla ja kaikella siihen liittyvällä, mutta kuoleman tai eron sattuessa kohdalle vain sillä sopimuksella on käytännön merkitystä.