Lue keskustelun säännöt.
Mitä positiivista on sisarusten pidemmässä ikäerossa?
07.04.2007 |
Kaikille elämä ei anna lapsia lyhyellä ikäerolla. Kertokaa minulle, että mitä iloa/positiivista on pidemmässä ikäerossa perheen kannalta.
Kommentit (21)
Ja täytyy myös lisätä keskusteluun, että kaikilla pitkä ikäero ei johdu siitä, ettei lapsia olisi tullut. Me pidimme väliä, koska emme halunneet toista lasta niin nopeasti. Ei vain tuntunut oikealta meille.
Siskoni saa pian toisen lapsen ja ikäeroa tulee yli kahdeksan vuotta. Heillä sama syy kuin meilläkin. Ehkä arvostamme liikaa hyviä yöunia :-).
Yhtenä syynä tähän saattaa olla lähipiirissä oleva perhe, joilla kolme ensimmäistä lasta tuli 4 vuoden sisään. He kertoivat itse, että ensimmäiset vuodet menivät kuin sumussa, joku lapsista oli aina kipeänä, koti kuin läävä ja lapset likaisissa ja vanhoissa vaatteissa. Mihinkään ei voinut lähteä kolmen pienen lapsen kanssa.
Me olemme nauttineet yhdestä vauvasta kerrallaan ja vanhempi sisarus myös. Nyt kun nuorempi on neljän, on vauvakuume ruvennut taas heräilemään. Ehkä vielä yksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kun ikäeroa on n. 7 vuotta, esikoisen ei tarvitse olla yksin kotona iltapäivisin koulun jälkeen, vaan äiti on kotona pikkusisaruksen kanssa. lisäksi isompi osaa jo auttaa vauvanhoidossa ja tekee sen mielellään.
Meille on tulossa pikkuveli pojalle 7 vuoden ikäerolla. Meillä osaltaan tietty vaikuttanut tähän ikäeroon mm. se, että olin välillä yksinhuoltajana ja toki myös se, että exän kanssa ei lisää lapsia haluttu. Mutta vaikka kokemusta pitkästä ikäerosta ei ole, niin nautin jo ajatuksesta ihan hirveästi, että pojan ei tarvitse lähteä aamuisin yksin kouluun eikä tulla tyhjään kotiin tai mennä iltapäiväkerhoon. On tämä kerrassaan juhlaa esikoisen kannalta että äiti on varmaan ensimmäiset 1,5 kouluvuotta kotona. Vielä en onneksi jaksa murehtia että miten sitten pikkuveljen kohdalla, silloin tuskin nyt kolmatta lasta tehdään ;-), josko sitten joku vuorotteluvapaa tai osittainen hoitovapaa helpottaisi elämää.
Vierailija:
Ja täytyy myös lisätä keskusteluun, että kaikilla pitkä ikäero ei johdu siitä, ettei lapsia olisi tullut. Me pidimme väliä, koska emme halunneet toista lasta niin nopeasti. Ei vain tuntunut oikealta meille.
mutta pitkä ikäero ei takaa kateutta yms.
Meillä siskon kanssa 7v ikäeroa ja siskoni on joutunut minua hoitamaan ja on edelleen katkera siitä ja kateellinen kun vein hänen ainokaisen paikkansa. Emme ole missään väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat olleet aina läheisiä kuitenkin. Ja olihan se kivaa, tavallaan " leikkiä äitiä" . Olen samanikäinen kuin vanhempi näistä serkuksista. Menimme kaupungille vauvaa työntämään vaunuissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan lukeneeni että liian pienellä ikäerolla esiintyvissä raskauksissa on tilastollisesti enemmän ongelmia kuin harvaan esiintyvissä. Lisäksi pienellä ikäerolla syntyvissä lapsissa oli ennenaikaisuutta, pientä syntymäpainoa jne. keskimäärin enemmän kuin suuremmilla ikäeroilla syntyvissä-
Sitten taas liian suurissa ikäeroissa alkoi olla myös enemmän ongelmia (äidin ikä?)-
Muistan hämärästi että ihanteellinen ikäero oli 2-3 v???.
Viimeisen vauvalehden jossain kolumnissa taidettiin sanoa että luonnollinen ikäero ihmisillä oli joskus mammuttiaikaan 4 v. Tuolloin imetettiin vuosikausia.
En näe sen kummempia huonoja puolia isossa ikäerossa. Ainoastaan silloin jos ikäero on sellainene, tttä toinen jo muuttaa kotoa toisen syntyessä, sisaryukset saattavat jäädä vieraammiksi toisilleen. Mutta se voi tapahtua, vaikka he olisivat peräkkäisinä vuosina syntyneet. Ja monesti aikuisena saattaakin löytyä jotain yhdistävää.
