Onko kenelläkään kokemusta n k kumppanuusvanhemmuudesta? Kertokaa mitä tiedätte! Toimiiko? Minusta se on väärin lasta kohtaan, sillä lapsen

Ja miten ne suvut siitä katoaa kumppanuusvanhemmuuden myötä?

Minusta on lapselle kamala taakka ajatella, että nämä ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä vain siksi, että minä olen olemassa.

Muutamaa "tavallista 50/50 lasta" seurattuani mietin, ajattelevatko vanhemmat todella lapsen parasta, kun tämä joutuu jakamaan elämänsä vanhempien haluamalla tavalla. Joka toinen viikko ei lainkaan kavereita, ylipitkä koulumatka, tavarat aina väärässä paikassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on lapselle kamala taakka ajatella, että nämä ihmiset ovat toistensa kanssa tekemisissä vain siksi, että minä olen olemassa.

Muutamaa "tavallista 50/50 lasta" seurattuani mietin, ajattelevatko vanhemmat todella lapsen parasta, kun tämä joutuu jakamaan elämänsä vanhempien haluamalla tavalla. Joka toinen viikko ei lainkaan kavereita, ylipitkä koulumatka, tavarat aina väärässä paikassa jne.

Nyt sulla vähän hukassa kumppanuusvanhemmuus ja miten se toimii.

Ei unohdeta sitä ideaalia, että "paras koti lapselle on biologisten vanhempien muodostama vähäriitainen perhe".

Hopeasijalle on tietysti tunkua, mutta kirkkain ehdokas tähän on sellainen, missä kunnioitetaan lapsen oikeutta tuntea omat vanhempansa, eikä muutenkaan katkota yhteyksiä geneettisiin sukulaisiin.

Ihmiskunnan historiassa suurin osa lapsista on syntynyt muuten kuin toisensa rakkaudesta valinneille vanhemmille. Rakkausavioliitto pääasiallisena muotona on hyvin uusi keksintö.