Jos et halua 100% varmuudella lapsia, ei kannata hankkia niitä
Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna ja rakastettuna. Lapsi ei ole "vedonlyöntiä" jossa katsotaan jälkikäteen tykätäänkö lapsesta tai ei. Kyseessä on oikea ihminen eikä esine.
Muuten riski vanhemmuuden katumiseen kasvaa paljon. Katuvia vanhempia on jo nyt aivan liikaa maailmassa.
99% haluaminen ei riitä. Lapsi ansaitsee paljon parempaa kuin epävarmat vanhemmat.
Jos vastaus lapsien haluamiseen ei ole "totta ihmeessä!", silloin oikea vastaus on "ei missään nimessä!".
Jos olet eri mieltä, voitko perustella miten lapselle on oikein, että vanhemmat eivät halua lastaan 100%? Nyt ei ole kyse vanhempien itsekkäistä haluista ja toiveista vaan lapsen edusta jonka pitäisi olla tärkeämpi.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleenkin odotellaan vastauksia AP:n kysymykseen, miten se on lapselle oikein että vamhemmat ei halua 100%:sti lasta?
Puhutaanko nyt vihdoinkin itse asiasta eli lapsen edusta?
Nyt jankkaatte vanhempien mielihaluista. Sitä ei kysytty.
Vastaus on tullut ketjussa jo, eli lapselle on oikein se että vanhemmat harkitsevat tarkkaan sopivatko vanhemmiksi ja miten jaksavat. Eli eivät ole 100% varmoja haluamisesta, koska muuten ei olisi mitään varauksia. Mitään tuo harkitseminenkaan ei silti takaa, ja toisaalta lapsi voi saada erittäin rakastavat vanhemmat vaikka olisi saanut alkunsa suunnittelemattomana.
Aika tyhjentävästi sanottu.
Kommenteissa vain mietitään miten vanhemmat haluaa sitä ja vanhemmat haluaa tätä. Missä kommentit mikä on syntyvälle lapselle oikein?
Missä empatia?
Kylmäävää...
No näinpä. Elämä ei-haluttuna lapsena on helvettiä. Painukaa terapiaan, jos lapsen tehtyänne huomaatte, ettette osaa tätä rakastaa. Tai vähintäänkin tehkää selväksi lapselle, ettei oma vajavaisuutenne johdu millään muotoa lapsesta, ei ole hänen vikansa eikä vastuullaan. Ja järjestäkää lapsen elämään tervepäisiä ihmisiä, jotka pystyvät antamaan lapselle sen, mihin itse ette kykene tai jota ette haluakaan vaivautua antamaan.
Tuolla periaatteella olisimme jo sukupuuton partaalla
Vierailija kirjoitti:
Tuolla periaatteella olisimme jo sukupuuton partaalla
Höpö höpö. Eiköhän maailmassa ole ihan fiksujakin ihmisiä jotka osaavat ajatella ennen kuin toimivat.
Vierailija kirjoitti:
No näinpä. Elämä ei-haluttuna lapsena on helvettiä. Painukaa terapiaan, jos lapsen tehtyänne huomaatte, ettette osaa tätä rakastaa. Tai vähintäänkin tehkää selväksi lapselle, ettei oma vajavaisuutenne johdu millään muotoa lapsesta, ei ole hänen vikansa eikä vastuullaan. Ja järjestäkää lapsen elämään tervepäisiä ihmisiä, jotka pystyvät antamaan lapselle sen, mihin itse ette kykene tai jota ette haluakaan vaivautua antamaan.
Liian monella tulee oma ego vastaan ja halutaan ylläpitää kulisseja täydellisestä perhe-elämästä - lapsesta viis. Se on todella itsekästä lasta kohtaan.
Vastaus on tullut ketjussa jo, eli lapselle on oikein se että vanhemmat harkitsevat tarkkaan sopivatko vanhemmiksi ja miten jaksavat. Eli eivät ole 100% varmoja haluamisesta, koska muuten ei olisi mitään varauksia. Mitään tuo harkitseminenkaan ei silti takaa, ja toisaalta lapsi voi saada erittäin rakastavat vanhemmat vaikka olisi saanut alkunsa suunnittelemattomana.