Lyhyet ikäerot ovat yliarvostettuja. Moni tekee lapset ' väkisin' putkeen ja uupuu täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitä vaaraa, että esikoisesta tuntuisi, että hänen täytyy olla ' iso poika' tai ' iso tyttö' jo taaperona vauvan takia. Esikoinen saa olla ikäisensä.
Mustasukkaisuuskaan ei yleensä ole yhtä paha jos enemmän ikäeroa.
jaksaa paremmin! Se on lasten etu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempi isosisarus osaa monesti todella nauttia vauvan kanssa touhuamisesta, ja jos ikäeroa on tarpeeksi, on myös välillä hoitoapuna. (pikkujutuissa tietty)
Kaikki on helpompaa ja stressittömämpää. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä esikoisen ja kakkosen välillä 1v9kk ikäeroa ja silloin en huomannut mustasukkaisuutta.
Nyt kakkosen ja kolmannen välinen ikäero on 5 vuotta ja mustasukkaisuus on tajuttoman vahvaa. Olen pulassa kakkosen kanssa. Silmät saa olla selässäkin ettei tee mitään hölmöä kun huomiosta kilpaillaan.
..tilanne on tuo. Teillä eri lailla.
ihmiset eivät ole yhtä hedelmällisiä kuin sinä ja he eivät onnistu saamaan 1v 9 kk ikäeroa lapsilleen!?
Vai pysähtyikö ajattelukykysi lukuun 1v 9kk?
12-vuotiaana menin Neon2:n konserttiin, niin samana vuonna ajokortin saanut isoveljeni tuli sitten klo 22 minut hakemaan kotiin. :)
+ ei oikeastaan koskaan tapeltu
+ en kokenut, että meitä olisi koskaan vertailtu
+ en koskaan kokenut tarvetta kilpailla sisaruksiani vastaan, päinvastoin toivoin heille aina vain parasta
+ me isommat sisarukset oltiin oikeasti isompia ja siksi varmaan jopa harvinaisen suojelevaisia/välittäviä sisaruksia pienemmillemme
+ mulle ainakin sekä isoveli että pikkusisko on edelleen tosi rakkaita molemmat, eli on puppua väittää pelkän ison ikäeron etäännyttävän sisaruksia toisistaan
+ en muista, ettei vanhemmilla olisi ollut meille tarpeeksi aikaa tai huomiota annettavaksi/jaettavaksi, saatiin kaikki olla rauhassa oma aikamme perheen pienimpiä
Rehellisesti sanottuna ei tule mieleen mitään huonoa puolta omasta eli lapsen näkökulmasta pitkiin ikäeroihin liittyen :) Varmasti kasvatus myös vaikutti, eikä vain ikäerot, mutta ainakaan pitkistä ikäeroista ei oman kokemukseni mukaan ole haittaa vaan jopa päinvastoin!
Valitettavasti en kuitenkaan itse jaksanut seurata samoilla jalanjäljillä, kun sydän sanoi muuta ja luonto soi mahdollisuuden toiseen lapseen esikoisen ollessa " vasta" 3,5-vuotias. Nopeammin en olisi ollut valmis, kun tämäkin tuntui lapsen kannalta lyhimmältä mahdolliselta ikäerolta, vaikka ymmärrän toisenlaisetkin ajatukset hyvin. Ja hyvältä tämäkin ikäero on tuntunut, kaikin puolin :) Edes mustasukkaisuutta ei ole juurikaan ilmennyt, etenkään pikkusisarukseen kohdistuen.
Pitkissä ikäeroissa on vanhempien kannalta se huono/hyvä puoli (riippuu miten asian näkee), että kotona on yleensä melkein tauotta pieniä lapsia - joko omia tai lapsenlapsia... Kahdenkeskinen aika jää siis aika pieneksi, samoin oman ajan osuus, mutta toisaalta elämä on vastapainoksi pitkään täynnä elämää :D
Miksi halusin isomman ikäeron?
*äidin, eli oman jaksamiseni takia
* vanhempi lapsi on jo omatoiminen, osaa hoitaa jo vessa-asiat, ei kulje vaipoissa, osaa pukea itse itsensä
*esikoinen ei vaadi ihan jatkuvaa perässä kulkemista, vaan osaa jo olla itsekseenkin pieniä aikoja, leikit sujuvat jo hienosti.
En yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan pienempää ikäeroa, s.e. vanhempi lapsikin kulkisi vaipoissa, heräilisi öisin, ei osaisi pukeutua, vaatisi 100% huomiota ja vahtimista. Ja sitten olisi vielä vauva, jolla pahimmassa tapauksessa olisi vatsavaivaa, olisi huonouninen tms....
En koe yhtään mitään negatiivista isommassa ikäerossa, kunhan se siis ei ole ihan mahdottoman iso...